Kasvinjalostuksen uusi aikakausi

[Heikki Jokipii]

Tämä asia ansaitsee oman keskustelunsa:

Kasvinjalostuksen uusi aikakausi

Lainasin siis myös tuon Käytännön Maamiehen (4/2015) otsikkoa omaksi otsikoksemme.

Kysehän on tekniikoista, joissa "editoidaan" geenejä, so. mitään ulkopuolisia geenejä ei kasviin lisätä. Sivulokerossa artikkelissa on luultavasti aika kattava lista erilaisista keksinnöistä tällä saralla.

Kuten artikkelistakin selviää, olennainen asia on kuitenkin se poliittinen kysymys, luokitellaanko näin aikaansaadut lajikkeet muuntogeenisiksi. Loogisestihan ko. lajikkeet eivät sitten eroa mitenkään esim. säteilyttämälla aikaansaaduista lajikkeista, joita ei niin luokitella (ja jotka mm. luomuväki hyväksyy).

Mutta näin keskustelu on tässä avattu (vaikka itse asia onkin jo täällä esiin putkahtanut).

[Heikki Jokipii]

Asia on siis jo etenemässä tähän suuntaan, kertoo ko. artikkeli:

Britannian viranomaiset määrittelivät Cibuksen käyttämän tekniikan ei-gmo:ksi, samoin tekivät Ruotsin ja Suomen geenitekniikan lautakunnat. Viljelykokeita ei kuitenkaan vielä Suomessa ole tehty.

Myös Saksassa olisi tämä Cibuksen rapsilajike luokiteltu tavanomaisesti jalostetuksi:

http://gmopundit.blogspot.fi/2015/05/canola-with-gene-editing-by-cibus-rtds.html

Tuo ZKBS on Saksan liittohallituksen bioturvasta vastaava lautakunta. En nyt tunne Saksan lainsäädäntöä riittävästi, että osaisin sanoa, onko tuo sen päätös taikka lausunto asiassa riittävä.

Mutta paikallinen Greenpeace ei tätäkään lajiketta hyväksy, vaan aikoo jopa estää sen viljelyn lakiteitse:

Neuer Raps, altes Problem

Wächst bald gentechnisch veränderter Raps in Deutschland? Greenpeace und weitere Verbände gehen juristisch gegen einen möglichen Anbau vor.

[Heikki Jokipii]

Pakkaa sotkee sitten tämäkin:

Public concerned more about GMOs created with ‘foreign’ versus ‘apple-to-apple’ gene transfer

Siinä siis on kehitetty jopa oma käsite "cisgenesis" sellaiselle geenimuuntelulle, jossa geenejä siirretään lajin sisällä. Ja siis Eurobarometrin 2010 mukaan 57,1 prosenttia EU-kansalaisista hyväksyi tämän, kun taas vain 31,4% heistä hyväksyi geenien siirron lajien välillä.

Menemättä tässä sen enempää filosofointiin, on kuitenkin niin, että vielä vähemmän "vieraita" geenejä (eli oikeastaan ei lainkaan) siirtyy geenieditoinnissa, josta tämä uutisemme:

Geenieditointi - EU:n on kohta otettava perusteltu kanta

Jos tähän asiaan suhtautumista Eurobarometrissa kysyttäisiin, niin hyväksymisprosentin - tuosta päätellen - ainakin pitäisi olla jossain 57:n ja 100:n välillä. (Onkohan sitä kysytty? Ellei, aiotaanko sitä kysyä?)

[Heikki Jokipii]

Nyt kun myös Valkoinen talo eli USA on harkitsemassa uudelleen GMO-säätelyjärjestelmäänsä ...

White House Orders Review of Rules for Genetically Modified Crops

... niin sielläkin ollaan sen edessä, mitä tehdä ja miten suhtautua geenieditointiin:

Moreover, there are now ways to change the existing DNA of organisms, rather than putting in foreign genes. It is not clear yet if products made with these new “genome editing” techniques would be subject to regulations meant for genetic engineering.

