Tekniikan kehityksen tässä vaiheessa on toisaalta näin (otsikko) ...
Geenimuunneltu siemen voi pelastaa sadon huonona viljelykautena... mutta sitten toisaalta näin:
Köyhät maat voivat saada apua ruokapulaan geenimuunnelluista kasvilajikkeista. Gm-kasvien viljely ei ole kuitenkaan ongelmatonta.
Helsingin yliopiston kasvibiotekniikan professorin Teemu Teeren mukaan virustautien ehkäisy on suurin apu, jonka gm-kasvit voivat antaa köyhille maille.
Afrikan maista muun muassa Ugandassa ja Keniassa viljellään geenimuunneltua, kuivuutta kestävää maissia. Teeren mukaan kuivuutta kestävä gm-maissi voi taata hyvän sadon huonoissa viljelyolosuhteissa. Viljelijä ottaa kuitenkin riskin valitessaan gm-lajikkeen.
– Gm-maissi käyttää osan voimavaroistaan kuivuuteen varautumiseen, joten hyvänä viljelykautena se tuottaa vähemmän kuin perinteinen lajike, Teeri sanoo.
Tuossa ongelmassa kuitenkin auttavat paremmat sääennustukset ja vakuutukset. Kunnes geenitekniikalla kehitetään lajikkeita, jotka toimivat hyvin myös sateisina vuosina (niitä on jo "tutkimusputkessa"!).
Tätä (ilmeisesti toimittajan lisäämää) vastaväitettä en sen sijaan pidä arvossa:
Tällä hetkellä käytössä olevat gm-lajikkeet on suunniteltu ensisijaisesti viljelyalueille, joissa käytetään paljon lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Köyhissä maissa viljelyyn ei voi tehdä runsasta rahallista satsausta ja peltoa hoidetaan eri tavoin kuin vauraissa maissa. Tämän vuoksi gm-lajike ei yleensä sovellu köyhien maiden oloihin ja voi tulla viljelijälle kalliiksi.
Siinä "tuoksuu" se "luomuinen" ideologia, että kun asiat ovat noin, ne pitää jättääkin sellaisiksi. Peltoa todellakin hoidetaan köyhissä maissa "eri tavoin" - ja juuri
siksi sadot jäävät alhaisiksi, ja juuri
siksi maat köyhiksi! Kun pellot eivät tiedä, missä maassa ne sijaitsevat, nille
voi tehdä "runsaan rahallisen satsauksen", köyhässäkin maassa, ja pellot vastaavat kiltisti.
***
Tämä huomio pitää tuosta poimia erikseen:
Monet EU-maat ovat kieltäneet gm-kasvien viljelyn. [Leena] Mannonen sanoo, että kielteisen suhtautumisen syy liittyy usein joko poliittisiin valintoihin tai kansalaisten varovaisuuteen geenitekniikkaa kohtaan. Hänen mielestään teknokemian tuotteet, kuten polttoaineet ja tekstiilit, ovat ihmisille persoonattomia. Niissä hyväksytään teknologioiden käyttö, mutta ruoka herättää ihmiset väittelemään.
– Meillä kaikilla on hyvin läheinen ja suorastaan tunteenomainen suhde ruokaamme, Mannonen sanoo.
Näin on. Ja lisäksi jotkut tienaavat siitä, että he kaikin tavoin vielä yrittävät lietsoa tuota tunteenomaista suhtautumista. Hyvin syöneiden ja maataloudesta hyvin vieraantuneiden eurooppalaisten kohdalla se on vielä hyvin helppoa. Eikä heille tässä yhteydessä välttämättä
tule Afrikka edes mieleen. Ei, vaan he kaiken lisäksi kuvittelevat syövänsä
"eettisesti"! (Tai näin heille ainakin vakuutetaan ...)