"Pienemmät" ravinteet

[Heikki Jokipii]

Täällä on jo omat triidinsä typelle, fosforille ja kaliumille. Mutta huomasin nyt, että "pienemmät" ravinteet (eli ne, joita tarvitaan vähäisempiä määriä - mutta tarvitaan kumminkin) on unohdettu. Korjataan se asia nyt. Ja aloitetaan tällä Eurekalertin uutisella boorista:

MU Researchers Find Boron Facilitates Stem Cell Growth and Development in Corn

USA:ssa siis booria on tietyissä osissa maata riittämättömästi, ja sitä joudutaan lisäämään. Nyt tutkimus on päässyt boorin vaikutusmekanismien jäljille, erityisesti maissin tuotannossa, ja tutkimuksen tulosten avulla saatetaan parantaa maissin satoja ja kehittää viljelymenetelmiä.

***

Täysin tätä ei ole kyllä unohdettu. Ihan alusta saakkahan sivuillamme on ollut Justuksen artikkeli seleenistä, jota ainetta taas Suomen maaperästä puuttuu.
 

[Heikki Jokipii]

Löydän ehkä paremman (tai ainakin suomeksi), mutta tässä tällainen vaikuttava lista asiasta, alkuun:

www.sciencelearn.org.nz/Contexts/Just-Elemental/Science-Ideas-and-Concepts/The-essential-elements

Eli ilman näitä 25 alkuainetta ei oikein mistään tulisi mitään! Ilman muistilistaa en minä ainakaan pärjäisi, jos nuo täytyisi yksitellen poimia luonnosta!

Eloperäisten lannoitteiden ("luomulannoitteiden" jos nyt välttämättä halutaan)  salaisuus on tietysti siinä, että ne välttämättä sisältävät ainakin pieniä määriä kaikkia noita aineita, edelliseltä "kierrokselta". (Ja tässähän on lähtökohta luomunkin taustalla oleville "vitalistisille" harhoille - toki, toki asia on monimutkainen, niin kuin elämä on.)

Eli kaikkea ei tarvitse muistaa.

Mutta sisältävätkö ne riittävästi? Ja kuinka paljon asiaa voi parantaa, eri tilanteissa?

Kuten parista edellisestä esimerkistä jo näimme, ei "luontoäitimme" suinkaan, tässäkään asiassa, ole niin kovin huolellinen ja/tai tasapuolinen lapsiaan kohtaan. Ja enää ei "äiti" tiedä parhaiten, tässäkään!

[Heikki Jokipii]

Ja edellisen päälle tulee vielä tieto, että tarvitsemme miniminiminimaalisia määriä myös sellaisia aineita kuin ...

http://paleohacks.com/minerals/lead-cadmium-and-arsenic-as-essential-ultratrace-elements-9127

... lyijyä, kadmiumia ja arsenikkia!

Terveisiä vain Jamie Oliverille (toisessa keskustelussamme)!

Muistaakseni on julkaistu tuore lista kaikista elämän tarvitsemista alkuaineista (mukana jokin, edelleen muistamani mukaan, suht. tuore päivitys asiassa). Jos arvon lukijamme muistaa asian minua paremmin, niin linkki tänne otetaan kiitollisuudella vastaan.

***

PS. klo 14: Tämä kesäkuinen päivitys löytyi - myös Eurekalerista - eli se 28:s oli bromi;

Vanderbilt scientists discover that chemical element bromine is essential to human life

Mutta 26. ja 27. ja koko - tarkistettu - lista puuttuu täältä vielä, ja erityisesti suomeksi.

PS2: "Ravinne"-käsite on toki muutakin kuin alkuaineita. Tässä puhutaan nyt kuitenkin niistä. Saa laajentaa keskustelua, jos siihen on tarve. Alkuaineitakaan "luonto" ei usein nauti mielellään ihan "semmoisenaan", vaan "tykkää" esim. "blandatusta" hiilidioksidista paljon enemmän kuin raa'asta ja liian väkevästä hiilestä.

[Heikki Jokipii]

Eloperäisten lannoitteiden ("luomulannoitteiden" jos nyt välttämättä halutaan)  salaisuus on tietysti siinä, että ne välttämättä sisältävät ainakin pieniä määriä kaikkia noita aineita, edelliseltä "kierrokselta".

