Uutistoimisto IPS luomun äänitorvena

[Heikki Jokipii]

Myöhemmin tänään ilmestyy suomeksi perinteiset neljä IPS-artikkelia. Silloin näemme mitkä uutiset Suomen toimitus on tällä viikolla valinnut uutistoimiston koko tarjonnasta. Valittavissa on muun muassa tämä:

Climate Change: Complex Challenges for Agriculture

Muodollisesti siinä puhutaan ilmastonmuutoksen haasteista. Mutta ei jätetä käyttämättä tilaisuutta mollata tehoviljelyä:

Agriculture and the food system are not only victims but also causes of climate change. The term “food system” refers to the entire food cycle, from production to harvesting, storage, distribution, consumption, and disposal.

This cycle produces significant amounts of greenhouse gas emissions. Paradoxically, modern industrial agriculture aims to intensify operations to compensate for the loss of production caused by climate change.

However, using ever more fossil fuels, synthetic fertilizers, and agrochemicals increases emissions of climate-damaging gases instead of reducing them. Industrialized agriculture causes additional problems as well, including large-scale deforestation, immense water consumption, soil compaction and erosion, chemical pollution of the environment, and biodiversity loss.

This exacerbates the overexploitation of natural resources and increases climate change vulnerability.

Tuo vuodatus on tietysti tyypilliseen tapaan täysin kohtuuton. Laitetaan tehoviljelyn piikkiin täysin siihen kuulumattomia negatiivisia asioita.

Kirjoituksen loppuosassa sitten tarjotaan vaihtoehtoa, "agroekologista" viljelyä. Eli luomuviljelyä.

***

Suomen IPS ei kyllä ole aina kiltisti julkaissut näitä päätoimiston luomupuffauksia. Ei julkaissut esim. niitä juttuja, joihin viittaisimme edellä 03.11.18. Vaikka pelkäsimme niin käyvän.

[Heikki Jokipii]

Ei tullut tuota uutista,  mutta esimerkki tästä ilmiöstä tuli:

Kapkaupungin kasvimaat kärsivät yhä vesipulasta

Kapkaupunki, Etelä-Afrikka 14.01.19 (IPS) Kapkaupungin suurimman slummimaisen asuinalueen, Khayelitshan, naiset ovat viime vuosina hankkineet tuloja luomuvihannesten kasvatuksella. Elinkeinoa vaikeuttaa kaupungin kroonistunut vesipula.

(lihav. HJ)

[Heikki Jokipii]

Tässä on tuo äskeinen artikkeli kokonaan:

Veden loppumisen täpärästi välttäneessä Kapkaupungissa kärsitään yhä vesipulasta

Ei tullut toimittajalle mieleen ...

Kuivuus ja kehno suunnittelu ajoivat Kapkaupungin viime vuonna veden loppumisen partaalle. “Day Zero” eli päivä, jolloin hanat olisivat kuivuneet kokonaan, vältettiin, kun vettä alettiin säännöstellä ja käyttöä järkeistää. Kaupungin suurimman slummin kasvimailla vesipula on kuitenkin yhä tuttu ilmiö.

... että juuri se on tuossa tilanteessa järkeistämista, ettei vettä tuhlata tehottomaaan luomuviljelyyn.

Tätäkin tilannetta tuo toimeliaisuus ...

Kapkaupungin laidalla sijaitseva Khayeltisha perustettiin apartheidin aikana. Sen asukasmäärän arvioidaan ylittävän jo kaksi miljoonaa, ja valtaosa on muuttanut ympäröivältä maaseudulta. African Food Security Urban Network arvioi, että jopa 89 prosenttia alueen asukkaista kärsii jonkinasteisesta ruokapulasta.

“Jaamme ajoittain ylijääneitä tuotteitamme tarvitseville”, Maqungo sanoo.

... helpottaa vain hyvin rajoitetusti, jos päätavoitteena on tuottaa tuotteita erikoishinnoin varakkaille asiakkaille.

[Heikki Jokipii]

Kun tuo juttu tuli myös Kansan Uutisiin, lähetin sinne kommentin:

Eikö ole juuri sitä käytön järkeistämistä, ettei ankaran vesipulan aikana saa käyttää vettä huonotuottoiseen luomuviljelyyn? Joka palvelee vain etuoikeutettuja.

