Luomun vienti ja tuonti

[Heikki Jokipii]

Juuri ilmestyneestä Pro Luomun vuosittaisesta koosteesta (pdf, koskien vuotta 2019) voimme heti lainata sen dian 20:

Luomuelintarvikkeita vietiin Suomesta noin 25-30
miljoonalla eurolla vuonna 2018. Luomun osuus koko
elintarvikeviennistä on noin 2 %.
• Viidessä vuodessa viennin arvo on kolminkertaistunut.
• Luomuviennin suurimmat tuoteryhmät ovat mylly- ja
leipomotuotteet sekä erilaiset kaurapohjaiset valmisteet,
maitovalmisteet sekä luonnontuotteet.
• Suomesta viedään myös luomumakeisia, -perunajauhoja ja
-erikoiskahveja.
• Luomutuotteita viedään eniten Saksaan ja Ruotsiin sekä
muihin Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan. Vientiä on myös
Kiinaan, Japaniin ja Etelä-Koreaan sekä jonkin verran
Pohjois-Amerikkaan.

Happamasti voimme todeta kaksi asiaa. Sen, että vienti on, jos ei ihan ennallaan, niin hyvin pienissä luvuissa (ja osuudessa). Ja menestys näkyy vain toiveikkaasti ennakoivassa kaaviossa. Ja sen, ettei luomun tuonnista taaskaan ole mitään. Vaikka Pro Luomulla takuulla on kyky esittää asiasta ainakin hyvin valistunut arvio. — Huomaan nyt, että tuoretta tietoa ei ollut tarjolla viennistäkään: tuossa puhuttiin vuodesta 2018. Optimistinen kaavio oli viritetty vuoteen 2023. Luvut olivat samat joista oli jo puhetta edellä. Turhaan otettiin tuo sivu esille: se on kopio viime vuoden koosteesta.

[Heikki Jokipii]

Tuossa koostetiedotteessa myönnettiin luomukeruun romahdus. Koosteessa annettiin nämä tiedot:

• Vuonna 2019 kerättiin myyntiin 0,5
miljoonaa kiloa luomumustikkaa,
vajaat 0,5 miljoonaa kiloa
luomupuolukkaa ja 19 tuhatta kiloa
luomulakkaa.

Tästä lähteestä saamme joitakin tietoja luonnonmarjojen taloudesta ja viennistä.

https://www.aitoluonto.fi/toimialat/raaka-ainetuotanto/luonnonmarjat/

Mutta siinä ja sen taustana olevassa Ruokaviraston tilastossa ei luomua ole kunnolla eritelty. Mutta ihan rohkeillakin oletuksilla sen osuudesta voimme kyllä päätellä, että mikään ei tänä vuonnakaan horjuta kauran ylivaltaa luomuviennissä. Eivät ainakaan luonnontuotteet, keruu. Kun vielä viime vuoden romahduksen jälkeen uhkaa tämän vuoden katastrofi, ks. edellä 03.04.20.

Eikä siinä viennissä tule näkymään luomuväen nyt taas ennakoimaa nousua, tänäkään vuonna. Kuten ei tapahtunut v. 2013, jolloin luomuväki myös oli asiasta lähes varma (ks. tämän triidin alku).

Tällaista Kottilan mukaan viime vuoden keväällä toivottiin, ja tällaista pelättiin:

Luomuviennin suurimmat kasvuodotukset ovat luomuluonnontuotteiden valmistajilla, jotka odottavat viennin arvon jopa viisinkertaistuvan vuoteen 2023 mennessä. Samalla viennin tulevaisuudennäkymät ovat kuitenkin hyvin epävarmat: yritykset pitävät viennin kasvun suurimpana esteenä luomukeruualueiden sertifiointiin mahdollisesti tulevia muutoksia.

Se, mitä pelättiin, taisikin pudota niskaan. Vielä viime keväänä ei tietysti tiedetty mitään koronasta.

