Tehoviljelyn iso piikki

[Heikki Jokipii]

MT kuitenkin "säestää" edellistä tällä:

Ruoantuotanto on haavoittuvinta siellä, missä tuotanto on tehokkainta, paljastaa suomalaistutkimus

Erilaiset tuotantopanosten saatavuuteen johtavat häiriöt iskisivät koviten kaikkein satoisimpien alueiden sato-odotuksiin, selviää Aalto-yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.

Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää, miten tuootantopanosten saatavuusongelmat vaikuttaisivat satoihin ja elintarvikkeiden saatavuuteen koko maailman tasolla.

Ja näin lähelle luomulinjaa myös MT jutussaan tulee:

”Näiden suurimmassa vaarassa olevien alueiden olisi etsittävä keinoja vähentää riippuvuuttaan tuontipanoksista, jotta lievennettäisiin mahdollisten häiriöiden vaikutusta elintarviketuotantoon. Esimerkiksi teolliset lannoitteet voitaisiin korvata kestävästi ja paikallisesti tuotetuilla orgaanisilla lannoitteilla”, tutkija Mika Jalava sanoo tiedotteessa.

Koska tuolle ei esitetä vastaväitteitä. Vai olisiko tässä jo pilkahdus realismia:

Suurin vaikutus on luonnollisesti lannoitteilla. Tutkimuksen mukaan häiriö lannoitteiden saatavuudessa laskisi satoisuutta suunnilleen yhtä paljon, kuin kaikkien tuotantopanosten väheneminen yhteensä.

***

Se on myös... hupaisaa, miten myös MT hyväksyy mukisematta "raaka-arviot" luomun handikapista. Joissa ei oteta huomioon typen latausalaa.

[Heikki Jokipii]

Sattumoisin ilmestyi juuri tuon uutisen jälkeen Luken ennakkotilasto.

Josta Jarrumies on tehnyt komean yhteenvedon tavanomaisen ja luomun satotasojen eroista:

Jossa hän heti muistaa muistuttaa:

Luomun satotason (kg/ha) osuus tavanomaisen satotasosta kasveittain vuosina 2020, 2021, 2023e. Value merkitsee, että prosenttilukua ei voitu laskea, koska luomun tai tavanomaisen tai molempien tiedot puuttuvat. Vuoden 2023 luku on ennakkotieto.
(Huom. luomun "lataukseen" käyttämiä hehtaareja ei ole huomioitu.)

Vielä toinen suora linkki tuohon puheenvuoroon:

http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=160.msg36139#msg36139

Jolioin, jolta pohjalta tässä sitaatissa mainitut prosenttiarviot ovat yksinkertaisesti aivan liian alhaisia.

Miten vaikuttaisi Suomessa? Paikallisemmassa tutkimuksessa on aiemmin havaittu, että maatilojen kemikaalien, lannoitteiden ja torjunta-aineiden kokonaismäärän väheneminen voi vähentää satoja 10�"40 prosenttia. Tutkimuksen skenaariossa kaikkien tuotantopanosten 75 prosentin pieneneminen vähensi suomalaisen vehnän, ohran ja perunan satoja enintään 45 prosenttia.

Kohtuuttoman matalia. Jopa tarkoituksellisen vähätteleviä.

[Heikki Jokipii]

Tämän artikkelin tulkitsen Kehitys-Utvecling -lehdeltä nk. neulanpistopolitiikaksi:

Ruoan tehotuotannolla on hintansa

Kielteisiä vaikutuksia syntyy muun muassa kasvihuonekaasu- ja typpipäästöistä sekä liiallisesta tai vääränlaisesta vesivarantojen ja maa-alueiden käytöstä. Osa haitoista kohdistuu suoraan ihmisiin. Ne näkyvät epäterveellisinä ruokatottumuksina, aliravitsemuksena ja köyhyytenä. Lähes kolme neljäsosaa taloudellisista tappioista johtuukin epäterveellisistä ruokavalioista ja niiden aiheuttamista kroonisista sairauksista ja tuotannollisista menetyksistä.

Jos ruoan hintaan lisättäisiin ulkoisten haittojen kustannukset, tehotuotettu ruoka olisi selvästi kalliimpaa kuin terveellinen ja ilmastokestävä ruoka.

(lihav. HJ)

Luomua ei suoraan kyllä mainita. Mutta ei kyllä tuoda esille selkeää vaihtoehtoa tehotuotannolle. Mutta kaikki ikävät ilmiöt laitetaan tuttuun tapaan tehoviljelyn piikkiin.

[Heikki Jokipii]

Tällaisen tehoviljelyn tölväisyn katsoo Hesari olevan ihan korrektia:

Kesän terveyspommit kypsyvät, nyt kannattaa mennä metsään

Marjametsässä voi kerätä terveyttä ja makuelämyksiä. Jos tomaatit ja kurkut ovat menettäneet arominsa tehoviljelyssä, mustikat, metsävadelmat ja hillat ovat herkkua, jokaisenoikeudella poimittuna vieläpä ilmaista sellaista.

(lihav. HJ)

Koska se kirjoittaa noin pääkirjoituksessaan.

[Heikki Jokipii]

Ilmestynyt oikein kirja, jossa tämä laitetaan juuri tehoviljelyn syyksi:

Brittikirjailijalta riipivä vetoomus tehotuotannosta �" Tässä on hänen mukaansa syyllinen maaperän pilaamiseen

Philip Lymbery varoittaa tehotuotannon haitallisista vaikutuksista maaperään, ilmastoon ja ympäristöön kirjassaan 60 satoa jäljellä.

Tuosta selostuksesta jo saa vaikutelman, että vallan muusta on kyse. Koska tuo kirja on jo saatavissa mm. Helsingin kaupunginkirjastosta, siirretään vähän perusteellisempaa arvioitamme.

[Heikki Jokipii]

Hyvin tavanomainen esimerkki asioista, jotka yritetään laittaa tehoviljelyn piikkiin:

Viewpoint: Sustainable intensification. Debunking activist claims that high-yield agriculture leads to industrial monocultures

Ja monokuulttuurihan on se kauhistus, josta erityisesti luomuväki varoittelee.

Niin ei siis edes tapahdu.

Muista seuraksista:

Andrew Balmford, Professor of Nature Conservation at the University of Cambridge (UK) is quite outspoken about the importance of high-yielding agriculture for nature. He recently published the results of a multi-year study that aimed to answer the question of what is best for biodiversity and climate: concentrating activities (land sparing) or spreading them out (land sharing). The conclusion was that biodiversity and climate benefitted most from high-yielding agriculture, where as much as possible is produced on the smallest area of land.

***

Em. Lymberyn kirjasta avasin oman triidin. Mutta on ihan hauska nähdä, etteivät suinkaan kaikki brittiprofessorit ole hänen linjallaan.