Tämä oli se Grundströmin päätös 13.6.2016 (löysin sen lopulta liian laajaksi paisuneesta postilaatikostani):
Kantelijan mukaan jutussa väitetään virheellisesti, että Monsanto olisi maailman suurin lannoitteiden valmistaja.
Kantelija ilmoittaa pyytäneensä lehteä korjaamaan olennaisena pitämänsä asiavirheen. Jutussa kuitenkin todetaan, että ”Monsanto on jo nyt maailman suurin siementen, tuholaismyrkkyjen ja lannoitteiden valmistaja”, eikä kantelija osoita, että tämä väite olisi virheellinen.
Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn.
Tuon edessä tulin epätoivoiseksi, enkä jaksanut vaatia käsittelyä edelleen (olisi pitänyt jaksaa). Olisiko kantelu otettu käsittelyyn, jos HS olisi kirjoittanut erikseen jokaisesta kolmesta asiasta:
Monsanto on jo nyt maailman suurin siementen valmistaja.
Monsanto on jo nyt maailman suurin tuholaismyrkkyjen valmistaja.
Monsanto on jo nyt maailman suurin lannoitteiden valmistaja.
Olisiko minun tarvinnut pyytää suomenkielen professorin lausunto siitä, miten noiden kolmen lauseen yhdistäminen pilkun ja ja-sanan avulla vaikuttaa koko virkkeen merkitykseen? Tuleeko se toiseksi verrattuna noihin kolmeen lauseeseen erikseen?
Tällä kertaa teen tarvittaessa senkin!
Sillä kyllä tuo logiikka johtaisi siihen, että jos joku lehti julkaisisi vaikka väitteen, että ...
"Pastori N.N. on erinomainen saarnamies, pidetty seurakunnan hallintomies ja raiskaa kuoropoikia sakastissa jokaisen jumalanpalveluksen jälkeen."
... niin tälle pastorille olisi mahdotonta kiistää tuota ja samalla sen viimeistä väitettä. Vai onnistuisiko se tuon
kaiken samalla kiistämällä?
Vai olisiko minun ja pastori-paran (syyttömyysolettamalla!) tyytyminen siihen, että väittäisimme lauseen (kumpikin omamme) olevan 33%:sesti virheellinen?