Kun tuosta jutustakin voi rivien välistä lukea ...

“Jaamme ajoittain ylijääneitä tuotteitamme tarvitseville”, Maqungo sanoo.

... että yleensä, eli melkein aina, tuotteet jaetaan tai toimitetaan niille, joilla on varaa maksaa luomuhintoja.

[Heikki Jokipii]

Tässä IPS:n uutisessa ei sitten ole sanaakaan luomusta:

Maanviljelyksestä odotetaan Argentiinan talouden pelastajaa

Ei etsimälläkään, ei suurennuslasillakaan. Eikä geenimuuntelustakaan puhuta mitään pahaa. IPS osaa yllättää.

Mutta tässä jutussaan IPS jatkaa taas Argentiinan luomuviljelyn ylistämistä. Ja geenimuuntelusta puhutaan pahaa:

Family Farming Wages a Difficult Battle in Argentina

One of the street markets where fresh produce is sold in Buenos Aires. The predominance of an agro-export model based on transgenic crops and the massive use of agrochemicals makes things difficult for those who produce food for local consumption in a sustainable manner. Credit: Daniel Gutman/IPS

BUENOS AIRES, Jan 21 2019 (IPS) - “Our philosophy is based on two principles: zero tolerance of pesticides or bosses,” says Leandro Ladrú, while he puts tomatoes and carrots in the ecological bag held by a customer, in a large market in the Argentine capital, located between warehouses and rusty old railroad cars.

Leandro and Malena Vecellio are a young couple who come every Saturday to the Galpón de la Mutual Sentimiento, a wooden building with a sheet metal roof used by farmers and social organisations for products to be sold in the “social economy,” located in the Chacarita neighborhood, on the grounds of one of Buenos Aires’ main railway stations.

In the Galpón, family farmers sell their organic, pesticide-free products four times a week, with a share of their sales being discounted to pay the rent.

In a country that in the last 20 years has devoted itself practically entirely to a model of agricultural production based on transgenic crops for export, with massive use of agrochemicals, this couple’s project, named Semillero de Estrellas (Seedbed of Stars), is an act of resistance.

Artikkeli kyllä myöntää, että mistään suuren suuresta ei ole kyse. Ja kertoo oikeastaan oikean syynkin miksei ole:

"We hand-pick everything. It's a lot of work and takes patience. A broccoli plant with agrochemicals is ready in a month, ours take several months to grow. But we know it's worth it.” -- Enrique García

Mutta maalailee sitten, miten luomuviljely voisi olla merkityksellisempi juttu tuomalla esiin tämän:

But family farmers are hanging on, and play a decisive role in the local diet. And they are the battering ram for more sustainable agriculture and more responsible food consumption.

According to data from the 2002 Agricultural Census, there are 250,000 family farms that produce 40 percent of the vegetables consumed in the country and employ five million people – about 11 percent of the country’s population.

Mutta sitä ei tuoda reilusti esiin, miten noista viljelijöistä vain vähän yli 1000 on luomuviljelijöitä (eli n. 0,5%). Ja miten he  tuottavat aivan minimaalisia määriä, rikkaan väestönosan kulutukseen, ja valtaosan jopa vientiin USA:han ja Eurooppaan. Ei, vaan keksitään tuolle niche-kaupankäynnille puolivirallisella torilla hyvältä kuulostava nimi: “social economy”.

***

Tällä viikolla ei sitten Suomen IPS käyttänyt tuota, vaikka on aiemmin julkaissut noita Argentiinan luomutarinoita (ks. edellä keväällä 2017).

Argentiinan luomuviljelystä on muuten saatavissa tällainen virallinen selvitys vuodelta 2016 (pdf):

“Situation of Organic Production  in Argentina during 2016”

Se on siinä mielessä hyvin rehellinen, että vaikka se mainitsee ne n. 3 miljoonaa haamuhehtaaria, se kertoo myös oikean luomuviljelyalan:

During 2016, the harvested organic land area was a total of 83,754 ha, reaching a
new maximum value since the beginning of the organic activity in the Argentine Republic.

