Uutistoimisto IPS luomun äänitorvena

[Heikki Jokipii]

Sama idea kuin niin usein ennenkin:

 LUOMUKANALOISTA TURVAA INTIALAISVILJELIJÖILLE

Myös Roa sanoo siipikarjan tuoneen lisätuloja ja parempaa elämää.

– En ole enää täysin riippuvainen viljelystä. Kanojen kasvattaminen antaa toivoa. Aion panostaa lisää tähän bisnekseen ja saada siitä elinkeinon”

Roa sanoo, että kolmessa kuukaudessa hän on ansainnut yli 50 000 rupiaa (563 euroa) luomukanojen ja -munien torimyynnillä.

– Luomua kysytään yhä enemmän, ja ihmiset todella pitävät tuotteistani.  He ovat ottaneet ne hyvin vastaan.

Ketkä ihmiset kysyvät ja ostavat yhä enemmän?

Meillä Suomessa ei nyt ole Intian torihintoja saatavissa. Mutta tavanomaista kalliimmalla hän ilmeisesti myy. Ostajille, joilla on ne hinnat varaa maksaa.

Vielä IPS laittaa mukaan hiukan tätä:

Roa viljelee maissia puolitoistahehtaarisella pellollaan Etelä-Intiassa, Telanganan osavaltiossa. Hän kertoo, että sekä lannoitteiden että siementen hinnat ovat nousseet taivaisiin ja vaatii ponnisteluja edes kuvitella ostavansa niitä riittävää määrää.

– Muutokset ilmastossa iskevät voimalla juuri kaltaisiini köyhiin viljelijöihin. Ennenaikaiset sateet ja kuivuus yhdistettynä kastelujärjestelmien vähäisyyteen jättävät meidät täydelliseen kuivuuteen, Roa sanoo.

Eli vähän tätä teoriaa, vähän ilmastonmuutosta, ja vähän yleistä köyhyyspornoa. Ehkä siinä vähän vilahtI Vandana Shivakin, kun siementen hintoja valiteltiin. Monsanton syytähän sen pitää olla, ja luomusiemeniä saa ilmaiseksi?

[Heikki Jokipii]

Hiukan sen täytyi tässäkin vilahtaa:

YHTEISÖT RATKOVAT VEDEN PUUTTEEN ONGELMIA PERUN YLÄNGÖILLÄ

Fermina Quispe on Huerto de Nueva Esperanzan naisyhdistyksen presidentti. Yhdistyksessä on mukana 22 naista, jotka harjoittavat agroekologista vihannestuotantoa Andien ylänköjen ruokaturvaan ja kestävään kehitykseen keskittyneen kansalaisjärjestö Cedepas Centron tuella.

(lihav. HJ)

Agroekologia mainitaan artikkelissa useampaan kertaan.

[Heikki Jokipii]

Suomenkielinen versio vielä tässä vaiheessa:

Oppilaat toteuttavat agroekologiaa koulun puutarhassa

December 11, 2023 Isaiah Esipisu

Dubai 11.12.23 (IPS) ”Vielä vuosi sitten opettajien täytyi ostaa henkilökunnan käyttämät kasvikset. Nykyään meillä on aina enemmän kuin tarpeeksi kasviksia, eikä vain opettajille, vaan kaikille asuntolan oppilaille myös”, kenialainen johtajaopettaja Gladys Orlando sanoo. Kenialaisen St Denis Libolinan alakoulun oppilaat ovat…
Continue Reading →

Tuosta loput maksumuurin takana.

Tällaista on sitten suomeksikin odotettavissa. Systemaattisesti käytetään 'agroekologia' -sanaa:

Why Agroecology Should Be Considered as Key for Climate Negotiations

According to Xavier Emodo, the teacher in charge of the farming project at St Denis Libolina School, all organic waste in the school and rubbish collected under tree sheds are all used to make compost manure to keep the soils nourished.

“We have particular students who are always dedicated to the management of compost manure in this school; others are dedicated to pest control and crop management; and we even have a treasurer who takes record of any income generated from the surplus,” said Emondo. “These students are very passionate about whatever they are doing, given that our new teaching system, also known as competency-based curriculum, calls for such practical lessons as part of the syllabus.”