[Heikki Jokipii]

Tällainen näkökohta tästä asiasta tuli vielä mieleen:

jos ja käsittääkseni kun geenieditioituja lajikkeita ei millään testimenetelmillä sitten voida erottaa "luonnollisista", mukaan lukien säteilyttämällä aikaansaadut lajikkeet, törmäämme siihen ongelmaan, miten näitä lajikkeita tuottavat firmat saavat omansa pois? Ja kaikissa tapauksissa?

Jos asiaa ei voida testata, toisin kuin vaikka näissä "Monsanton" GM-lajikkeissa, eikä siis haastaa ketään oikeuteen laittomasta käytöstä, so. käytöstä ilman korvausta kasvinjalostajalle, saatamme olla hiukan ongelmissa, kehityksen jatkuvuuden suhteen.

Toisaalta kyllä, lainkuuliaisissa maissa kuten Suomessa, tätä kasvinjalostajan oikeutta on käsittääkseni - normaalien lajikkeiden osalta - aika hyvin kunniotettu?

Mutta sitten, jos vaikka ...

a) nämä lajikkeet yleistyvät ja
b) osoittautuvat oikein hyviksi ja
c) ovat edelleen kiellettyjä luomussa

... niin mitä sitten tehdään? Luomuviljelijät voivat silloin aina väittää, että itsestäänhän tuo variantti heidän pelloillaan ilmestyi, ja sitä sitten käytettiin. Eivätkä sitten voi - jos asia on kiellettyä - kertoa sitä asioiden todellista laitaa, että saatin naapurilta tuota geenieditoitua siementä. Joku tulevaisuuden "Schmeiser" ei jää tästä tempustaan kiinni!

***

Näin tämä geenieditointi voi olla varsinainen "Troijan hevonen" luomuviljelyn osalta. Nyt tässä sitten on sama näkökulmaero kuin alkuperäisessäkin (luultavimmin täysin myyttisessä) tarinassa: oliko Troijan romahdus tätä kautta hyvä vai paha asia?

[Heikki Jokipii]

Tämä ei ole sama asia kuin edellä, mutta logiikaltaan samantapainen on tilanne:

The Next Great GMO Debate

Miten sitten suhtautuu mm. EU siihen, jos - geeneihin varsinaisesti koskematta - tällaisilla ruiskutuksella vaikutetaan niiden toimintaan? Onko se sitten GMO-tekniikkaa?

[Heikki Jokipii]

Tätä kautta EU:ssa paine päätöksentekoon asiassa senkin kasvaa. Ruotsissa on nyt yksi geenieditoinnilla aikaansaatu lajike hyväksytty tavanomaiseksi:

“Green light in the tunnel”! Swedish Board of Agriculture: a CRISPR-Cas9-mutant but not a GMO

Sitten hiukan hämäävästi toinen periaatteessa samalla tekniikalla, mutta hiukan eri tavalla, aikaansaatu lajike luokiteltiinkin GMO:ksi. Luvassa on siis varmasti melkoista hiuksenhalkomista, jatkossa, jos näillä mennään.

[Heikki Jokipii]

Asia on edelleen eräänlaisessa välitilassa, myös Naturen mukaan:

Europe’s genetically edited plants stuck in legal limbo

Luultavasti on edelleen aika tovin. Ja lakitaisteluksi menee, ellei ole jo. Mikä komission päätös sitten onkin, siitä varmasti valitetaan, NGO:t tai yhtiöt. Sitten EU:n tuomioistuin ottaa asian käsittelyynsä.

[Heikki Jokipii]

Geenieditoinnin CRISPR-tekniikka oli sitten kyllä Science-lehden valinta vuoden 2015 tieteelliseksi läpimurroksi:

And Science’s Breakthrough of the Year is ...

Kuten artikkelista ilmenee, menetelmän mahdollinen käyttöalue on kasvinjalostusta laajempi.

[Heikki Jokipii]

Pikkuhiljaa asia huomataan muuallakin Suomen mediassa:

Kolumni: Geenieditointi tulee, halusit tai et

Pariisin ilmastokokous on hallinnut mediaa parin viime viikon aikana. Washingtonissa pidetty geenien muokkausta käsitellyt kansainvälinen kokous on sen sijaan jäänyt paitsioon Suomessa.