Vuonna 2016 Suomen luomuviljelty ala oli 240 614 hehtaaria (sis. siirtymävaiheen alan), Pro Luomun mukaan. Argentiinan väkiluku v. 2013 oli n. 43 miljoonaa, Wikipedian mukaan. Suomen  viime vuonna n. 5,5 miljoonaa.

[Heikki Jokipii]

Mutta tällä viikolla Suomen IPS sitten tätä käytti:

Tehomaatalous kuristaa perheviljelmiä Argentiinassa

Argentiinalaiset Malena Vecellion ja Leandro Ladrú myyvät luomutuotteita sosiaalisen talouden markkinoilla Buenos Airesin Chacaritassa. Kuva: Daniel Gutman/IPS.

Buenos Aires 28.01.19 (IPS) Geenimuuntelu ja runsas kemikaalien käyttö ovat hallinneet Argentiinan maataloutta viime vuosikymmenet. Pientilat kuitenkin tuottavat yhä suuren osan syötävästä, ja niitä on alkanut kiinnostaa luomuviljely.

Argentiinan tärkeimmät viljelykasvit, soijapapu ja maissi, ovat lähes sataprosenttisesti muuntogeenisiä, samoin valtaosa puuvillasta. Ne kattavat kolme neljännestä 25 miljoonan hehtaarin pelloista.

Teollinen maatalous […]

Tuon enempää ei tuosta linkistä saa näkyviin, mutta koko suomennos ilmestynee kohta muualla.

[Heikki Jokipii]

Tulihan se, nyt se on täällä, maailma.netin sivustolla:

Tehomaatalous kuristaa perheviljelmiä Argentiinassa

Sitä on sen verran muutettu, toimitettu, että sitä lienee tarpeen kommentoida, vaikka tuo englanninkielinen versio jo läpikäytiin.

Hyvin tyypillistä luomutekstiä on jo heti tämä ...

Muuntogeeniseen viljelyyn on yhdistynyt raskas lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö. Se lisääntyi 850 prosenttia vuodesta 2003 vuoteen 2012, jolta viimeisin tilasto on saatavilla.

Kemikaaleihin turvautuvat myös monet pienviljelijät esimerkiksi Buenos Airesin ympäristön hedelmätarhoilla.

... koska vain luomunäkökulmasta nuo kaksi asiaa voidaan laskea yhteen. Koska ne ovat molemmat luomussa kiellettyjä. Lannoitteiden käyttö sinänsä heijastanee vain viljelyn lisääntymistä. Muuntogeenisyys itsessään tuskin siihen vaikuttaa.*) Kuten luultavasti ei myöskään torjunta-aineiden kokonaismäärään, vaikka voikin vaikuttaa siihen, mitä aineita käytetään: esim. glyfosaatin käyttömäärät ovat tietysti suorakylvön myötä varmastikin kasvaneet. Mutta mistään katastrofistahan ei siinä ole kyse.

Eikä siinäkään, jos pienviljelijät turvautuvat "kemikaaleihin"!

Tätä hämäystä käyttää suomalainenkin versio. Se kertoo ...

Perheviljelmillä on kuitenkin edelleen tärkeä rooli ruuantuotannossa. Vuoden 2002 laskennan mukaan perhetiloja oli 250 000. Ne tuottivat 40 prosenttia Argentiinassa syödyistä vihanneksista ja työllistivät viisi miljoonaa henkeä eli yli kymmenesosan väestöstä.

... ja siirtyy sitten haastattelemaan yhtä luomuviljelijäpariskuntaa. Antaen siten vaikutelman, että nämä perheviljelijät laajemminkin käyttäisivät luomumenetelmiä. Vaikka siis tosiasiassa noista noin 250 000 viljelijöistä luomuviljelijöitä oli noin 1150 (v. 2016). Tuon luvun esille tuominen olisi helposti antanut oikean kuvan. Miksi sitä ei kerrottu? Siksi sitä ei kerrottu?

Myös se häivytetään, miten mainitut "sosiaaliset" markkinat pääkaupunkiseudulla on tarkoitettu pääkaupungin varakkaille kuluttajille, ei suinkaan köyhälle kansalle. Kuten sekin fakta, että aivan leijonanosa Argentiinan luomuviljelystä tähtää vientiin.