[Heikki Jokipii]

Realismin puraisu:

Eivätkö turistit syö Suomessa? Visit Finland luopui ruokamatkailuhankkeista

MT Plus
Ruoka
29.05.2020
Riitta Mustonen
Kreikan-kävijä kaihoaa kreikkalaista salaattia ja Italian-matkaaja palaa saapasmaahan pitsan perässä, mutta mikä saa turistin takaisin Suomeen? Business Finlandin mielestä ei ainakaan ruoka, sillä se ei jatkanut ruokamatkailun rahoitusta.

[kuvateksti:] Terhi Hook esitteli Suomea saksalaisille ruokamatkailumaana Berliinin Grüne Wochella viime tammikuussa.

Business Finlandin matkailuorganisaation Visit Finlandin saama rahoitus ruokamatkailun kehittämiseen lopetettiin. Vuosille 2018–19 saatiin 600 000 euroa, ja sen turvin Visit Finland osallistui esimerkiksi Berliinin Grüne Wochelle markkinoimaan Suomea ruokamatkailumaana.

MT PLUS
Haluatko lukea koko jutun?

Vaikkei luomua tuossa erikseen mainitakaan, puree se siihenkin: luomuhan on ollut kovasti etualalla  esim. tuon Grüne Wochen yhteydessä (ks. edellä).

Hiukan jää nyt kotimaankin luomuruokamatkailu nyt koronakriisin skitsofrenian jalkoihin: vaikka kotimaan matkailu on ulkomaan matkailua parempi asia, ei valtiovaltiovalta nyt kuitenkaan erityisesti suosittele ryntäystä Uudenmaan viruskeskittymästä muualle maahan. Ja siihenhän se ilmiö on perustunut. Nyt Suomen Luonnon Päivä on siirretty ensi vuoteen. Ensinhän näin jo kävi lähi- ja luomuruokamessuille Helsingissä.

[Heikki Jokipii]

Tästä raportista pitäisi selvitä, mikä on on ollut luomuisuuden rahallinen merkitys:

https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/viljelijat/tuet-ja-rahoitus/marsi-2018-raportti.pdf

Otetaan esimerkiksi Lapin mustikka. Hinta 1,85 kilolta v. 2018 (s. 30). Luomuna samanhintaista (s. 38). Ei selvinnyt.

Sen sijaan saamme jonkinlaisen arvion siitä, mikä on luomuluonnonmarjojen merkitys luomuviennissä. Luomumustikoita kerättiin v  2018 Pro Luomun mukaan:

Vuonna 2018 luomumustikkaa kerättiin myyntiin
ennätysmäärä, yli 3,38 miljoonaa kiloa.

Niiden arvo tuon mukaan olisi ollut 6,3 miljoonaa euroa. Vuonna 2019 määrä putosi puoleen miljoonaan kiloon, rahallinen arvo tietysti vastaavasti.

[Heikki Jokipii]

YLE:n uutinen yrittää nostaa luomutuotantoa esille erityisen kotimaisena vaihtoehtona:

Ruoan kotimaisuus on harhaa – Luonnonvarakeskuksen tutkija: "Meillä ei ole ensimmäistäkään tuotetta ilman tuontia"

Käyttäen jo tuttuja argumentteja lannoiteista:

Yksi tapa vähentää tuontiriippuvuutta maataloudessa on esimerkiksi teollisten lannoitteiden käytön välttäminen, eli siirtyä kohti luomutuotantoa.

– Luomun ytimessä on viljelykierto ja ravinteiden osalta mahdollisimman omavarainen ravinnekierto tilan sisällä, sanoo Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri.

Täysin ravinneomavaraiseksi eivät luomutilat Rännärin mukaan pääse, mutta maailmalta rahdatun väkilannoitteen sijaan voidaan turvautua kotimaisiin vaihtoehtoihin.

Kierrätyslannoitteita valmistetaan suomalaisen elintarvike- ja metsäteollisuuden sivuvirroista.

