YLE kertoi aamulla:
Tutkimus selvitti suomalaisten maanviljelijöiden ilmastomyönteistä käyttäytymistä – tilallinen: “Kaikki viljelijät ovat ilmastotyöntekijöitä” Puolet viljelijöistä arvioi, että suomalaiselle maataloudelle syntyy ilmastonmuutoksen myötä uusia mahdollisuuksia. Tärkeimpänä positiivisena muutoksena viljelijät pitävät kasvukauden pitenemistä.
Kyse ei ole siitä, etteikö ilmastonmuutosta nähtäisi viljelijöiden parissa todellisena, isona ongelmana. Sorvalin väitöskirjan mukaan vain yksi prosentti suomalaisista maanviljelijöistä ei usko ilmastonmuutokseen.
Vaikka ilmastonmuutos tunnustetaan miltei yksiäänisesti, sävyeroja ajattelusta kuitenkin löytyy.
Tämä onkin sitten mielenkiintoinen kysymys:
Väitöskirjan perusteella maanviljelijöillä on valmiuksia ja intoa kestävemmän maatalouden harjoittamiseen, mutta se pitää tarjota oikealla tavalla. Sorvali painottaa, että tarvitaan matalan kynnyksen helppoja toimintatapoja, joista on tieteellistä näyttöä: taattua hyötyä ilmastolle ja maanviljelylle.
(lihav. HJ)
Riittääkö viljelijöillä... kestävyyttä jatkaa toimenpiteitään? Jos ja kun muutokset ovat tuskin havaittavissa? Hyvin pitkään aikaan, puoleen tai toiseen. Varmasti tästä kerrotaan
kyseisen tilan tulokset:
Ruista, vehnää, mallasohraa, härkäpapua ja kuminaa tuottava Verkatakkilan tila on osa Carbion Action -yhteistyötä. Siinä maatilat harjoittavat koelohkoilla erilaisia hiilensidontaan tähtääviä toimenpiteitä ja seuraavat maaperän muutoksia mittauksilla.
Mutta näkyykö tuo työ sitten:
- ilmakehän hiilidioksidipioisuudessa ja sitten
- lämpötilojen kehittymisessä?
Uutisen puheversiossa tuli erityisesti esille viljelijöiden halu nähdä työnsä tulokset. Mutta jos jotain (vähäistä) sitten jompaan kumpaan suuntaan tapahtuukin, kokevatko viljelijät sen sitten ansiokseen?
***
Yksi ajatus tuosta uutisesta muuten tyystin puuttuu: sen käsittely, paljonko.lisääntynyt CO2-pitoisuus kasvattaa satoja.