Tämäkin kohta on mainitussa artikkelissa hyvin tyypillinen, ja myös siinä, että se vaatii "suomennosta":
Tutkimus kuitenkin osoitti, että miljoonat afrikkalaiset ovat jo löytäneet omat ratkaisunsa. He ovat onnistuneet parantamaan siirtomaa-ajalta perittyä kestämätöntä maataloutta ja sopeutuvat myös ilmastonmuutokseen ja ympäristön pilaantumiseen.
Harjoittiinko siirtomaa-ajalla siis "kestämätöntä" ulkopuolisiin tuotantopanoksiin perustuvaa tehoviljelyä? Ei varmasti harjoitettu! Vaan hyvin yleisesti primitiivistä kaskiviljelyä, joka todellakin tuli kestämättömäksi, kun väestö kasvoi, ja kaskettujen alueiden lepoaika tuli liian lyhyeksi. Niinpä
siihen verrattuna varmasti noissa "menestystarinoissa" on parempia ratkaisuja. Eli kyse on vanhasta tutusta
de Schutterin tempusta (lainaus meidän uutisestamme, joka ilmestyi myös HS:ssa):
Kyseinen raportti kyllä suosittelee luomua kehitysmaille, mutta ei sentään väittänyt, että sillä saavutettaisiin tehoviljelyyn nähden tuplasadot. Vertailukohtaa ei sanota, mutta "tuplattu" on varmaan sellaisesta tasosta kuin Mosambikissa: puoli tonnia maissia hehtaarilta on nostettu koko tonniin. Maailman tehoviljelyn avulla saatu keskiarvo on noin kolme tonnia hehtaarilta.
Toisaalta tässä ollaan vähän ristiriitaisia vai halutaanko tukea väärinkäsitystä, että siirtomaavalta toi mukanaan tehoviljelyn (IPS-uutisesta, lihav. HJ):
Esi-isiltä perityt viljelymenetelmät on kehitetty kestämään sekä tulvia että kuivuutta. Näillä usein takapajuisiksi moitituilla konsteilla on paljon annettavaa ruokaturvansa kehittämisestä kiinnostuneelle maailmalle.
Myös tyypillistä ko. kirjoituksille, tuttu mm. Vandana Shivalta: ylläpidetään myös käsitystä, että itse asiassa
ennen osattiin parhaiten. Vaikkei sitten asia kyllä satomäärissä mitenkään näkynyt. Noita konsteja kannattaa kyllä kokeilla - jos on varmistanut ruokaturvansa muilla konsteilla!
Lainataanpa vielä itseämme tästä:
"Menestystarinoita" kehitysmaiden luomuviljelyssä on ollut 1970-luvulta alkaen. Tarinoille on yhteistä se, että ne ovat pieniä ja niistä kuullaan hyvin vähän sen jälkeen, kun asiasta on tehty raportti tai väitöskirja länsimaiselle yliopistolle ja projektin rahoitus on loppu.
Tuo jo oikeastaan tuli Oakland-raportin Tigray-esimerkissä esille. Jos olisi asiassa viitseliäisyyttä (ja aikaa), voisi palata muutaman vuoden päästä muihinkin 32 tapaukseen, ja todennäköisin tulos olisi varmasti tuo.