Lisäksi tuotantoeläimille syötettävä soija voidaan korvata viljelemällä herneitä, papuja tai lupiinia valkuaisrehuksi.

Täysin ohitetaan, eli selvästi tietoisesti jätetään mainitsematta se tosiasia, että leijonanosa Suomessa kulutetusta luomuruoasta on tuontiruokaa.

Ja myös se, että mitä enemmän luomuviljelyalaa täällä on, sitä enemmän on painetta yleisestikin ruoan tuontiin. Koska syötävää se luomuala tuottaa hyvin vähän

Tuon luomutilan ravinne omavaraisuuden kanssakin on niin ja näin, minkä olemme toisessa keskustelussamme hyvin dokumentoineet. Myös elintarviketeollisuuden sivuvirtojen käyttäminen luomussa on käytännössä loisimista tavanomaisen viljelyn siivellä.

Myös "mahdollisimman omavarainen ravinnekierto tilan sisällä" on tavoite, joka kokonaan jättää huomioon ottamatta sen, että valtaosa suomalaisista ei asu maatiloilla. Siitäkin huomautimme äskettäin toisessa yhteydessä.

[Heikki Jokipii]

Tässä YLE:n uutisessa oli valittu haastateltavaksi luomuviljelijä:

Elintarvikekauran viljely kovassa kasvussa – kaupan hyllyllä jo satoja kauratuotteita, viljelijöitä tarvitaan lisää
Suomalainen kaura kiinnostaa myös ulkomailla, sillä Suomi on maailman toiseksi suurin kauranviejämaa.

Mutta uskallamme sanoa jo nyt käytettävissä olevien tietojen pohjalta, ettei luomukauran merkitys kauran viennissäkään kovin suuri ole, tuossa kokonaisuudessa. Luomukauran osuus kokonaiskaurasadosta oli 6,5%. Vientikelpoisen elintarvikekauran määrästä meiltä puuttuu nyt tuore tieto. Mutta VYR:in mukaan siitäkin alle 60% käytettiin elintarviketeollisuudessa eli oli potentiaalisesti vietävissä ulos.

Esimerkiksi viime vuonna elintarviketeollisuus käytti noin 123 miljoonaa kiloa kauraa.

VYR:in mukaan luomukauraa siitä oli 43 miljoonaa kiloa. Jaa-a, nyt täytynee vetää väitteensä takaisin. Juuri kaurassa luomulla taitaakin olla viennissä yllättävän suuri osuus. Mutta ei sitten kyllä missään muussa elintarvikeviennissä. Tuostakin oli 7,6 miljoonaa kiloa tuotu ulkomailta.

Luomuviennille kauralla onkin sitten ratkaiseva merkitys. Juuri edellä 04.06.20 haarukoimmme, miten vähän siinä auttavat luomuluonnonmarjat.

[Heikki Jokipii]

Olemme tuolla toisaalla kiinnittäneet huomiota Pro Luomun outoon kiireettömyyteen luomukoosteensa 2019 päivittämisessä puutarhatuotteiden osalta. Mutta jos he joskus tässä sen päivityksen tekevät, voisivat he kyllä päivittää tämänkin tiedon (s. 20):

Suomen luomuvienti

• Luomuelintarvikkeita vietiin Suomesta noin 25-30 miljoonalla eurolla vuonna 2018. Luomun osuus koko elintarvikeviennistä on noin 2 %.

Tuon tiedon siis vuodelle 2019. Niin, ja kiva olisi, jos annettaisiin (samalta vuodelta) myös tieto luomutuonnista, tuontituotteiden osuudesta luomumyynnissä. Täällä on kyllä joskus jo se toivomus taidettu aiemmin esittääkin.