Suomenkielisessä tekstissä oli sitten päätetty jättää kokonaan pois se yksi lause luomuviljelyn huonommasta tuottavuudesta, joka englanninkielisessä versiossa sentään vielä oli.

Harhaanjohtava on johtopäätöskin:

Joulukuussa 2015 valtaan tullut presidentti Mauricio Macrin keskusta-oikestolainen hallitus suosii tehomaataloutta ja leikkaa perheviljelmien tukia, YK:n oikeus ruokaan -erikoisraportoija Hilal Elver havaitsi syyskuisella vierailullaan.

Hän kehotti hallitusta etsimään tasapainoa teho- ja perheviljelyn välille, ”koska se on ainoa keino turvata kestävä ja oikeudenmukainen ratkaisu Argentiinan asukkaille.”

Oikeudenmukainen ratkaisu maan asukkaille tuskin on se, että ruoka alkaa maksaa moninkertaisesti. Ei, vaikka niin tapahtuisi tasapuolisesti kaikkien osalta. Perheviljelijät eivät ole tehoviljelyn vaihtoehto, kyse on eri asiasta (joka tuli jo oikeastaan esille siinä, miten "monet" pienviljelijätkin käyttävät "kemikaaleja". Monet eli itse asiassa yli 99% heistä!). Vihjattiinko tuossa, että Argentiinassakin pitäisi ryhtyä maksamaan luomutukia? Muutoin tehomaatalous (kilpailullaan) "kuristaa", vaikkei kaikkia perheviljelmiä, niin luomutiloja? Jos näitä viljelijöitä autetaan tuottamaan luomua rikkaille ja USA:n ja Euroopan markkinoille, sekö olisi vasemmistolaisuutta? Tai muuten hyväksyttävämpää?

Tämän Hilal Elverin olemme jo huomanneet, emmekä ilahtuneet näkemästämme. Tuo erityisraportoijan rooli on taidettu rakentaa sitten, että hän on YK:n "virallinen luomupelle", vaikka YK:n (FAO:n) yleinen linja on toinen.


__________


*) paitsi sitten, jos otetaan käyttöön tämä keksintö. Mutta silloin vaikutus on päinvastainen kuin tuo IPS-artikkeli maalaili.

[Heikki Jokipii]

Samaisen uutisen julkaisi myös Kansan Uutiset:

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4029139-tehomaatalous-kuristaa-perheviljelmia-argentiinassa

Sinne kommentoin.

Kommenttini julkaistiinkin, mutta taidanpa varmuuden vuoksi kopsata pidemmän niistä tänne (kun joskus on sattunut, että kommenttejani on sieltä jälkikäteen kadonnut):

(Eli tuossa alla, seuraavana)

[Heikki Jokipii]

Artikkeli antaa harhaanjohtavan kuvan luomuviljelyn merkityksestä Argentiinassa. Sen osuus on itse asiassa siellä häviävän vähäinen, paljon pienempi kuin vaikka Suomesssa

Argentiinan valtion (National Service for Agri-Food Health and Quality, SENASA) luomuviljelystä tekemästä selvityksestä v. 2016 voimme lukea, että luomuviljelijöitä oli yhteensä koko maassa n. 1150. Se on vähän maassa, jonka väkiluku (n. 43 milj.) on moninkertainen Suomeen nähden. Meillä luomuviljelijöitä on n. 4500.

Mitään merkittävää osaa vihanneksistakaan ei pysty tuo piskuinen joukko tuottamaan.

Englankielisessä versiossa oli haastattelulausunto, jonka mukaan parsakaalin kasvattaminen vaatii luomuna useita kuukausia, kun agrokemikaalien avulla valmista tulee yhdessä kuukaudessa. "Mutta se on sen arvoista."

Miksi se oli sen arvoista? Mitä luultavimmin siksi, että hän sai noilla muka "sosiaalisilla" markkinoilla parsakaalistaan moninkertaisen hinnan. Sillä ne markkinat ovat luultavasti "sosiaalisia" vain siksi, että niillä liikkuu ostajina "sosieteetti", paikallisesta varakkaasta "vihreästä" tms. kuplasta.