Each and every block at the school has small vegetable gardens in front of classes. Each garden is managed by learners from those particular classes. “Students from these classes are always competing to outdo each other,” said Emodo.

So far, the school has acquired two dairy cows, whose cow dung is instrumental in composting the manure, and they provide milk for the learners.

“We have found that by leveraging traditional knowledge and practices, agroecology empowers communities (such as St Denis Libolina School) to be stewards of their own land and resources, fostering local innovation and self-reliance in the face of climate change,” said Belay, who is now pushing for agroecology to be included in the United Nations Framework Convention on Climate Change’s (UNFCCC) future negotiations agenda.

“We are calling for agroecology’s diversified cropping systems to be recommended for climate resilience because the techniques reduce the risk of total crop failure, providing a safety net for food production systems,” he said.

During last year’s climate negotiation (COP 27) in Sharm El Sheikh, Egypt, the “Sharm el-Sheikh joint work on implementation of climate action on agriculture and food security” was adopted by all parties. The four-year joint work includes implementation of the outcomes of the Koronivia joint work on agriculture and previous activities addressing issues related to agriculture, as well as future topics, recognising that solutions are context-specific and take into account national circumstances

[Heikki Jokipii]

Tässä em. artikkeli on suomeksi. Siitä otteita:

Oppilaat toteuttavat agroekologiaa koulun puutarhassa

St Denis Libolinan viljelyprojektista vastaava opettaja Xavier Emodo kertoo, että koulun kaikki orgaaniset jätteet käytetään kompostilannoitteeksi. Koulun kaksi lehmää antavat maidon lisäksi raaka-ainetta lannoitteisiin.

– Tietyt oppilaat ovat omistautuneet kompostilannoitteen valmistukselle, toiset tuholaisten torjunnalle ja kolmannet sadonkorjuulle. Meillä on jopa rahastonhoitaja, joka pitää kirjaa ylijäämän myynnin tuomista tuloista, Emodo selittää.

Asiantuntijoiden mukaan agroekologiset viljelytekniikat ovat avainasemassa Afrikan ruokajärjestelmissä, sillä ne optimoivat paikallisten resurssien käytön – esimerkiksi karjan lanta lannoitteena ja paikalliset vedenlähteet kasteluun – ja näin minimoivat toiminnan ekologisen jalanjäljen sekä vahvistavat viljelykäytäntöjen kestävyyttä.

– Olemme havainneet, että perinnetietoon ja perinteisiin käytäntöihin nojautumalla agroekologia voimaannuttaa yhteisöjä toimimaan oman maansa ja resurssiensa suojelijoina. Se myös kannustaa paikallisiin innovaatioihin ja omiin voimiin turvautumiseen ilmaston muuttuessa, Belay sanoo.

Agroekologia parantaa yhteisöjen kykyä ottaa vastaan ilmastoon liittyviä shokkeja, sillä muun muassa viljelylajikkeiden moninaisuuden vuoksi se takaa maanviljelijöille useita eri tulonlähteitä. Lisäksi se tarjoaa mahdollisuuksia lieventää muutosta ja sopeutua sen vaikutuksiin, sillä agroekologisessa ajattelussa ymmärretään, että pienviljelijöille sopeutuminen on ensisijaista.

Siksi Million Belay yrittää saada agroekologian YK:n seuraavan ilmastokokouksen asialistalle.

Perinteiseen asemaansa ja elämäntapaansa tyytymään oppilaita siis valmistellaan.

Ja meitä muita täällä vauraassa maailmassa näkemään tuossa kaikessa muka jotain hienoa. Tuollaista harrastaessaan (enemmän tai vähemmän siihen pakotettuina) eivät nuo Kenian lapset Pisa-tulosten huippuja hätyyttele.

Onko paljon eroa siinä, jäävätkö tytöt auttamaan äitiänsä pellon kuokkimisessa vai tulevatko kouluun auttamaan opettajaansa?