[Heikki Jokipii]

Samoin se on viennin ja tuonnin kanssa kuin tuotannonkin. Kokonaistilanteesta annetaan hyvin ajantasaista tietoa:

VILJAN VIENTI VAHVASSA VEDOSSA EDELLISEEN KAUTEEN VERRATTUNA

Mutta luomusta erikseen ei, tai niitä tietoja tulee isolla viiveellä. Nyt olisi ollut kiva tietää, miten luomukauran, luomuviennin päätuotteen, on käynyt. Eli kuinka on käynyt VYR:in ja Annaleena Ylhäisen synkähköille alkuvuodesta tehdyille ennustuksille:

Tällainen twiitti saavutti meidätkin, eli olisi vielä näinkin:

***

VYR ry 11. helmik.
Luomuviljan vientimarkkinat toimivat hyvin tahmeasti. Luomun pinta-ala kasvaa kaikkialla #vyrseminaari

https://mobile.twitter.com/VYR_fi/status/1227203178766225408/photo/1

***

Eli tarjontaa on liikaa. Valitettavasti varmaankin myös Saksassa. Nyt en ihan osaa sanoa, miten se tuosta taulukosta  luetaan, mutta kai VYR asian oikein kertoo.

Annaleena Ylhäinen vastaustwiitissään 13. helmik. tiesi:

Luomuviljamarkkina tukossa koko Euroopassa. #luomusopimus kannattaa tehdä heti mikäli ylipäänsä haluaa saada tavaransa kaupaksi. #luomu Luomuviljavarastot ovat nyt suuret.

Eikä VYR:in luomuryhmästäkään ole tuossa mitään apua, vaikka kerrotaankin, että se on Pro Luomun arvoketjutyöryhmä toimialueellaan. Se toimii hyvin laiskasti, tyytyy kerran vuodessa keväisin julkaisemaan dokumentin "Arvio luomuviljan tarjonnasta ja kysynnästä".  Eikä julkaise pöytäkirjoja, joista ilmenisi, että se olisi kokouksissaan laaja-alaisesti käsitellyt luomuviljan tilannetta.

[Heikki Jokipii]

Siitä on jo kohta 4 vuotta kun Pro Luomu on viimeksi julkaissut tietoja luomun tuonnista. Ja silloinkin Ruotsista:

Ruotsissa luomun suosion raju kasvu on saanut aikaan sen, että kotimainen tuotanto ei riitä kattamaan kysyntää. Ruotsalaisille myytävästä luomusta 60 % on tuontia.

Tanska ja Ruotsi syövät runsaasti luomua
(19.10.2016 klo 12:01)

Suomen vastaavaa lukua se ei ole saanut millään ulos rykäistyä. Ei silloin eikä myöhemminkään. Kun se ei sitä anna, kukaan muukaan ei anna. Kaikki levittelevät käsiään: kun sitä ei meillä tilastoida.

Siitä on vielä kauemmin kun media osoitti asiaan kiinnostusta:

Suomeen tulee yhä enemmän ulkomaista luomua (YLE, Talous 24.7.2013)

Silloinkin kysyttiin asiaa Pro Luomulta ja muistettiin kertoa tämä:

Ulkomaisen luomun osuuden arvioidaan Suomessa olevan nyt noin 30 prosenttia kaikista luomutuotteista. Asiaa ei kuitenkaan tilastoida mitenkään, joten tarkkoja osuuksia ei tiedä kukaan.

Tuo 30% oli varmasti liian matala luku jo tuolloin:

Viimeinen epävirallinen tietomme on vuodelta 2017, ja silloin arvio tuonnin osuudesta oli 55%. Se on jo sellainen luku, että voi katsoa, että pahin on jo tapahtunut.

Tuo prosenttitieto (arvio) tuli yksityismailissa Pro Luomulta. Jouduimme itse tuon tiedon kerjäämään. Voi olla, että tarkkoja lukuja ei tiedä nytkään kukaan, mutta kaupan tietokoneiden uumenissa tieto on. Ja siten Pro Luomun saavutettavissa. Nyt vain sähäkkä ison median toimittaja uudelleen asialle: kyllä se tieto sieltä irtoaa!

