Kehitysyhteistyöjärjestöjen sitoutuminen luomuun

[Heikki Jokipii]

Myös tässä Fingon Maailman Kuvalehden artikkelissa luomu tuodaan esille sitä yhtään problematisoimatta (lihavoinnit HJ):

Jumalten ruoasta tuli ihmisten herkkua, jonka valmistaminen on kovaa työtä

NELJÄN hehtaarin kokoisella Nixonin tilalla viljellään luomusertifioitua arriba-kaakaota ja sen rinnalla banaania ja kahvia. Sekaviljely auttaa säilyttämään viljelymaan ravinteet ja hajauttaa tulonlähteitä, mikä lieventää viljelijöiden riskiä. Viime vuonna runsaat sateet ja niiden aiheuttamat taudit tuhosivat suuren osan kaakaohedelmistä, jonka vuoksi ulkomailla asuvien sukulaisten oli autettava Pazin perhettä lainanlyhennyksissä.

Luis näkee kaakaonviljelyssä mahdollisuuksia nuorille, jos tuotteesta saa riittävän korvauksen. Aikaisemmin hän myi kaakaopavut paikallisisilla markkinoilla, joilla jälleenmyyjät maksoivat siitä hyvin alhaisen hinnan. Hinta yli kaksinkertaistui, kun Luis liittyi luomuviljelijöitä edustavaan Apeosae-liittoon, johon kuuluvat myös Nixonin tila ja lähes sata muuta kaakaonviljelijää Zamora-Chinchipen ja Morena-Santiagon maakunnista.

Ei mietitä hetkeäkään, missä määrin keinolannoitteet tai torjunta-aineet tuossa kaikessa auttaisivat. Tai mistä todella johtuu luomutuotteista saatava parempi hinta. Puuttuu myös tarkempi taloudellinen analyysi, kun ei tuoda esille, miten satomäärät luomun myötä väistämättä ovat pienempiä.

***

Tähänkin artikkeliin on täytynyt liittää tällainen neulanpisto:

Monarkkiperhosten vaellus uhkaa päättyä

PERHOSKATOON on useita syitä. Laittomat metsähakkuut Meksikossa kutistavat perhosten talvehtimisaluetta. Monarkkiperhosen toukkien ruokanaan käyttämä, joutomaalla viihtyvä silkkiyrtti taas vähenee tehomaatalouden myötä.

Meillä on jo  kokonainen triidi, jossa kritisoidaan tuota tullaista kielenkäyttöä:

Tehoviljelyn iso piikki

[Heikki Jokipii]

Oikeastaan tuo ilmiö on surullinen. Voisimme pitkälle allekirjoittaa tämän:

Äänestä EU-vaaleissa reilumman maailman puolesta

Kokonaisuudessaan rahoituskehys on yli 1 000 miljardia euroa, josta kehitysyhteistyön osuus on noin 100 miljardia. Ihan pienistä summista ei siis ole kyse, eikä ole yhdentekevää, mihin rahoitus suunnataan. 

Maailman suurimpana kehitysyhteistyön rahoittajana unioni voi merkittävästi vaikuttaa köyhyyden vähenemiseen. Toisaalta EU käyttää kehitysyhteistyötään yhä enemmän Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen hallintaan, mikä ei rakenna reilumpaa maailmaa kaikista köyhimmille. 

Muun muassa näihin aiheisiin otamme kantaa järjestöjen EU-vaalijulkaisussa Reilumpi Eurooppa, reilumpi maailma. Jokaisella tulevalla mepillä on valtaa vaikuttaa siihen, millaisessa Euroopassa ja maailmassa me nyt ja tulevaisuudessa elämme.

Mutta Fingon pitäisi ymmärtää, ja myös kertoa, ettei köyhyyttä vähennetä ilman maatalouden kehitystä. Ja se, ettei se voi tapahtua luomumenetelmiin pitäytymällä.

Vaan se tapahtuu juuri niin kuin EU:n ja Afrikan yhteistyösopimuksessa on nyt hahmoteltu. Ehkä vielä geenitekniikalla terästettynä, joka ehkä rivien välissä mainittiinkin ko. raportissa, mutta valitettavan epäselvästi.

Fingon "EU-vaaliohjelmassa" ei kyllä luomua nyt tuodakaan esille. Mutta sen muussa materiaalissa ja toiminnassa kyllä yhä tuodaan (ks. edellä).

