Ihmettelin em. asiaa Kepan palstallakin, siellä on lyhyt keskustelu.
Mutta taitaapa olla niin, tämän lähteen mukaan ...
Bhutan going 100-percent organic... että ei siinä tämän kummempaa "onnellisuusfilosofiaa" tarvita, Bhutankin - monen muun köyhän maan tavoin - tähtää luomutuotteiden vientiin:
He [Pema Gyamtsho, Bhutanese Minister of Agriculture and Forests] also says a prohibition against synthetic chemicals and pesticides would open up markets in China and India, Bhutan’s neighbors to the north and south. Only about 1 percent of China’s arable acres now are farmed organically, but demand for organic is growing, fueled by a rising upper class with disposable income and frequent food-poisoning scandals.
Eli onnellisiksi tullaan, kun saadaan näiltä toisilta nämä (irtaimet) rahat pois.
Tämän
Guardianin uutisen mukaan epäilyksiäkin asiassa on, mutta ongelmat aiotaan ratkaista mm. hakemalla tietoa, asiantuntijoita maailmalta:
[...] In order to speed up the search for these answers, Bhutan recently brought together experts on organic agriculture from across the world.
[...]
"We are looking for alternative solutions such as bio-pesticide," he says. "The whole idea of having an international conference on organic ecology here is to tap into international expertise and resources available. So maybe we don't have the solution for cabbages but somebody in Brazil may have."
Oli siellä varmaan asiantuntijoita
Kuubastakin ...
("in Brazil" ... siellä
Bhutanissakin taitaa toimia Matin rautainen laki, että mitä kauempana paikka on kertojasta ...
)
Eräs yksityiskohta muuten tuossa oli, että hallituksella selvästi on vaikeuksia vakuuttaa asiassa niitä maanviljelijöitä, jotka jo ovat päässeet keinolannoitteiden jne. "makuun", nähneet niiden vaikutuksen. Heidät yritetään vakuuttaa sillä, että väitetään näiden lannoitteiden (jne.) hyvän vaikutuksen olevan
vain väliaikainen. (
Kuinka väliaikainen?) Sellainen vaikutelma tulee, että nämä vastahankaiset viljelijät aiotaan kyllä laittaa ruotuun, kun on tämä "korkeampi" maabränditavoite, vaikka varmaankin "pehmeillä" keinoilla.
Eräässä mielessä tällainen kokeilu on hyvä järjestää näin
pienessä maassa (n. 700 000 asukasta). Jos (ja kun, kuten uskomme) asiat eivät parane, ja voivat mennä pahastikin pieleen, maassa jo toimiva (ks. edellä 30.10.13)
WFP saa varmasti sitten paikalle järjestettyä riittävästi ruokaa, ettei nälänhätää tule. Ja
jos Bhutan tässä nyt todella tämän lupaamansa tekee, niin sittenhän meillä on
esimerkki, vertailukohta jatkossa, kun näistä asioista keskustellaan. (Tosin sen kerrotaan vievän
aikaa, vuosia, tai jopa vuosikymmeniä.)