Kokouksessa käsiteltiin tiedemaailmaa paljon puhuttanutta menetelmää, geenien editointia. Crispr-Cas9 keksittiin vasta kolme vuotta sitten. Silti se on jo ehtinyt mullistaa geenien tutkimisen ja muokkaamisen.

Geenieditoinnin ydin on entsyymi Cas9. Se on kuin sakset, joilla perimää eli dna-rihmaa voi katkoa, korjata ja muokata tai poistaa siitä pätkiä.

Koska menetelmä on halpa ja helppo, se on yhä useamman ulottuvilla.

Geenileikkurin avulla eläimen, kasvin ja ihmisen geenien muokkaus käy näppärästi. Esimerkiksi koeputkihedelmöitetyn ihmisalkion geenejä voitaisiin korjata ja muovata ennen kohtuun sijoittamista. Tämä olisi klinikoille hyvä bisnes.

Kuten tuosta Aamulehden artikkelistakin näkyy, voimme odottaa, että periaatteellisen keskustelun painopiste tulee varmaan olemaan puuttumisessa ihmisen perimään. Niinkuin tietysti oikein ja ymmärrettävää onkin.

Olisiko jopa mahdollista, että menetelmän käyttäminen kasvinjalostuksessa pääsisi kuin koira veräjästä, hyväksyttäisiin vähin äänin?!!

Kun tavoite on näin ongelmaton, "kaikkien" hyväksymä, tavallaan epädramaattinen:

Editoinnista voi olla myös paljon iloa, kun ilmaston lämmetessä etsitään uusia keinoja tuottaa riittävästi ruokaa miljardeille ihmisille.

(lihav. HJ)

Vaikka asia voi mennä päinvastoinkin: esim. Saksassa, jossa "aiempaa" GMO-tekniikkaa on vastustettu villisti ruoantuotannossa, sen käyttö lääketieteessä ei ole käytännössä herättänyt yhtään vastaväitteitä, jota siellä sitten on vähän ihmeteltykin.

***

Itse asiassahan meillä on jo ollut tuosta Washingtonin konferenssista puhetta toisaalla:

http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=132.msg7779#msg7779

[Heikki Jokipii]

Tällainen artikkelikin on tarjolla tämän uuden tekniikan monista mahdollisuuksista ruoan tuotannossa:

CRISPR-Based Technologies and the Future of Food Science

Sen verran vaikeaa tekstiä, etten heti tässä pysty edes tarjoamaan yhteenvedonomaista luonnehdintaa.

Joka tapauksessa tuo artikkeli on nyt melko uusi (lokakuulta), eli luultavasti kertoo aika viimeisen tiedon, ja ilmestynyt aikakauslehdessä, joka on tieteellinen ja vertaisarvioitu:

http://www.ift.org/knowledge-center/read-ift-publications/journal-of-food-science.aspx

[Heikki Jokipii]

Muutoinkin asiassa takkinsa kääntänyt vihreä Grist-lehti iskee tällaisella artikkelilla:

lt’s practically impossible to define “GMOs"

Eli on käytännössä mahdotonta määritellä, mikä on GMO:ta. Ja luonnollisesti siinä mainitaan geenieditointi yhtenä syynä tähän määrittelyn mahdottomuuteen.

Olisiko asia määriteltävissä edes siten, että se on kaikkea, mitä luonnossa ei itsestään tapahdu? Ei oikeastaan, artikkeli toteaa, sillä tiedemiehet ovat jo löytäneet lukuisia esimerkkejä siitä, miten Luonto on järjestänyt kasvimaailmassa lajien välisiä "orgioita", jopa niin, että pohjimmiltaan kaikilla kasveilla on sukupuussaan tällaista lajien välistä "kutervitinää" (raumankielinen tieteellinen ilmaisu! .

[Heikki Jokipii]

Näillä tekniikoilla (ja muillakin) on huimaavia mahdollisuuksia myös tässä suunnassa:

Global food shortage? How advanced breeding could domesticate 50,000 wild, edible plants

The promise of domesticating more plants is provocative: of 50,000 some-odd edible plants, we rely on less than 150 for most of our nourishment and “just three cereal crops — wheat, rice, and corn — make up two-thirds of the world’s calories.”