[Heikki Jokipii]

Minkä seepra, IPS raidoilleen:

Kaupunkiviljely yleistyy Brasiliassa: Rion faveloissa tuotetaan ruokaa ja elvytetään metsiä

– Kasvitarhoilla annetaan opetusta ja tehdään kokeiluja. Osoitamme käytännössä, että pienellä maatilkulla voi tuottaa tonnin elintarvikkeita, Dubos sanoo ja esittelee penkkejä, joissa kasvaa tomaattia, salaattia, kaaleja ja muita vihanneksia sekä lääkeyrttejä ja paikallisia hedelmiä.

Dubos vetää agroekologian kurssia, joka käsittää 40 oppituntia kolmessa kuukaudessa. Agroekologia tutkii ihmisen ruokaekologiaa ja ruokajärjestelmien kestävyyttä. Lähiopetuksessa on 30 riolaista, ja 40 henkeä osallistuu etänä eri puolilta maata.

– Kaupunkiviljely parantaa ruokaturvaa ja auttaa löytämään luonnon uudelleen. Voimme tehdä ympäristöstämme miellyttävämmän ja lievittää ilmastokriisin vaikutuksia kaupungissa, Dubos selittää.

Luomua edullisesti

Caroline dos Santos de Paula hoitaa viikolla kansalaisliikkeen kasvitarhoja, joilla työsuhde ja palkkaus ovat hänen mukaansa kunnossa. Viikonloppuisin hän työskentelee Rion kunnan viljelmillä Morro de São Carlosin favelassa.

Kaupunki ei maksa oikeaa palkkaa. Työnjohtajana toimiva de Paula saa noin 180 euron ”stipendin” kuukaudessa ja hänen apulaisensa joutuvat tyytymään puolta vähempään.

Kansanliike myy tuotteitaan ravintoloihin ja torilla.

– Mutta alueen asukkaat voivat ostaa luomutuotteitamme paljon halvemmalla kuin kaupoista tai toreilta. Myymme heille luomubanaaneja noin eurolla kilo, muualla hinta on lähes kolminkertainen, de Paula kertoo.

(lihav. HJ)

Eli edelleen on kyse siitä, että on olevinaan hyvä juttu, kun luomutuotteita saadaan kaupaksi herrasväelle.

Muilta osin tämä ilkeily: kaupunkiviljelyä nähtävästi aletaan tarvitsemaan vasta siinä vaiheessa, kun sekaannutaan luomuun! Vrt. vaikka Kuuba.

[Heikki Jokipii]

IPS:n mukaan jotain uutta tavoitellaan (lihav. HJ)...

Matomehua ja elefanttiheinää – Kenialaisviljelijät etsivät uusia keinoja viljellä kestävästi

Yvonne Atieno on alkuperäiseltä ammatiltaan kirjanpitäjä. Hän vaihtoi tilikirjojen selaamisen uudistavan maatalouden harjoittamiseen. Päätös rikasti hänen elämäänsä ja lisäksi tarjosi ”arvokkaita elämän oppitunteja”.
[..]
Ilmasto muuttuu, mutta Atienon kaltaiset kenialaiset maaseudun asukkaat raivaavat niin sanotun uudistavan maatalouden (regenerative farming) kautta polkua kohti kestävämpää tulevaisuutta.

... mutta täksi vanhaksi se osoittautuu:

Atieno on saanut koulutusta kestävän maanviljelyn tekniikassa, jossa hyödynnetään paikallista maatalousjätettä matojen kasvatusalustana. Madot tuottavat jäteravinnostaan ravinteikasta nestettä, joka on tehokasta lannoitetta. Muun muassa matomehuksi kutsuttu neste on kiertotaloudellinen vaihtoehto synteettisille lannoitteille.
[..]
Ng’uran kylässä 27-vuotias Boniface Otieno kasvattaa tomaatteja ilman synteettisiä lannoitteita tai tuholaismyrkkyjä. Hän vaihtoi palkkatyön mikrobiologina maanviljelyyn. Viljelykset menestyvät, vaikka Victoriajärven rantojen maatilat kärsivät tunkeilevista virtahevoista. Tomaattien tuomilla tuloilla hän on alkanut kasvattaa myös lampaita, lehmiä ja siipikarjaa.