Ja jos Fingo (erityisesti siihen fuusioitunut Kehys ry) on usein vaatinut Suomen kehityspolittikalta johdonmukaisuutta, sen on vaadittava sitä myös itseltään. Se ei voi paeta sen taakse, että vain sen jäsenjärjestöt tai yhteistyökumppanit ajavat tuota (toivotonta) luomulinjaa, se itse ei sitä aja (jos näin nyt on, kuten jossain määrin näyttää olevan?).

[Heikki Jokipii]

Tässä Fingon kannanotto (29.04.19) spesifisti ruoantuotantoon:

Ruokaturva ja kestävä ruokajärjestelmä kehityspolitiikan ytimeen

Katsotaanpa, mitä se on syönyt.

Muun muassa tällaista löytyi tuossa linkatusta pdf--tiedostosta.

Paikallisiin olosuhteisiin ja perinteisiin soveltuvien
lajien viljelyn tukemiseksi kehityspolitiikassa tulisi
huomioida lajistollinen moninaisuus. Ruoan, kuten
kerättävien ja viljeltävien lajien, moninaisuus ja
siihen sisältyvän perinnetiedon ylläpitäminen ovat
hyvän elämän perustarpeita, jotka toimivat vält-
tämättömänä osana kehitystä. Kehityspolitiikassa
arvostetaan paikallista tietoa lajeista ja vaalitaan
paikallisten oikeuksia siemeniin.

Ihan suoraan ei sanota, mutta kun tuolla tavalla kehotetaan turvautumaan perinteisiin,  sulkee se pois vaikkapa muuntogeeniset lajikkeet.

Samaan viittaa valmistelussa mukana ollut Siemenpuu. Kuten myös tuo "paikallisten oikeudet siemeniin": se merkitsee maatiaislajikkeilla jatkamista tai ainakin viittaa siihen, jopa hybridilajikkeita ei tuolloin suosita.

Keinolannoitteita vastaan ei selvää kannanottoa kuitenkaan tiedostossa ollut.  Mutta se on tällä kertaa voitu kätkeä tähän omavararaistuotannon korostamiseen (lihav. HJ):

Ruokaan liittyvässä kehityspolitiikassa tulisi painottaa toimenpiteitä, jotka tukevat pienviljelijöiden järjestäytymistä, kehittävät omavaraistuotantoa, varmistavat ruoan saatavuutta paikallisesti ja kehittävät arvoketjuja oikeudenmukaisemmiksi raaka-aineiden tuottajien kannalta.

Koska keinolannoitteita käytettäessä ei tietysti täysin omavaraisia olla.

Lisäksi voimme kuvitella, mitä tuo julkilauma tai linjaus olisi voinut olla. Se olisi voinut viitata Vihreään vallankumoukseen ja maatalouden modernisoimiseen. Kuten EU:n viimeisin linjaus teki.


PS. Tällainen visio tai kannanotto on nykyisin "pakollinen":

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin keskittyvät tutkimukset
ennustavat merkittävää satomäärien vähenemistä jo
vuoteen 2030 mennessä.

Kuitenkaan mikään ei vielä tuohon viittaa, vaan ennätyssatoja saadaan:

http://www.newindianexpress.com/business/2019/apr/28/bumper-crop-centre-hikes-wheat-import-tariff-to-40-1969884.html

Eli jokin muu kuin sää tai ilmasto on määräävä tekijä tuossa kysymyksessä.

[Heikki Jokipii]

Tässä Fingon sivu:

https://www.fingo.fi/vaikuttaminen/kehitysyhteistyo/ruokaturva

Kaksi kertaa siinä tulee esille tämä iskusana (lhav. HJ):

Seuraamme eurooppalaista keskustelua ruokaturvasta, ruuan tuotannosta ja kulutuksesta.
.
Osallistumme eurooppalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö CONCORDin Sustainable Consumption and Production -työryhmään. Vaadimme muun muassa agroekologisten tuotantotapojen edistämistä niin EU:ssa kuin maailmallakin.

EU:n kehitysyhteistyö tunnustaa kestävän ruoantuotannon merkityksen. 

Euroopan unionin kehityspoliittisessa konsensuksessa eli EU:n korkeimmassa kehityspoliittisessa linjauksessa ruokaturva on merkittävässä asemassa. Konsensuksessa sitoudutaan muun muassa tukemaan agroekologiaa.