Eli meillä olisi "kesytettävissä" eli saatettavissa viljelykasveiksi jotain 50 000 syötävää kasvia, kun nyt olermme pääosin alle 150 kasvin varassa. Ja vain kolme viljalajia vastaa 2/3 maailman kaloreista.

Luku on huima, jos joka päivä maistaisi yhtä uutta kasvia, ei elämässään kerkiäisi maistaa noita kaikkia. Kulinaristisen näkökulman lisäksi tulee tietysti huoltovarmuus: esim. mikään kasvitauti ei tuon jälkeen olisi kohtalokas katastrofiuhka.

[Heikki Jokipii]

Jos tuolla em. saralla edetään, niin siihen tietysti tulevat vielä mukaan erilaiset lajikkeet. Jo nyt käytössä olevissa ruokakasveissamme on olemassa lukuisia lajikkeita, jotka eroavat toisistaan suurestikin maultaan, viljelyominaisuuksiltaan jne. Mieleen tulee heti omena, peruna, riisi, viinirypäleet (niiden eroja taidetaan ainakin mainostaa eniten!).

Jos siis jostain Amazonin viidakoista löydetään loistavan makuinen ... römpötti,  niin kohta siitä on jalostettu vaikka Suomeen sopiva lajike, tai useampia: Savon römpötti, Lapin römpötti ja Vakka-Suomen römpötti. Ja Makea römpötti, Tuima römpötti, Minirömpötti ...

Niinpä jos tuotetaan 10 lajiketta per kasvi, meillä on jo puoli miljoonaa erilaista vaihtoehtoa valittavanamme. Syntyy todellinen paikallisruokakulttuuri, kun joka pitäjällä on ihan omat raaka-aineetkin! Kuka puhui siitä, että geenitekniikka olisi uhka biodiversiteetille?!!!

Olennaista on tuossa juuri jalostustyön nopeus, ko. artikkelista:

Today, we can quickly and efficiently examine the genes of a given plant directly; we can read genotypes instead of phenotypes. That means that new domestication efforts could be completed inside of a century instead of taking longer than most of us can even effectively conceptualize. If we start now, your grandkids could have an entirely new suite of staple crops.

Eri parissa sukupolvessa perusruokamme voitaisiin muuttaa aivan toisiksi. Pakko tätä ei tietysti ole tehdä, mutta näin siis voidaan tehdä. Kaikesta ruokaperinteen kunnioittamisesta huolimatta, mistä voimme olla niin varmoja, tekivätkö esi-isämme ja -äitimme, ruokakasveja tuhansia vuosia sitten valitessaan, aina oikeita ratkaisuja?

[Heikki Jokipii]

Nyt sitten myös luomuväki on ottanut kantaa tähän uuteen teknologiaan. Aivan odotetun mukainen se on, eli kovasti vastaan, ja uudetkin menetelmät tulee luokitella siksi kauheaksi GMO-tekniikaksi:

Luomusektori vaatii komissiolta uusien geenitekniikan menetelmien luokittelua GMO:iksi

Niin kutsutut “uudet kasvinjalostustekniikat”, joita käsitellään kannanotossa (mm. cisgenesis ja CRISPR/Cas), vaikuttavat solunsisäisellä ja geneettisellä tasolla. Siksi IFOAM EU tulkitsee, että niitä ei tulisi käyttää luomutuotannossa. Jos uudet jalostustekniikat jätetään GMO-säädöksien ulkopuolella, vaarantuisi jalostajien, viljelijöiden ja kuluttajien valinnanvapaus.

Mutta kun myös vanhat jalostustekniikat vaikuttavat "solunsisäisellä ja geneettisellä tasolla", sikäli kuin minä ymmärrän? Miten muuten uusi lajike voisi syntyä?

Mutta luulenpa, ettei luomuväki nyt ole tajunnut "vaaran" koko mittavuutta. Vaikka nämä uudet lajikkeet luokiteltaisiinkin GMO-lajikkeiksi, niin niitä ei sitten luultavasti millään testillä voi tunnistaa, erottaa esim. säteilyn tai ihan sattuman ja valinnan avulla tuotetuista. Jolloin lähestytään tilannetta, että mitään uusia lajikkeita ei saa luomussa käyttää ... (ks. 11.07.15, edellä)