”Maanviljely vaatii päättäväisyyttä, toivoa ja kärsivällisyyttä. Luomuviljely on osoittautunut taloudellisesti kannattavaksi, sillä se on halvempaa  kuin keinolannoitteilla ja myrkyillä viljely”, Otieno kertoo.

[Heikki Jokipii]

Eli:

- alkuperäiskansojen salattu tieto ja viisaus
- luomumenetelmät kätketään sanan 'agroekologia' taakse
- perinteisten keinojen fanaattinen ihannointi
- naisten avainasema (josta jo toisessa triidissä)
- joudutaan myöntämään pienet sadot, mutta asia vähätellään pois, yli-ihannoidaan riippumattomuutta

IPS:n helmasynnin perusteellinen kritiikki Spiked! -verkkolehdessä:

The nonsense of ‘indigenous ways of knowing’

There was a time when you could count on the left to defend science with the sort of zeal that would make a religious fundamentalist blush. Scientific knowledge was once gleefully wielded to expose and mock the magical thinking of creationists, anti-vaxxers, Flat Earthers, astrologers and homoeopaths. However, this staunch commitment to scientific empiricism has recently begun to waver. It is now increasingly coming into conflict with the new tenets of the ‘diversity, equity and inclusion’ (DEI) agenda.

[Heikki Jokipii]

Luomun ylistystä tällä toisella nimellä:

Uudistava maanviljely valtaa alaa Intiassa ja Pakistanissa – ”Kun kunnioitat multaa, se kohtelee sinua hyvin”

Kaikenlaisia ideoita kyllä kosketellaan, kuten suorakylvöä. Kunnes asia tulee loppukappaleissa täysin selväksi:

Pakistanilaisen Mohammad Zamanin isä vastusti aluksi pojan päätöstä alkaa viljellä mangoa aiempaa luonnollisemmin. Seitsemän vuotta viljeltyään Zaman ei kuitenkaan voisi olla tyytyväisempi.

”En olisi voinut valita parempaa tietä. Myyn tuotteitani netissä ja olen havainnut, että luomuhedelmillä on kuluttajien keskuudessa kasvava kysyntä. Kasteluveden käyttökin on puolittunut, sillä multapeite pitää maan kosteana”, hän toteaa.

(lihav. HJ)

Kun hän netissä myy, hän ei varmaankaan myy Pakistanin köyhlle.Eli havainto kasvavasta kysynnästä on omalla tavallaan rajattu.

[Heikki Jokipii]

Nyt IPS ottaa asian edes keskustelun alle:

SYNTEETTISET LANNOITTEET EIVÄT OLE AFRIKAN MAATALOUDEN IHMELÄÄKE

MAY 20, 2024ISAIAH ESIPISU
Nairobi 20.5.24 (IPS) Lisääntynyt synteettisten lannoitteiden käyttö ei taianomaisesti kasvatakaan Afrikan ruokatuotantoa. Afrikan Unionin lannoitteita ja maaperän terveyttä ruotivaan kokoukseen osallistuneet asiantuntijat, maanviljelijät, aktivistit ja jopa jotkut valtion viranhaltijat myönsivät asian. Kokous järjestettiin Kenian Nairobissa toukokuun 6.-9. päivä. ”Keniassa on…
Continue Reading →

Mutta kuten jo tuosta pätkästa näemme, mikään ei näytä muuttuneen.

Otetaan tarkemmin ruodittavaksemme jos/kun se ilmestyy kokonaisena.

[Heikki Jokipii]

Tässä se on:

https://www.ku.fi/artikkeli/5014730-synteettiset-lannoitteet-eivat-ole-afrikan-maatalouden-ihmelaake

Tarkempi ruotiminen huomiseksi.