[Heikki Jokipii]

Kerrotaan tapahtuneen näin:

Suomen ruokavienti vetää – pulmina bulkki ja Kiinan rooli

Elintarvikeviennin arvo kasvoi viime vuoden aikana yli 14 prosenttia ja kuluvan vuoden alkupuoliskolla vienti oli yli 5 prosenttia suurempi kuin viime vuoden vastaavaan aikaan. Eniten on kasvanut sianlihan ja maitojauheen vienti.

Ainakaan otsikkoon ja ingressiin asti ei luomu ollut päässyt. Vaikka sen piti olla ruokaviennin keihäänkärki.

Tämän tiedon päivityksessä joudumme odottamaan Pro Luomun Luomu Suomessa 2019 -koostetta:

Luomuelintarvikkeita vietiin Suomesta noin 25-30
miljoonalla eurolla vuonna 2018. Luomun osuus koko
elintarvikeviennistä on noin 2 %.

Hupaisasti tuossakin on tuollainen maaginen osuus, 2%. Kuten luomutuotannossakin, jossa osuudet ovat saman "taian" vaikutuspiirissä. Vaikka tuossakin odottaisi, että osuus olisi lähempänä luomuviljelyalan osuutta 10,3% (2018).

Se kooste tuli, mutta siinä ei ollut tuon uudempaa tietoa. Mutta vaikka käyttäisimme sen ennustetta (arvio v. 2023) tulevalle kasvulle, 40-50 miljoonaa, ei tuo prosenttiluku olisi neljää enempää. Eli koko luomuvienti jäisi koko ruokaviennin kasvun prosenttien varjoon.

[Heikki Jokipii]

Tämän me jo periaatteessa tiesimmekin:

Luomuviljan tulevaisuus riippuu viennistä – alan uhkakuvassa tuotanto kasvaa, mutta ei riittävästi

Luomuviljan kysyntä Suomessa perustuu pitkälti luomutuotteiden vientiin, sanoi Fazer Myllyn toimitusjohtaja Jarkko Arrajoki Vilja-alan yhteistyöryhmän luomuviljawebinaarissa viime viikolla.

Luomutuotteiden kysyntä kasvaa kotimaassa tasaisesti, mutta päivittäistavarakaupan myynnistä vain 2,6 prosenttia on luomua.
.
"Luomuvalikoimaa toivotaan lisää, mutta tuotteita ei osteta yhtä hanakasti", Arrajoki sanoo kuluttaja käyttäytymisestä.

Eikä luomuviljan osalta ole apua erikoisista luomuluonnontuotteistakaan, kuten juuri tuolla toisella puolella totesimme.

Niinkin päin jo tiesimme, että Suomen luomuvienti perustuu pitkälti viljatuotteisiin.

[Heikki Jokipii]

Keihäänkärki-kielikuvan kehittäjä Thimjos Ninios ei tässä esityksessään (Luomuliiton Luomupäivillä) enää ollut yhtä varma suomalaisen luomun vientimahdollisuuksista:

http://www.luomuliitto.fi/hallinta/wp-content/uploads/2020/11/Luomupaivat_luomun-kv-kauppa.pdf

[...]
• Kilpailu muiden kv-luomutuotteiden kanssa.
– Suomalaisen luomutuotteen hinta usein korkeampi.
– Vientivolyymit usein pieniä.
• Erottautuminen tärkeää. Pelkkä luomu ei aina riitä, kilpailu on kovaa.
[...]

[Heikki Jokipii]

Tuohon toisen triidin puheenvuoroon jatkoa tässä. Siellä viitattiin Pro Luomun tiedotteeseen, jossa väitettiin Suomella olevan erilaisia ylivoimatekijöitä, jotka ovat

[...] erinomaisia lähtökohtia luomutuotannon lisäämiseen ja uskottavaan luomutuotteiden vientiin.