Kansaa ei luomulla ravita siitäkään syystä, että samaisen valtion selvityksen mukaan valtaosa tuotetuista luomutuotteista menee vientiin, pääosin Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Kotimaan myynnistä luomun osuus Argentiinassa on 1,3%, kertoo tuo raportti. Sekin on tietysti laskettu A:n pesoissa, ja volyymeissa, määrissä osuus on vieläkin pienempi, luomun korkeammat hinnat huomioon ottaen.

Kummasti täällä Suomessa perinteinen työväenlehti on huolissaan siitä, että argentiinalainen yläluokka saa pröystäilyruokaansa.

***

(Tässä samantien lyhyempikin kommenttini:)

Tuo tehomaatalouden ja perheviljelmien vastakkain asettelu on siis törkeää hämäystä, jos valtaosa eli yli 99% perheviljelmistä harjoittaa tehomaataloutta, eli siis tavanomaista viljelyä.

[Heikki Jokipii]

Kansan Uutiset oli tämän yksityiskohdan löytänyt lyhennelmäänsä pitkästä artikkelista:

BURKINA FASON EKOKYLISSÄ NAISTEN TYÖPÄIVÄ LYHENEE KUUDELLA TUNNILLA

– Neuvomme naisia käyttämään ajan peltometsäviljelyyn. Siitä saaduilla tuloilla voi kohentaa lasten koulutusta ja terveydenhuoltoa, hän jatkaa.

Kun alkuperäisessä artikkelissa ...

Gender Gap Made Worse by Land Degradation

.... se oli näin:

“We want to have those women get out of that so that they can go to agroforestry programmes which will on top of everything give them revenue. We will make sure that the revenue that they get will go mainly into education of the children and into health facilities for both children and women in particular.”

Peltometsäviljely on tietyst luomuidea. Toimii jotenkuten, mutta ei tiettävästi niin hyvin, että sitä olisi syytä mainita pääkeinona ko. naisten tulojen kasvattamiseen.

[Heikki Jokipii]

Pieni mainospläjäys luomuviljelyn puolesta (taas):

Wake Up and Smell the Organic Coffee

Yksittäistapauksen kuvaus, ei mitään analyysiä siitä, miten luomukahvin viljely yleisesti kannattaa. Tämmöinen lisätieto annetaan siitä, miksi tuo yksi tila saa asiasta rahaa (lihav. HJ):

Dorianne Rowan-Campbell’s farm is a select producer of the famous Jamaica Blue Mountain coffee, one of the most rare and expensive of coffees, favoured for making delectable espresso.

Mutta ei mitään numeroita tms. siitä, kuinka sen varaan laskeminen olisi laajemmin mahdollista. Eikä oikein tietoja siitäkään,  kuka tuon kahvin ostaa.

[Heikki Jokipii]

Näin IPS:n luomulinja jatkuu (lihav. HJ):

Developing Agriprenuers to Save Nigeria’s Youth from Crime

“This is one million highly frustrated youth and by 2030 Nigeria will have over 30 million highly skilled – not doctors, not lawyers, farmers or entrepreneurs – but skilled criminals that could devour the entire country. At that moment I had mindset shift.” So he founded Springboard, a social enterprise growing organic produce through a social media network of farmers. It also aims to create jobs for women and youth in Nigeria.

To date, Springboard Nigeria has over 3,000 members in its network of organic farmers and village women entrepreneurs who grow plantain, banana, beans, rice, vegetables, pepper, cocoa, corn, pineapple and pawpaw. The agriprenuers also add value to the produce with emphasis on producing healthy food accessible to rural communities.

Erityisen kornia tuollaisen toiminnan ihannointi on maassa, jonka väkiluku on valtavassa kasvussa, ja jossa lähes vuorenvarmasti on tulossa huutava pula viljelysmaasta.

Tulee vielä mieleen, että kenelle tämä nuori luomuviljelijä sitten myy tuotteensa? Luultavasti varakkaille rikollisille!

[Heikki Jokipii]

Tuo edellä kerrottu artikkeli on tällä viikolla julkaistu suomeksi. Sen saatavilla olevasta pikku pätkästä ei vielä luomu pilkahda:

Jos maatalous kiinnostaa nuorta, Nigeriassa epäillään noituutta

Mutta varmaankin pilkahtaa kun se tulee kokonaan julkaistuna ulos.