[Heikki Jokipii]

Kyllà siinä ehkä jotain pehmennyksiä sanomaan oli, mutta kyllähän se tätä oli:

Joidenkin aktivistien mielestä Afrikan pitäisi kokonaan siirtyä synteettisistä lannoitteista luonnonmukaisiin ja kestäviin viljelymenetelmiin, kuten uudistavaan maanviljelyyn ja permakulttuuriin.

– Kalliiden tuontilannoitteiden ostamisen tukeminen on taloudellisesti raskasta afrikkalaisille kansakunnille ja ohjaa varoja pois kestävämmistä paikallisista maatalousinvestoinneista”, Bridget Mugambe toteaa. Mugambe on Afrikan ruokaomavaraisuusallianssi AFSA:n ohjelmajohtaja.

Mugambe vaati kokouksessa hallituksia ja poliittisten linjauksien tekijöitä tunnistamaan valtavan potentiaalin, joka agroekologialla on ruokaturvan ja ruokaomavaraisuuden parantamisessa kestävällä tavalla. Lisäksi se voi vähentää köyhyyttä ja nälkää, samalla kun se säilyttää luonnon monimuotoisuutta ja kunnioittaa alkuperäiskansojen tietoa.

Ja tämä ihmelääke on tietysti mukana (lihav. HJ):

Keski-Kenian Murang’an maakunta oli maan paikallishallinnoista ensimmäinen, joka loi agroekologialle juridisen kehyksen. Sen kautta hallitus voi helposti ohjata resursseja luonnonmukaisten lannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen tuotantoon.

[Heikki Jokipii]

Kahtaallinen fiilinki. Tämä heijastaa tätä tietynlaisten näkemysten yleistä lakaisemista maton alle:

Maailma.net ja Maailman Kuvalehti yhdistyvät

Kuten Venäjän Ajan ja Kehitys-Utvecklingin lopettaminen.

Mutta sitten siinä on tämäkin:

Viewpoint: Why advocating for idealistic activist goals is ‘not necessarily heroic and may not be benign’

Ja tuota "idealismia" on noissa julkaisuissa ollut. Eikä vähäisessä määrin sen takia, että ne ovat käyttäneet uutistoimisto IPS:n aineistoa. Siksi tähän triidiin.

Josta uutistoimistosta itsestään olemme jo edellä sanoneet:

Minulla on jo jonkun aikaa ollut huono omatunto siitä, etten tämän tietyn kritiikin ohella ole antanut tunnustusta tälle uutistoimisto IPS:lle. Sillä se ansaitsee myös kehuja! Pyrkimys kertoa kehitysmaiden tapahtumista, tavoitteista ja saavutuksista muutoinkin kuin (ikävien) kohu-uutisten kautta on mitä kiitettävin. Näin kertoo IPS itse linjastaan ja nyt 50-vuotisesta historiastaan:

IPS  at 50, Leads That Don’t Bleed

Oikeastaan on muuten näin: luomu-uutisillaan IPS on tavallaan jopa poikennut peruslinjastaan, ja sortunut esittelemään (länsimaista) lukijaa (jostain syystä) kiinnostavaa kuriositeettia ... (jolla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä maailman talouden kokonaisuudessa)



PS. 4.9.14 klo 14: tässä sama uutinen suomeksi:

50 vuotta vastavirtaan uutisvuossa

Kuten sanottu: kunnioittaen.

[Heikki Jokipii]

Näyttää Kansan Uutiset osaavan tämän myös ilman IPS:ää:

Kuivuus koettelee Espanjan oliivisatoa jo toista vuotta – Oliivipuista on hyötyä ilmastokriisin torjunnassa

Erikoisoliiviöljyä Suomeen

Olveran kylässä oliiviöljyä valmistaa Los Remedios -osuuskunnan öljypuristamo. Siihen kuuluu yhteensä tuhat oliivinviljelijää lähialueilta.

Öljyn puristaminen alkaa ensimmäisten oliivisatojen kypsyessä lokakuussa ja jatkuu tammikuulle asti. Osuuskunnan johtaja Antonio Gerena kertoo, että parasta oliiviöljyä saadaan mahdollisimman tummiksi kypsyneistä oliiveista. Pieni puristamo panostaa öljyn laatuun, sillä suurten tuottajien kanssa kilpaileminen on haastavaa.