Ja tältä pohjalta tässä englanninkielisen Wikipedian väitteessa (Micronutrient) on pikkuisen totta ...

Steady growth of crop yields during recent decades (in particular through the Green Revolution) compounded the problem by progressively depleting soil micronutrient pools.

.. eli siis, että Vihreän vallankumouksen (so. tehoviljelyn) myötä nämä mikroravinteet olisivat maaperästä vähentyneet.  Mutta ajatus on järkevä vain sen "pikkuisen". Koska mikään ei estä näitä mikroravinteita myöskin lannoitteisiin lisäämästä - josta komea ja pitkäaikainen esimerkki on tämän Suomen seleeni. Näin voidaan tietysti menetellä muuallakin, ja lisätä keinolannoitteisiin sitä ravinnetta, josta puute kulloinkin on. Ja näin on tehty, muuallakin. Kun on  huomattu, etteivät pääravinteet (NPK) yksin riitä.

Sen lisäksi mikään ei tavanomaista viljelyä myöskään estä käyttämästä esim. lantaa, jos se tuntuu asiassa helpommalta tai tarkoituksenmukaisemmalta ratkaisulta. Ja näinhän siinä yleensä tehdäänkin. Käytetty "apulanta" eli keinolannoitteet eivät asiaa tee mitenkään pahemmaksi, vaan nimenomaan päinvastoin.

Mutta tästä totuuden "kärpäsestä" on luomupropagandassa tehty "härkänen", ja väitetään yhä, Suomessakin, että tehoviljely tuhoaa maaperän. Ei, tätä eivät tee luomua puolustavatkaan tiedemiehet, mutta luomuväen "folkloreen" se kuuluu.

[Heikki Jokipii]

Tämä menestystarina jatkuu:

LANNOITUS TURVAA SUOMALAISTEN SELEENIN SAANNIN

Suomalaiset saavat seleeniä elintarvikkeista riittävästi, koska lannoitteita täydennetään seleenillä.  Tutkimusten mukaan seleenilannoituksen käyttö on turvallisin tapa varmistaa suomalaisen ruoan ja rehun riittävä seleenipitoisuus. Seleenin puute voi aiheuttaa ihmisille nivelsairauksia ja eläimille lihasten rappeumaa.

Lannoitteiden seleenitäydennystä tarvitaan, sillä kasveille käyttökelpoisen eli liukoisen seleenin määrä on suomalaisissa viljelysmaissa pieni. [...]

Kummallisesti näin on edelleen, tai oikeastaan taas ...

Seleeniä ei ole suomalaisessa luomusäilörehussa eikä -kasviksissa, koska markkinoilla ei ole tällä hetkellä luomutuotantoon soveltuvia seleeniä sisältäviä lannoitteita.

... koska välillä asian kerrottiin olevan jo kunnossa? Vai hoidettiinko asia toisin, mutta tuon (linkissä olevan tiedon) mukaan seleeniä luomusäilörehussa siis ainakin oli, jos sitä oli siihen luvalla lisätty.

[Heikki Jokipii]

Eloperäisten lannoitteiden ("luomulannoitteiden" jos nyt välttämättä halutaan)  salaisuus on tietysti siinä, että ne välttämättä sisältävät ainakin pieniä määriä kaikkia noita aineita, edelliseltä "kierrokselta". (Ja tässähän on lähtökohta luomunkin taustalla oleville "vitalistisille" harhoille - toki, toki asia on monimutkainen, niin kuin elämä on.)

Mutta tältä kaupalliselta sivulta selviää, ettei se niin helppoa (ja usein väitetyllä tavalla) automaattista ole luomuviljelyssäkään:

Luomuratkaisut Viljelijän Berneriltä

[Heikki Jokipii]

Samassa mainosliitteessä, jonka jo toisaalla mainitsin, kerrottiin tällaisesta yrityksestä ja/tai hankkeesta:

Tracegrow Oy on kehittänyt ainoana maailmassa teknologian, jonka avulla käytettyjen alkaliparistojen sisältämät hivenaineet jalostetaan mikroravinnetuotteiksi maatalouden käyttöön.