PS. Tämän ensimmäisenkin puheenvuoroni aikaisin tänä aamuna olisi voinut laittaa myös tähän triidiin! Siinäkin kritiikin kohde oli IPS:n uutinen.

[Heikki Jokipii]

Tässä tuo em. artikkelin suomalainen versio on sitten kokonaisuutena:

Nuoria patistetaan maatalouden pariin Nigeriassa – Lawrence Aferen perhe epäili noituutta, kun maatalous kiinnosti öljyalaa enemmän

Ja näin se luomu sieltäkin sitten kerran pilkahti (lihav. HJ):

Nigerialla on valtava haaste sekä väestönsä ruokkimisessa että työllistämisessä. Lawrence Aferen mukaan ratkaisu tilanteeseen on nuorten houkuttelu viljelemään maata. Hänen perustamansa perustama Springboard-yritys yhdistää luomuviljelijöitä sosiaalisen median välityksellä.

Ei kyllä sitten (sanana) tuon enempää, mutta koko juttuun pätee sama kuin englanninkieliseen versioon. Otetaanpa suomenkielisestä sitten tämä kohta:

Lähes 200 miljoonan asukkaan Nigerialla on valtava haaste sekä väestönsä ruokkimisessa että työllistämisessä. Maa on Afrikan suurin ruuan tuoja ja käyttää hankintoihin melkein 20 miljardia euroa vuodessa, vaikka hyvää viljelymaata on yli 80 miljoonaa hehtaaria.

Tuota tuontitarvetta ei muuten sitten yhtään tuolla luomuviljelyllä vähennetä. Tästä lähteestä löydämme tämäm arvion:

The United Nations project that the overall population of Nigeria will reach about 398 million by the end of the year 2050. By 2100, if current figures continue, the population of Nigeria will be over 746 million. According to the Census Bureau of the United States, the population of Nigeria will reach 402 million people by the year 2050. With those numbers, Nigeria will become the third most populated country in the entire world, surpassing the United States in the near future.

Lukija voinee itse tehdä jakolaskut. Hehtaarin viidesosasta käytettävissä oleva viiljelysmaa on siis pahimman skenaarion mukaan putoamassa kymmenesosahehtaariin, henkeä kohti. Ja päätellä siitä, onko Nigerialla varaa luomuviljelyyn.

Ja mitä syytä maailma.netillä on tuollaisia ihannoivia artikkeleita siitä julkaista.

[Heikki Jokipii]

Mutta sitten IPS:n katumusharjoitus:

Becoming Drought Resilient: Why African Farmers Must Consider Drought Tolerant Crops

Kuivuudenkestäviä lajikkeita tarvitaan. Eikä artikkeli ota kantaa siihen, ovatko nämä lajikkeet perinteisellä jalostuksella vai bioteknologian avulla luotuja:

Drought tolerant crops — like maize, cowpeas and rice — have been bred through conventional plant breeding techniques or biotechnology and continue to grow and produce even when rains fail. They’ve been around since the 20th century, but the last two decades have seen an increase in drought tolerance research that targets staple crops like maize, rice and wheat.

Nuo parin viime vuosikymmenen aikana luodut lajikkeet ovat suurelta osin GMO-lajikkeita, vaikkei sitä tuossa erikseen sanotakaan. Artikkelin linkissä se sanotaan.

Tämä perinteinen (luomuväen) epäilys ja vastaväite tuodaan kyllä esille ...

But, there are still several hurdles to overcome.

For example, unlike traditional seeds, drought tolerant seeds have to be bought every year. Though drought tolerant crops produce seeds, they lose some of their drought protection capacities so farmers are encouraged to buy new seeds, not save them from the previous harvest. Many farmers are afraid of being locked in this cycle of financial obligation.

... mutta asiaa punnitessa hyödyt painavat vaakakupissa enemmän:

Nevertheless, research has demonstrated that the pros of adoption, and costs involved, outweigh the cons. And the good news is that drought tolerant crops are available across Africa. For the past decade, institutions like the International Maize and Wheat Improvement Centre, Kenya’s Agricultural Research Institute and private foundations like the Bill and Melinda Gates Foundation have invested in breeding and strengthening the adoption of drought tolerant crop varieties across the continent.