Kuten olemme tuoneet esille, tuo joskus neutraali tieteeseen viittaava sana on sittemmin mennyt täysin pilalle, ja tarkoittaa useimmiten luomuviljelyä. Olemme siten syvästi epäluuloisia, ettei Fingo ole päässyt irti vanhasta (Kepan) luomulinjasta, vaan on sillä edelleen.

***

Ja sitähän se tarkoittaa tuossakin. Pari lainausta tuon CONCORD:in selityksistä, mitä agroekologia on:

https://concordeurope.org/blog/2017/09/04/agro-ecology-to-strengthen-resilience/

The main principles include recycling nutrients and energy on the farm, rather than relying on external inputs,  promoting  diversity  by  integrating  diverse  crops  and  livestock;  minimizing  losses  of  solar radiation,  water,  and  nutrients;  diversifying  species  and  genetic  resources  in  agro-ecosystems;  and focusing  on  interactions  and  productivity  across  the  agricultural  system,  rather  than  focusing  on individual species.

● Phase out input subsidy schemes for agro-chemicals(such as fertilizers and pesticides) in favor of subsidies to promote ecological agriculture.

***

EU muuten ei ole sitoutunut "agroekologiaan". Ainakaan siitä ei ole konsensusta.

Fingo on voinut saada käsityksensä europarlamentin sekoilusta vuonna 2016..

Eivätkä siitä vaihtoehdosta pidä afrikkalaisetkaan. Ja ovat siis kiusaantuneita länsimaisten NGO:iden innostuksesta asiaan!

[Heikki Jokipii]

Luultavasti on syytä selventää tässä uutisena kirjoitetussa avoimessa kirjeessämme ...

Fingo, nyt on aika lakata ajamasta luomuviljelyn asiaa!

... olevaa väitettä tai teesiä:

Tuo harharetki on nyt lopulta syytä päättää, noin parinkymmenen vuoden jälkeen.

Tuon aikamäärän arvioin Kepan Ruoka-aikakampanjasta vv. 2002-2005. Ihan 20 vuotta siitä ei ole, mutta kutakuinkin on. Silloin otettiin käytöön mantra luomusta, lähiruoasta ja Reilun kaupan tuotteista. Ja kampanjan luomusuositus viittasi sekä kotimaan kulutukseen että kehitysmaiden viljelytapaan. Kepan sivuilla ihannoitiin tuolloin mm. Kuuban luomuviljelyä, löytämäni ja tallentamani esimerkki täällä:

Uskomaton uutinen Luomu-Kuubasta

Useasti myös Kepan sivuilla esiteltiin myönteisesti tätä kirjaa ...

https://www.maailmankuvalehti.fi/2002/1/12-myyttia-nalasta

... joka oli siihen aikaan ellei luomuaatteen raamattu niin kyllä jonkinlainen katekismus. Asia ei ehkä näy nykylukijalle kovin hyvin tuosta Maailman Kuvalehden kirjaselostuksesta, mutta sellaisena sitä siihen aikaan käytettiin. Tuossa kirjassa esitettiin myös Kuuba todistuksena siitä, että luomuviljelyllä kyllä pärjätään. Ja se oli painettu jo v. 2000 suomenkielisenä. Eli noin 20 vuotta, pysyn siinä.

[Heikki Jokipii]

Sitä ei nykyisin sanota ihan suoraan. Mutta kyllä se on sieltä luettavissa. Selostus Maailma kylässä -festivaalin tilaisuudesta:

Kestävä ruoantuotanto vaatii muutoksia maanviljelyssä, kauppapolitiikassa ja kuluttajien asenteissa

Fingon Maailma kylässä -festivaalilla järjestämässä Ruoka vaarassa! -paneelikeskustelussa pohdittiin, miten maailman ja Suomen ruoantuotannosta saataisiin kestävämpää.
[...]
Ihmiskunta voi olla pian tilanteessa, jota emme ole joutuneet kohtaamaan satoihin vuosiin: maailman ruoan kokonaistuotanto saattaa alkaa vähentyä. Tällä dramaattisella tiedolla BIOS-tutkimusyksikössä työskentelevä Ville Lähde avasi sunnuntaina 26. toukokuuta Fingon Ruoka vaarassa! -paneelikeskustelun Maailma kylässä -festivaalilla.
[...]
Ilmastonmuutos ei ole vain kehitysmaiden viljelijöiden ongelma, vaan myös Suomessa maanviljely tulee olemaan tulevaisuudessa erilaista kuin nyt, Lähde huomautti.

