Ilta-Sanomissa 5.3.14 artikkelissa "Syökää ruokaa" lueteltiin "terveyttä ajatellen hyviä proteiinilähteitä", joiden joukossa loisti poissaolollaan tämä nk. punainen liha. Faktalaatikossa näitä sentään oli.
Erityisen merkillinen oli muuten ko. artikkelin suositus, että hyvä tällainen lähde on "kananmuna kohtuullisesti syötynä" (lihav. HJ). Miksi sitä pitäisi erityisesti syödä kohtuullisesti (kaikkeahan tietysti pitää)? Kummitteleeko yhä se vanha myytti, että kananmunia syömällä (huonon) kolesterolin taso nousee?
PS. 19.3.15: Se sittenkin saattaisi joillakin nousta, kertoi Ilta-Sanomat eilen. Kerron lisää, kunhan olen saanut vastauksia tiedusteluihini.
Samainen Ilta-Sanomat kertoi iskusta kananmuna-kolesteroliteoriaa vastaan:
Muna päivässä ei ole terveysriski – tuore tutkimus päästää kananmunan pannastaOlennainen tieto, koska tämä on ollut "takaportti" yhä jatkuvalle varoittelulle (ja oli vastauksena aikanaan tiedusteluihinikin), on tässä:
Kolesterolin ja sairauksien välistä yhteyttä ei havaittu myöskään niillä tutkimukseen osallistuneilla miehillä, joilla on elimistössään kolesteroliaineenvaihduntaan vaikuttava APOE4-geeni.
Suomessa tuota perinnöllistä APOE4-tyyppiä esiintyy laajasti. Tutkimukseen osallistuneista yli tuhannesta miehestä sitä kantoi noin kolmasosa. Geeniä kantavien osuus kaikista suomalaista on niin ikään noin 30 prosenttia.
Näille henkilöille nimittäin kananmunien oletettiin olevan vaaraksi, vaikkeivät muille olekaan. Joskushan sen asian, etteivät ne ainakaan kaikkiin vaikuta pahasti, eräs skeptikkolääkäri/tiedemies demonstroi syömällä pari viikkoa
pelkästään kananmunia - ja saamatta omia kolesteroliarvojaan
hiukkaakaan nousemaan.
Mutta tämä takaportti yhä jätettiin (!):
Lisäksi he söivät keskimäärin yhden kananmunan päivittäin.
– Suuremmista määristä meillä ei aineostoa ole, joten tutkimustuloksia ei voida yleistää isompiin käyttömääriin, Virtanen sanoo.
Meni tavallaan aiheesta ohi, mutta yhteistä näille asioille siis on, että ravintotieteilijät haluavat aina säilyttää edes osan "diktatuuristaan": he saavat kuitenkin määrätä (niin lihassa kuin kananmunissakin), kuinka
paljon meillä on lupa mitäkin syödä!