Ystäväni Antero luki eestinkielellä
Enn Vetemaan historiallista romaania, jossa elettiin 1500-lukua. Siinä episodi:
Piritan luostarissa saatiin kasvimaalta selvästi parempia satoja kuin naapurissa olevilta tiloilta.
Selityksenä oli tietysti siunattu vesi, jolla kasvimaita kasteltiin. Vastuuhenkilönä oli tietty munkki, joka hoiti tätä pyhitetyn veden säiliötä.
Kerran sattui niin, että säiliö pääsi tyhjenemään. Tällöin munkin nuori apulainen kurkisti säiliöön, ja näki, että pohjalla oli salpietaria, kanankakkaa ja sen sellaista. Apulainen sitten kysymään asiasta kyseiseltä munkilta.
Johon munkki vastaa, että hän on tehnyt hiukan kokeita. Mutta niin vahva on tuon veden siunauksen vaikutus, etteivät kyseiset aineetkaan ole sitä pystyneet poistamaan.