Tämä ei tarkoita siirtymistä tehotuotannosta luomuun, vaan paljon suurempaa muutosta.

Kielletäänkkö siinä luomu? Ei vaan vaaditaan sitäkin rajumpaa muutosta, mutta luomumenetelmien suuntaan. Toisesta kohdasta:

”Kahvin ilmastovaikutuksista kaksi kolmasosaa syntyy viljelyvaiheessa. Luomutuotannossa viljelijän pitää ottaa huomioon luonnonmetsät ja kahvi viljellään varjokasvien alla, mikä monipuolistaa tuotantoa”, Kettunen puolestaan vahvisti luomutuotannon edut.

(lihav. HJ)

Eli hänkin puolestaan muisti, mitä kuuluu tilaisuudessa sanoa.

Lisäksi nämä ruokaosuuskunnat joihin viitataan ...

Ruokaosuuskuntaan kuuluva Lumme on puolestaan oppinut, että viljelyssä pitää huomioida se, että yhtä tiettyä kasvia kasvattaessa täytyy miettiä, mitkä muut lajikkeet vaikuttavat sen hyvinvointiin.

... ovat kaikki luomusellaisia tai biodynaamisia. Se tiedetään muutenkin, mutta tuossakin oli selvä viittaus typensitojakasveihin.

Ja mikä ainakin tuon selostuksen mukaan loisti poissaolollaan tuossa tilaisuudessa, oli kaikkinainen viittaaminen tieteen uusiin saavutuksiin maatalouteen vaikuttavana tekijänä, jopa tilanteen pelastajana. Ei puhuttu muuntogeenisistä lajikkeista mutta ei muustakaan kehityksestä.

Ihmiskunta on muuten samassa tilanteessa, jossa se on ollut jo noin 50 vuotta: (vähintään) niin kauan on varoiteltu siitä, että kohta ruoka meiltä loppuu.

***

Tai miten tuo aikamäärä lasketaan. Markuksen evankeliumissa (13:8, kirjoitettu noin 1950 vuotta sitten) Jeesus kertoo lopun aikojen varmoista merkeistä:

Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.

(lihav. HJ)

Mutta Matteus (6:26)  kertoo hänen silti olleen jonkinlaisen superluonnonmukaisen () viljelyn kannattaja:

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!

 

Tosin  Vatikaani ja nykyinen paavi tulkitsevat tuon asian aivan toisin.

Kyllä, tämä oli eksymistä pääaiheesta.

[Heikki Jokipii]

Netin uutispalvelu maailma.net on kehitysyhteistyöjärjestöjen napanuorassa, ja julkaisee yleensä uutistoimisto IPS:n uutisia. Ja julkaisee niin ollen paljon luomuviljelyä puoltavia uutisia. Siksi tämä sen uutinen nyt yllättää;

Ilmastonmuutos vaikeuttaa viljelyä: Suomessa tutkitaan, voisiko yhteyttämisen tehostaminen keinotekoisesti vauhdittaa tulevaisuuden ruuantuotantoa

Sillä varmaankaan tuossa tutkimuksessa ei rajoituta luomussa hyväksyttyihin menetelmiin:

Fotosynteesi eli yhteyttäminen tarkoittaa prosessia, jossa auringonvalo muuntuu kemialliseksi energiaksi. Fotosynteesi saa kasvit kasvamaan. Prosessin tehostaminen keinotekoisesti rivakoittaisi kasvua, tuottaisi siis enemmän ruokaa nopeammin.

(lihav. HJ)

Vrt. tähän toisessa tridissä olevaan puheenvuoroon, ja siinä olevaan linkkiin.

[Heikki Jokipii]

Tässä ei pohdita sitä...

Rikkaan pohjoisen järjestöt jyräävät köyhien maiden kansalaisjärjestöt – Rahoituksesta vain murto-osa etelän järjestöille

... mutta itse pohtisin:

mitä tämä rahoituksen epätasapaino vaikuttaa järjestöjen linjanvetoihin, politiikkaan? Voisiko olla vaikka niin, että luomuviljelyn, luomuaatteen ylenmääräinen esille tulo kehitysyhteistyössä lähtee aika puhtaasti siitä, että sille löytyy kannatusta täällä rikkaassa maailmassa?