Gerena näyttää pulloa, jonka kyljessä lukee suomeksi ”luomuoliiviöljy”. Kaksi vuotta sitten Olveran puristamolta lähti Suomeen lukuisia eriä korkealaatuista neitsytoliiviöljyä.

(lihav. HJ)

Jotain tällaista?

[Heikki Jokipii]

Tämä jatkuu:

Chilen maaseudun nuoret vailla omaa viljelysmaata

Ratkaisuna luomutuotanto

Monien nuorten viljelijöiden tavoin myös Matías Gómez, 28, käyttää viljelyyn sukunsa maita. Gómezin tila on kooltaan 830 neliömetriä, josta 680 neliömetriä on tuotannossa. Viljelyala on osa hänen isovanhempiensa omistamaa 3 600 neliömetrin maa-alaa.

Gómez aloitti toimintansa syyskuussa 2023 ja on erikoistunut luomutuotantoon. Hän torjuu tuholaisia luonnollisin menetelmin ja on asentanut kasvihuoneeseen sadevesijärjestelmän. Erikoistuminen ekologiseen viljelyyn on kannattanut.

– Sain Maa- ja kalatalouden kehitysinstituutilta 3,5 miljoonaa pesoa (3 422 euroa) hankerahoitusta investointeihin. Asensin rahoilla yhden 5 500:n ja viisi 1 300 litran säiliötä”, hän kertoo.

Gómez aikoo rakentaa vielä 12 000 litran lammen varastoimaan lisää vettä.

– Tällä hetkellä vesijärjestelmä toimittaa minulle sadevettä neljäsosan vuodesta. Se tuo merkittäviä säästöjä vesikuluissa, Gómez sanoo.

Gómez on suosittu myyjä kotipaikkakuntansa San Bernardon*) viikonlopun vihannestorilla.

– Lauantaisin minulla on noin 140 asiakasta ja sunnuntaisin noin 300. Tuotteistani hyötyy noin 500 perhettä, se on mahtavaa, hän sanoo innostuneena.

*) Eli tulos myydään läheisen ison kaupungin varakkkaille.

Ja:

Maaseutunuoret penäävät myös veden saatavuutta, rahoitusta ja tuotannollista kehittämistä, luonnonmukaisen tuotannon laatusinettejä, maaseudun liikenneyhteyksiä sekä neuvontaa ja koulutusta.

(lihav. HJ)

[Heikki Jokipii]

Tässäkin luomua mainostetaan näin (lihav. HJ):

Maasainaiset kesyttävät kuivuuden siirtymällä maanviljelykseen

Maasainaisten kääntyminen ilmastoälykkään maanviljelyn puoleen ei ole vain vastaus välittömiin tarpeisiin, vaan pitkän tähtäimen kestävyyteen tähtäävä strategia. Norjalaisen kirkon kehitysapujärjestön avulla naiset oppivat monipuolistamaan tulonlähteitään ja vähentämään riippuvuuttaan karjasta.

Mvomeron naiset oppivat kasvattamaan kuivuutta kestäviä satokasveja, vuoroviljelemään peltojaan ja käyttämään luomulannoitteita. Kun yhä useammat naiset omaksuvat ilmastoälykkään maanviljelyn, heijastusvaikutus tuntuu naapurikylissä asti. Aiemmin skeptiset naiset näkevät Mvomeron menestyksen ja alkavat opetella samoja käytäntöjä.

Kun paimentolaisyhteisöjen naisten asema paranee, he eivät kohenna vain omaa tulevaisuuttaan, vaan myös luovat vahvempaa ja reilumpaa yhteiskuntaa. Naiset osoittavat, että sopivaa tukea saatuaan jopa kaikkein syrjäytetyimmät voivat voittaa ongelmansa ja elää parempaa elämää.

Mutta toisaalta siinä kuvataan "ilmastoälykästä" viljelyä. Joka ei ole kiinni luomulannoitteiden käytösta.