(lihav. HJ)

Vaan miten on? Fazer Myllyn Jarkko Arrajoki VYR-luomuviljawebinaarin esityksessään totesi näin:

Luomun tulevaisuus perustuu vientiin
• Maailman kansainvälisimmät elintarvikkeet ovat luomua. Tämä on Suomen
luomuraaka-aineeseen perustuvan liiketoiminnan kehityksen etu ja kulmakivi
• Luomuelintarvikkeiden viennissä on potentiaalia, nyt vasta noin 30 M€
• Vuosittainen 10 % kasvuvauhti arvossa on täysin tehtävissä
• Nyt iso osa B2B-myyntiä jota ei pidä väheksyä vaan enempi sillä ylpeillä
• Kärjessä ovat mylly- ja leipomotuotteet, kaura non-dairy, maitovalmisteet ja
luonnontuotteet
• Meidän kotimarkkinoita ovat jo Saksa, Ruotsi, muut Pohjoismaat ja Keski-
Eurooppa
• Itä-Aasia, Kaakkois-Aasia ja Pohjois-Amerikka kehittyvät vauhdilla

Eivät näytä ylivoimatekijät paljon vaikuttaneen, jos luomuvienti yhä on samalla säälittävän vaatimattomalla tasolla, jossa sen ollut jo  2 vuotta. Ja luomun osuus koko elintarvikeviennistä edelleen vain noin 2 %. Vaikka osuus viljelyalasta ja tiloista on jo reippaasti yli kymmenen prosenttia.

"Potentiaalia" ja "tehtävissä", ehkä. Mutta niin on uskottu olevan jo vuosikausia. Vieläkin Pro Luomullla on aineistossaan Erkki Pöytäniemen analyysi vuodelta 2013, jossa uskottiin 100 miljoonaan euron potentiaaliin. Silloin tosin perustuen toiveisiin Venäjän luomumarkkinoiden osittaisesta valtaamisesta.  Mutta sellaisella tasolla sen pitäisi vähintään olla, jos sillä olisi viljelyalan määrittelemä osuutensa tästä menestystarinasta:

SUOMEN ELINTARVIKEVIENTI UUTEEN ENNÄTYKSEEN – SUURI MAHDOLLISUUS KASVUUN LISÄARVOTUOTTEILLA (Business Finland, 29.09.2020)

Viime vuonna suomalainen ruoka- ja juomavienti kasvoi 12,8% ja päätyi kaikkien aikojen vientiennätykseen, 1,75 miljardiin euroon, jossa viennin arvo nousi vuoden aikana 200 miljoonaa euroa.

Mutta sellaista osuutta luomulla ei ole, ei sinne päinkään. Luomuviennillä alkaa olla — uskottavuusongelma.

[Heikki Jokipii]

Tämä tuli ilmi satouutisessa:

Tämän vuoden viljasato on 2000-luvun kolmanneksi pienin

Luomusadot nousussa viljelyalan kasvun myötä

Luomupeltoala on ylittänyt jo muutama vuosi sitten kymmenesosan koko peltoalasta. Vaikka luomualaa leimaa suuri nurmiala, on myös luonnonmukaisesti viljelty vilja-ala kasvussa. Luomukaurasato kasvoikin viisi prosenttia viime vuodesta. Luomukaurasato, noin 80 miljoonaa kiloa, on noin seitsemän prosenttia Suomen koko kaurasadosta. Luomukauraa on sekä tuotu että viety Suomesta viime vuosina.

(kursiv. HJ)

Tällaista pari vuotta sitten epäilin:

Nyt jo uskallan tehdä tämän johtopäätöksen: luomukauran viennistä ei (hyvästä kokonaissadosta huolimatta) saatu yhtään lisätuloa, se ei kasvanut. Näennäinen kasvukin jouduttiin tekemään (vientilaatuisen luomukauran) tuontia lisäämällä, oltiin pelkkä läpikulkusatama.

Sekin uumoiluni uutisessamme ...

Suomen luomuvienti - täysin myttyyn mennyt unelma

... että Suomen luomuviennin kokonaisarvo olisi jopa laskenut, on täysin mahdollinen.