Tuo asetelma on sitten omiaan siihen, että kehitysmaan kansalaisjärjestöstä tulee osa rikkaasta maailmasta johdettua kansainvälistä järjestöä. Ja kummasti se kehitysmaan osasto tai "filiaali" sitten myötäilee kansainvälistä järjestöä, kaikissa kannanotoissaan. Ja syntyy Thomas R. DeGregori v. 2002 kuvaama "vatsastapuhumisilmiö":

NGOs Don't Speak for the Hungry

[Heikki Jokipii]

Tätä on sinänsä  pidettävä hyvänä asiana:

Suomalaisjärjestöt saavat lisää rahaa kehitysyhteistyöhön Afrikassa

Muuta emme voi välttyä huomaamasta, että myös sellaiset järjestöt saavat lisää rahoitusta, jotka siellä Afrikassa ajavat meidän mielestämme huonoa linjaa, joka ei johda parempaan. Vaan on enemmän tai vähemmän omiaan jäädyttämään nykyisen huonon tilanteen.

Tästä ulkoministeriön listasta löytyy niitäkin. Niitä on aiemmin mainittu tässä keskustelussa.

Tällä hakukierroksella lisärahoitusta saa 17 suomalaista kansalaisjärjestöä: Crisis Management Initiative (CMI), Fida International, Fingo, Kirkon Ulkomaanapu (KUA), Pelastakaa Lapset, Plan International Suomi, Reilu kauppa, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK), Suomen Lähetysseura, Suomen Punainen Risti, Suomen World Vision, Taksvärkki, Vammaiskumppanuus, WWF Suomi, Abilis, Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS ja Siemenpuu. Kaikki järjestöt ovat ulkoministeriön ohjelmatukea saavia kumppaneita. Myönnetyllä lisärahoituksella vahvistetaan niiden nykyisiä kehitysyhteistyöohjelmia Afrikassa.

Myös voidaan kysyä, onko tämä Afrikassa nyt se ykkösprioriteetti (lihav, HJ(:

Viime vuosina leikkauksia kokeneet ohjelmatukijärjestöt saavat tänä ja ensi vuonna uutta rahoitusta, jolla on tarkoitus tehdä muun muassa ilmastonmuutoksen vastaista työtä.

[Heikki Jokipii]

Nyt:

Maailma kylässä -festivaali muuttaa Suvilahteen ja hakee uutta nimeä

Tältä keväältä peruuntunut Maailma kylässä -festivaali uudistuu vuodesta 2021 lähtien. Festivaali muuttaa Suvilahden tapahtuma-alueelle, kirkastaa konseptiaan ja avaa nimikilpailun, jolla haetaan ideoita uudeksi nimeksi. Osallistumalla yleisökyselyyn voit vaikuttaa tapahtuman tulevaisuuteen.

(lihav. HJ)

Tätä tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Kirjoitan sinne yhdistykseltämme kirjeen (sähkössä, tietysti).

Vaikka ei ehkä ole todennäköistä, että saisimme tilaisuuden tai sen järjestäjän yleistä luomua suosivaa linjaa kerralla muutettua, voisi olla ehkä mahdollista, että saisimme marginaalisen biodynaamisuuden pudotettua sieltä pois. Vedoten mm. sen maailmanlaajuiseen erittäin vähäiseen merkitykseen kehitysmaiden tulevaisuuden kannalta. Jolloin sen jatkuva esillä olo (vaikka pienikin) näillä kansainvälisyyteen pyrkivillä festivaaleilla luultavasti herättää säälinsekaista huvittuneisuutta.

[Heikki Jokipii]

Ohjaajaa haastellaan kohta pidettävässä virtuaalisessa Maailma Kylässä -festivaalissa:

Asiantuntijahaastattelujen lisäksi festivaaliradio tarjoaa ohjelmaa kulttuurinnälkäisille. Viikonlopun aikana kuullaan Helsingissä asuvan artisti Nicole Willisin ja brasilialaissyntyisen dokumentaristi Iara Leen haastattelut. Festivaaliviikonlopun aikana Leen elokuvia on katsottavissa Maailma kylässä -festivaalin YouTube-kanavalla.