Kyse on sinkistä ja mangaanista. Jutun mukaan arviolta puolet maailman maatalousmaasta kärsii niiden puutteesta (joten vientinäkymiä on!) Paristoja on kierrätetty aiemminkin, mutta hivenaineiden talteenotossa tämä uusi menetelmä on ylivoimainen, tehokkuudessa ja tuloksena olevan tuotteen puhtaudessa.

Hanke on eri tahoilta saanut myös julkista tukea, Mutta sitten tulee luomuviljelyn kannalta arveluttava tieto (lihav. HJ):

Kemiaan perustuva menetelmä on kehitetty yhdessä suomalaisten yliopistojen ja  tutkimuslaitosten kanssa.

Mutta jos nuo aineet saadaan jotenkin vielä kiertämään tavanomaisen tilan lehmän tai oljen kautta, eivätköhän ne siinä pyhity luomuviljelynkin käyttöön! 

[Heikki Jokipii]

Näistä "pienemmistä" ravinteista on tässäkin pääosin kyse:

Lannoitusratkaisu kasvillesi
Luonnonmukainen viljely

Ja tuokin sivu hyvin osoittaa, ettei niiden saanti luomuviljelyssäkään suinkaan ole niin automaattista ja itsestään selvää kuin luomun puolesta puhujat usein antavat ymmärtää. Vrt. edellä 24.5.2017.

Luomutilan lannoitus perustuu ensisijaisesti viljelykiertoon ja luonnonmukaisesti tuotetun eloperäisen aineksen lisäämiseen peltoon. Täydennyslannoitusta voidaan käyttää, jos riittävää ravinnemäärää ei saavuteta viljelykierrolla tai omasta tai muusta luomuyksiköstä peräisin olevalla eloperäisellä aineksella.

Ja tuolla tavalla käy usein "pienempienkin" ravinteiden kohdalla. Sivulla olevassa listassa näitä tapauksia tavallaan luetellaan, kun niihin tarjotaan apukeinoja.

Tämä fakta tuodaan esille ...

Kasvit tarvitsevat tasapainoisen lannoituksen tuottaakseen laadukkaan sadon. Kasveille välttämättömistä ravinteista hiilen, hapen ja vedyn kasvit saavat ilmasta tai vedestä, muut 13 ravinnetta ne ottavat maan ravinnevaroista tai lannoitteista.

Kasvit pystyvät käyttämään vain epäorgaanisessa muodossa olevia ravinteita. Orgaanisessa aineksessa olevat ravinteet ovat kasveille käyttökelpoisia vasta sitten, kun maan mikrobit ovat muuttaneet ne epäorgaaniseen muotoon. Hajotukseen mikrobit tarvitsevat vettä ja lämpöä, siten ravinteet ovat kasvien käytössä vasta maan lämmettyä, usein juhannuksen jälkeen.

(lihav. HJ)

... mutta sitten yritetään kuitenkin  todistella, että tarjotut tuotteet edes jotenkin olisivat orgaanisia. Jossain se veteen piirretty viiva sitten sijaitsee:

Luonnonmukaisessa viljelyssä saa käyttää vain luonnosta peräisin olevia ravinteita, tämä estää esim. Yaran Kaliumsuolan ja seleenipitoisten tuotteiden käytön.

Niinpä noiden ravinteiden kohdalla täytyy kehittää joku keino, jolla ne saadaan luonnosta peräisin oleviksi. Suosituin taitaa  niissäkin olla se, että ne "pyhitetään" tavanomaisen eläimen ruoansulatuksessa.

Seleenin kohdalla tämä pyhittäminen voi tapahtua kasveissakin. Ja usein ulkomailla.

[Heikki Jokipii]

Että osaavat kasvitkin olla vaativia! Katsokaa nyt tätäkin kuminan ruokalistaa:

Kuminan ravinnepuutokset

Ellei ole "kaikkea seitsemää sorttia" tarjolla, niin heti ryhtyy kumina omalla tavallaan osoittamaan mieltä!