VYR:n vuosittainen yksi luomutilasto on joka tapauksessa niin epäselväksi tehty, ettei luomukauran hyödystä Suomelle oikein arviota pysty tekemään. Tai voisi olla eräs taho, joka siihen laskelmaan pystyisi: Pro Luomu. Mutta se ei tunnu olevan sen intressissä.

Joka tapauksessa se, mitä Pro Luomukin tiedoitteissaan yhä kertoo, on tämä (lihav. HJ):

Kuluttajamarkkinoiden kaurabuumi näkyi myös luomussa. Vuonna 2019 luomukauraa viljeltiin 66 % enemmän kuin edellisvuonna. Kaura onkin tärkein luomuvilja: yli puolet koko luomuviljasadosta oli kauraa. Valtaosa luomukaurasta viedään jalostettuna vientiin.

Eikä se, että suomalaisten luomukauran kulutus olisi erityisen merkittävää. No, jos vieläkin valtaosa viedään, jää tuosta luomukauran uudesta sadostakin keskiarvosuomalaiselle korkeintaan n. nelisen kiloa. Vanhasta VYR-tilastosta arvioiden.

[Heikki Jokipii]

Itä-Suomen yliopistolta:

Aasian markkinat saattavat yllättää luonnontuotealan yrittäjän

Luomu ei ollutkaan myyntivaltti

Nykyisen terveyttä ja hyvinvointia suosivan trendin mukaisesti voisi luulla, että luomuleima tuotteen kyljessä olisi myyntivaltti. Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen, vaan luomu voi joskus olla kaupankäynnin hidaste tai jopa este. Tämän tuli huomaamaan yrittäjä, joka pyrki viemään erilaisia luonnonmarjoista valmistettuja luomutuotteita Kiinan markkinoille. Kiinassa luomutuote on erityistuotekategoriaan menevä tuote, joka vaatii tuoterekisteröinnin ja kalliita tutkimuksia, jotka vientiyritys joutuu luonnollisesti maksamaan. Tähän prosessiin voi kulua aikaa kaksi, jopa kolmekin vuotta. Siksi tuotetta, joka meidän ja myös eurooppalaisen mittapuun mukaan on luomua, ei saa Kiinassa markkinoida luomutuotteena, jos edellä kuvattua rekisteröintiä ei ole tehty. Tämän vuoksi Kiinan viennissä luomumerkki usein peitetään esimerkiksi tarralla, ja näin teki myös kyseinen yritys. Samaisen yrittäjän ihmetykseksi tuotteessa ei myöskään saa olla mainintaa, että siinä ei ole käytetty lisäaineita. Miksi näin on, siihen yrittäjä ei ole onnistunut saamaan tyhjentävää vastausta. Maalaisjärjellä ajateltuna kun voisi luulla, että tällainen tieto olisi kuluttajalle tärkeää.

Kiinan tiukat elintarvikemääräykset eivät aina ole tuotteeseen liittyviä, vaan voivat olla myös poliittisia. Haastatellun yrittäjän mielestä Kiinan markkinoille tähyävien kannattaa aina teettää ennakkoselvitys tuotteen vientikelpoisuudesta sikäläisen asiantuntijan avulla. Asiantuntijan apu on tarpeen monissa byrokraattisissa koukeroissa, muun muassa siinä, mitä tuote-etiketissä saa ja pitää lukea ja mitä taas ei saa sanoa. Sikäläinen asiantuntija myös tuntee maan tavat ja kulttuurin, pystyy verkostoitumaan helpommin sekä voi toimia tulkkina ja välittäjänä liikeneuvotteluissa. Tästä kaikesta on eittämättä hyötyä, jotta vältyttäisiin kulttuurieroista ja kielimuurista aiheutuvilta epäselvyyksiltä.

Jos luomuluonnontuotteet ovat Suomessakin aika kiinalainen juttu, sitä ne ovat Kiinassakin.