Mitä hänen filmeistään Youtubesta aiotaan esittää, ei etukäteen kerrota, mutta mm. tällainen on hänen ansioluettelossaan:

BURKINABÈ BOUNTY — directed by iara lee (Cultures of Resistance Films)

Burkinabè Bounty chronicles agricultural resistance and the fight for food sovereignty in Burkina Faso—a small, landlocked country in West Africa. Showcasing activist farmers, students, artists, and leaders in the local Slow Food movement, the film looks at how the Burkinabè people are reclaiming their land and defending their traditions against the encroachment of corporate agriculture. From women gaining economic independence by selling "dolo" beer, to youth marching in the streets against companies like Monsanto, to hip-hop musicians reviving the revolutionary spirit of Thomas Sankara, Burkinabè Bounty shows the creative tactics people are using to take back control of their food, seeds, and future.

Ymmrtänette tietyn epäluuloni. Niin monta tuttua iskusanaa ja ideaa tuossa on.

Nyt huomaan, että juuri sama henkilö oli haastateltavana ja filmeineen esillä viime vuonnakin. Ja juuri tuo filmi silloin esitettiin.

Tulee ihan mieleen, että onkohan tuo haastattelu uusi ollenkaan? Vai esitetäänkö viime vuonna purkitettu haastattelu? Ja sama filmikin?

[Heikki Jokipii]

Fingon sivuilta löytyy merkkejä siitä, että tämä onneton linja yhä jatkuu. Vaikka ei olekaan yhtä eksplisiittistä ja päällekäyvää kuin ennen. Jo tämän heinäkuisen jutun otsikoinnista:

Miljoonia puita, biokaasua ja luomuviljelyä – näin järjestöt tukevat kehittyviä maita ilmastonmuutoksen hillinnässä

Tekstissäkin se tulee kerran esille (lihav. HJ)

”Ympäristökasvatuksen ja ympäristöystävällisiin viljelymenetelmiin siirtymisen ansiosta osalla alueista tuottamattomasta maasta on saatu tuottavaa. Tällaisia kestäviä menetelmiä ovat esimerkiksi luomuviljely ja peltometsäviljely, jossa puita ja hedelmäpuita istutetaan viljeltävien lajikkeiden lomaan”, sanoo kehitysyhteistyökoordinaattori Anna Holmström Suomen Lähetysseurasta.

Tuottavuudesta kerrotaan, mutta mitään lukuja ei katsota tarpeelliseksi antaa. Jonkun hehtaarisadon mainitseminen olisi tuossa ollut valaisevaa. Mutta luultavasti vakuuttavaa lukua siitä ei löytynyt. Luomuviljelyn avulla ei löydy.

Sen sijaan tämä uudempi artikkeli ei ko. ideaa tyrkytä:

Tukea tuottajille, kriisikestävyyttä ja käteisavustuksia – näin järjestöt parantavat kehittyvien maiden ruokaturvaa

Mutta ei kyllä siinäkään maatalouden moderneista keinoista puhuta. Kun kerrottiin esim. Afrikkaa koronan lisäksi  vaivaavista muista ongelmista, siihen olisi ollut mahdollisuus. Puhua vaikkapa "armeijamatoa" torjuvasta geenimuunnellusta maissista. Ei puhuta.

Tämä ei varsinaisesti liity tähän asiaan, mutta huomataan se:

Pienviljelijät tuottavat jopa 70 prosenttia koko maailman ruoasta, mutta käyttävät vain noin neljäsosan kaikista resursseista.

Ensinnäkin tuo on todennäköisesti myytti. Toiseksi tuossa resurssien käyttämättömyydessa on vihje — luomutuotantoon: niukasti tuotantopanoksia, lannoitteita jne.

[Heikki Jokipii]

Tässä hankkeessa tämä yksityiskohta kerrotaan ohimennen (lihav. HJ):

Parempaa tulevaisuutta on vaikea edistää, jos seuraavasta päivästäkin on vaikea selviytyä

Siemenpuu on vuoden 2018 lopulta alkaen tukenut Nepalissa hanketta, jossa vahvistetaan maaseudun naisryhmien valmiuksia puolustaa oikeuksiaan ja edistää yhteisöjen ruokasuvereniteettia sekä perheiden monipuolista ravitsemusta.

Naisille on annettu koulutusta luonnonmukaisesta puutarhaviljelystä tukeutuen olemassa olevaan paikalliseen ruokakasveja ja ruuan tuotantoketjua koskevaan osaamiseen.

Tuo jälkimmäinen lause kuulostaa kyllä vanhalta tutulta linjalta: kaiken täytyy tulla paremmaksi mutta mikään ei saa muuttua.  Myös ilmaisu 'yhteisöjen ruokasuvereniteetti' antaa vihjeitä samasta.