[Heikki Jokipii]

Tässä se tulee selkeästi esille:

https://www.farmit.net/kasvinviljely/lannoitus/luomuviljely

LANNOITUS JA LUOMU

Luonnonmukaisessa viljelyssä täydennyslannoituksen käyttö on sallittu seuraavin edellytyksin

Jos riittävää ravinnemäärää ei voida saavuttaa käyttämällä monivuotista viljelykiertoa ja luomutuotantoyksiköistä saatavia eloperäisiä aineksia
Käyttötarve ja sen perustelut on kirjattu luomusuunnitelmaan tai lohkokohtaisiin muistiinpanoihin
Käyttötarve voidaan osoittaa esim. lannoitustarve- tai ravinnetaselaskelmalla
Hivenravinteiden käytön perusteena voi toimia esim. viljavuusanalyysi tai kasvustosta havaittavat puutteet
Käytetyt täydennyslannoitteet, niiden käyttömäärät ja –päivät, sekä käytön perusteet kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Kasvi tarvitsee 16 ravinnetta tuottaakseen satoa. Ravinteiden puute tai epätasapaino heikentävät sadon määrää ja laatua.

(lihav. HJ)

Se, ettei luomu suinkaan selviä lannoittamatta. Ja ellei lannoitteita ole saatavissa esim. eläintalouden kautta, on edessä tuo. Edellä on kerrottu, miten asia ei suinkaan ole luomussa automaattisesti varmistettu.

Vain typpeä saa ilmasta, niillä "nystyröillä". Vain siltä osin voidaan vähentää mitään "riippuvuutta". Joka on nyt se teema, jolla luomuväki nyt yrittää ratsastaa.

[Heikki Jokipii]

Tämä ei välttämättä ole YLE:n kampanjointia luomun puolesta:

Väkilannoitteiden käyttö on ollut liian helppoa ja halpaa, sanoo viljelijä – tutkijan mukaan Suomi voisi olla omavarainen lannoitteiden suhteen

Vain noin kahdella prosentilla suomalaispelloista on monipuolinen viljelykierto. Lukua voi pitää matalana, jos ottaa huomioon menetelmän hyödyt.

Monipuolisen viljelykierron eli vähintään kolmen neljän eri kasvilajin vuorottelun tiedetään pitkällä aikavälillä muun muassa parantavan satoja, lisäävän maan säänkestävyyttä ja ehkäisevän kasvitauteja.

– Ei riitä, että peltoihin pumpataan lisää ja lisää lannoitteita. Maan hyvä kasvukunto vaatii vähintään sen, että viljelykierrossa on kasveja, jotka parantavat maan rakennetta, sanoo kestävien ruokajärjestelmien apulaisprofessori Hanna Tuomisto Helsingin yliopistosta.

Monipuolinen viljelykierto on myös yksi keino vähentää maatalouden riippuvuutta nopeasti kallistuneista tuontilannoitteista.

Vaikka sekin tuossa viimeisessä lauseessa vähän vilahtaa.

Vaan viljelykierto voi olla todella hyvä asia. Toisaalta nykyisin täsmäviljelyn opein ja keinoin ei enää "peltoihin pumpata lisää ja lisää lannoitteita". Vaan löydetään erilaisia pullonkauloja. Ks. läpi tämä lyhyehkö triidi.

Jos vuorotellan kolmen neljän eri kasvilajin kanssa, niin typensidonnasta ei ole kyse. Vaan ehkä juuri näistä pienemmistä ravinteista?

Yksipuolinen viljelykierto eli luomuviljelyn kierto on n. 14 prosentilla pelloista!

[Heikki Jokipii]

Mielenkiintoinen tieto:

Selvitys: Hevosheinän tuottamisen kulut ovat nousseet jopa 40 prosenttia – ”Hevosenlannan käyttökelpoisuus lannoitteena on lähes nolla”, sanoo laatuheinärenkaan jäsen

Selitys kuvatekstistä:

Kaakkolan tilalla asuvien islanninhevosten lannasta ei ole Anita Kaakkolalle pellolla juuri hyötyä, sillä se sisältää niukasti typpeä. Marjapensaille hevosenlannasta voi olla enemmän iloa, sillä ne eivät tarvitse typpeä yhtä paljon kuin heinä tai vilja. Tilalle ehdittiin onneksi hankkia lannoitteet ennen Ukrainan sotaa.

Tuossa siis osoittautuu, ettei eläinperäinen lannoitus suinkaan ole aina ideaalista.

Tuossa oli kyse typestä, määrällisesti suurimmasta lannoituksen komponentista. Mutta kuinka onkaan pienempien ravinteiden osalta? – Tuossa tulee esille myös se, että eri kasvit saattavat tarvita ravinteita erilaisessa suhteessa. Ja:

Koska mikään ei estä näitä mikroravinteita myöskin lannoitteisiin lisäämästä - josta komea ja pitkäaikainen esimerkki on tämän Suomen seleeni. Näin voidaan tietysti menetellä muuallakin, ja lisätä keinolannoitteisiin sitä ravinnetta, josta puute kulloinkin on. Ja näin on tehty, muuallakin. Kun on  huomattu, etteivät pääravinteet (NPK) yksin riitä.

[Heikki Jokipii]

Koska mikään ei estä näitä mikroravinteita myöskin lannoitteisiin lisäämästä - josta komea ja pitkäaikainen esimerkki on tämän Suomen seleeni. Näin voidaan tietysti menetellä muuallakin, ja lisätä keinolannoitteisiin sitä ravinnetta, josta puute kulloinkin on. Ja näin on tehty, muuallakin. Kun on  huomattu, etteivät pääravinteet (NPK) yksin riitä.

Seleeniä lisätty lannoitteisiin 40 vuotta – ”Merkittävä vaikutus kansanterveyteen”

Mineraalilannoitteiden rikastaminen seleenillä aloitettiin Suomessa 40 vuotta sitten kansanterveydellisistä syistä.

Suomalainen maaperä on seleeniköyhää. Ilman seleenilannoitusta kotimaassa tuotettujen elintarvikkeiden ja rehujen seleenipitoisuus on matala, heikentäen niin ihmisten kuin tuotantoeläintenkin terveyttä, sanotaan lannoiteyhtiö Yaran tiedotteessa.

Lannoitteiden kautta ruokaketjuun lisätty seleeni on yhä suomalaisten tärkein seleenilähde.

“Seleenilannoituksella on merkittävä vaikutus kansanterveyteen. Se on osoittautunut turvalliseksi ja tehokkaaksi keinoksi vaikuttaa kotimaisten elintarvikkeiden laatuun ja sitä kautta väestön sekä tuotantoeläinten seleenisaantiin. Ilman säännöllistä seleenilisäystä seleenin saanti olisi riittämätöntä”, Seleeniseurantaryhmän pitkäaikainen sihteeri Merja Eurola Luonnonvarakeskuksesta toteaa.

***

Terve vaan, Justus!  Vaikket tervehdystäni näekään.

[Heikki Jokipii]

MT tai Luke:

Mangaaninpuutos koettelee ohraa ja kauraa – sekoittuu helposti kasvitautioireisiin

Kaupallisen saitin kuvaus mangaanista:

https://www.yara.fi/lannoitus/ravinteet/mangaani/

Mangaanin saaminen on kasville ensisijaisen tärkeää, koska jos kasvi kärsii mangaanin puutteesta, se ei pysty hyödyntämään optimaalisesti muitakaan ravinteita.

Kaupallisen saitin ehdotus ongelmien ratkaisukeinoksi:

https://www.yara.fi/lannoitus/lannoitteet/yaravita/yaravita-mantrac-pro/

Jossa maininta:

SALLITTU LUOMUVILJELYSSÄ

Viitataanpa vielä Wikipediaan:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mangaani

Maailman mangaanivarat

Maankuoressa mangaania on 950 g/t. Suurimmat mangaanivarat ovat seuraavilla mailla: Venäjä, Etelä-Afrikka, Gabon, Intia, Kiina, Australia ja Brasilia.lähde?

Vuonna 2007 mangaaniyhdisteitä tuotettiin 13,3 miljoonaa tonnia. Suurin mangaanin tuottaja oli Kiina, joka vastasi 46 %:sta mangaaniyhdisteiden tuotannosta. Mangaanimalmia louhittiin paljon entistä enemmän, mutta se oli mangaanipitoisuudeltaan aikaisempaa huonompaa. Siksi malmin tuotantomäärä kasvoi 12 % (38 miljoonaan tonniin) mutta mangaanin tuotanto vain 9 %. Suurimmat tuottajat olivat Kiina, Etelä-Afrikka ja Australia, jotka tuottavat kolmistaan jo 60 % maailman mangaanista. Niitä seuraavat Gabon (13 %) ja Ukraina, Intia ja Brasilia (noin 5 % kukin).[9]

Eli "mineraalilannoitteesta" on kuitenkin kyse?