Ainakin näitä vastoinkäymisiä vastaan olisi voinut kuitenkin toimia aivan toisenlaisin keinoin:

Vuoden 2020 toisella neljänneksellä iskivät viljelmiin tuhohyönteiset, jotka aiheuttivat laajoja vahinkoja. Ensin kasvustoihin iskivät kiinni uuden tulokkaan eli viljayökkösen toukat ja sitten vielä kesäkuun lopuilla Intiasta kulkeutuneet aavikkokulkusirkkojen parvet.

Moderni teknologia voisi osin olla avuksi myös sään aiheuttamiin ongelmiin. Toisessa osiosamme täällä olemme keskustelleet mm. säänkestävistä muuntogeenisista lajikkeista. Väittämättä tässäkään, että niillä olisi voitu sääongelmat täysin ratkaista.

Kun sitten täytyi todeta näin ...

Hankkeen koordinaattori Sarita Lama kirjoitti elokuun lopulla varsin lannistuneen oloisesti: ”Olemme varmoja siitä, että olisimme voineet tehdä paljon parempaa ja esimerkillisempää työtä hankealueillamme. Emme kuitenkaan onnistuneet.”

... syyllistä etsitään rikkaan, modernia teknologiaa käyttävän maailman aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Ei siitä, että on pitäydytty vanhaan, perinteiseen keinovalikoimaan. Minä heittäisin takaisin tämän kirjoituksen lopussa olevan retorisen kysymyksen:

Ketkä ovat niitä, joille on annettu valta määrätä muidenkin tulevaisuudesta?

Ja vastaisin siihen niin, että he ovat myös niitä, jotka yrittävät ajaa kehitysmaissa hyvin länsimaista luomuaatetta. Osa EU-parlamentista, mutta myös tietyt kansalaisjärjestöt. Kuten Siemenpuu.

***

Kyllä, totta on, että artikkelissa luomu mainitaan vain tuon yhden kerran. Ja muuten puhutaan muista kysymyksistä, kuten naisten oikeuksista jne. Mutta ehkä juuri tuo on se hämäävyydessään vaarallisin tapa. Juuri se, jollaista esim. Vandana Shiva (jonka artikkeli on suomennettuna Siemenpuun sivustolla) käyttää: hän naamioi modernin maanviljelyksen vastustamisensa heittäytymällä "ekofeministiksi".

[Heikki Jokipii]

Tällaisessakin tuo vinouma tulee esille:

Kuinka hyvin tunnet ruokaostostesi hiilijalanjäljen? Testaa, miten ilmastoystävällisiä ostoksia teet!

Nepalissa uusia tuhohyönteisiä torjutaan itse tehdyillä luonnonmukaisilla hyönteismyrkyillä, joihin tulee muun muassa puhvelin virtsaa, yrttejä, chiliä ja sitruunaa.

Kyseessä on Suomen Lähetysseura. Joka siis ohjaa nepalilaisia tekemään noin, tyytymään siihen.

[Heikki Jokipii]

Mitä hänen filmeistään Youtubesta aiotaan esittää, ei etukäteen kerrota, mutta mm. tällainen on hänen ansioluettelossaan:

BURKINABÈ BOUNTY — directed by iara lee (Cultures of Resistance Films)

Burkinabè Bounty chronicles agricultural resistance and the fight for food sovereignty in Burkina Faso—a small, landlocked country in West Africa. Showcasing activist farmers, students, artists, and leaders in the local Slow Food movement, the film looks at how the Burkinabè people are reclaiming their land and defending their traditions against the encroachment of corporate agriculture. From women gaining economic independence by selling "dolo" beer, to youth marching in the streets against companies like Monsanto, to hip-hop musicians reviving the revolutionary spirit of Thomas Sankara, Burkinabè Bounty shows the creative tactics people are using to take back control of their food, seeds, and future.

Ymmrtänette tietyn epäluuloni. Niin monta tuttua iskusanaa ja ideaa tuossa on.

Tämä artikkeli sitten kertoo, paljonko tuo ruokasuvereniteetti on Burkina Fasoa auttanut:

Sahelin humanitaarinen kriisi syvenee – Osissa Burkina Fasoa ollaan ”askeleen päässä nälänhädästä”, varoittaa WFP

No, ehkä tuo on minun puolestani vähän kohtuutontakin. Eivät hitaan ruoan kannattajat ole syyllisiä konflikteihin, joista tuo nälänhälän uhka johtuu.