Akateeminen luomuala - tunnustuksellista maataloustutkimusta Suomessa

[Heikki Jokipii]

Haluaako akateeminenkin luomuväki osallistua luomuväen Ukraina-kampanjaan?

Omavaraisuus ruoantuotannossa -seminaari

Mitä omavaraisuus tarkoittaa ruoantuotannossa? Millainen on kiertotalouden mukainen ruokajärjestelmä? Mitkä ovat kasvin- ja kotieläintuotannon roolit kestävässä ruoantuotannossa? Mikä on suomalaisen ruoantuotannon rooli globaalissa maailmassa?

Tervetuloa kuuntelemaan esityksiä ja keskustelemaan ruoantuotannon omavaraisuudesta ja mihin suuntaan suomalaista ruoantuotantoa tulisi kehittää. Mukana Helsingin yliopiston tutkijat Kari Koppelmäki ja Juha Helenius sekä Wageningenin yliopistosta Hannah van Zanten, Katie Kennedy Freeman ja Rogier Schulte.

Aika: 14.10.2022 klo 12.00-16.00

Paikka: Knehtilän tila, Haapasaarentie 75, Hyvinkää

[Heikki Jokipii]

Tässä tunnustuksellinen tiede kamppailee:

Katsaus luomukahvin kestävyyteen

Luomukahvi tunnetaan ympäristön kannalta kestävänä vaihtoehtona, mutta mitä tutkimus todella sanoo luomukahvin kestävyydestä? Onko luomu kestävämpi vaihtoehto kuin tavanomaisesti tuotettu kahvi? Vähentääkö se metsäkadon riskiä, kasvihuonekaasupäästöjä ja rehevöitymistä? Entä onko luomukahvi sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpi? Lisääkö se tuottajien toimeentuloa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa?

Toisaalta kysymyksiin pitäisi vasta objektiivisen tieteellisesti.

Toisaalta, kysymyksiin pitäisi vastata luomulle myönteisesti.

Luomuinstituutti katsoo varmaan onnistuneensa tuossa tasapainoilussa. Me emme näe niin. Vaikkapa tällainen yritys osoittaa objektiivisuutta on "päälle liimattu":

Luomukahvin hinnat ovat selvästi tavanomaista kahvia korkeampia ja vakaampia, mutta tuottajien saama lisähinta ei silti välttämättä riitä kattamaan mahdollista sadon pienentymistä. Tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että luomusertifiointi ei useimmissa tapauksissa paranna tuottajien toimeentuloa ja siten sillä ei ole todettu olevan merkittäviä positiivisia taloudellisia vaikutuksia (9, 10). Toisaalta luomukahvin vakaammat hinnat vähentävät viljelijöiden taloudellista haavoittuvuutta (19).

Ja tosiasiassa vältellään sen analysoimista, mitä pienemmistä – ja epävarmemmista – sadoista seuraa. Luomun hyvyys halutaan kuitenkin pelastaa.

Kiinnitin huomiota siihen, että lähdeluettelosta puuttuvat suomalaisen Joni Valkilan tutkimukset.

[Heikki Jokipii]

Tyytymättömiä ovat kuitenkin:

Maatalouskoulutukseen kaivataan lisää luomuoppia – tarvetta niin perustiedolle kuin tutkimuksille

Suurin osa luomuopinnoista on tällä hetkellä oppilaitoksissa vapaasti valittavia kursseja. Etenkin luomuelintarvikkeita koskeva tutkimustyö on vielä vähäistä, kerrotaan Luomuliitosta.
[..]
Maatalouskoulutukseen kaivataan Suomessa lisää luonnonmukaisen tuotannon opetusta. Luomutilat tarvitsevat sekä ajantasaista perus- että tutkimustietoa.

Luomuliiton lehtimäkeläinen varapuheenjohtaja, luomumaidontuottaja Tiina Peltonen kertoo, että kyselyjä tulee jatkuvasti.

– Meille tulee kentältä viestiä, että maatalouskoulutukseen olisi hyvä saada luomuopetusta lisää. Tällä hetkellä toisella asteella ja korkeakouluissa luomuopinnot ovat pääasiassa vain vapaasti valittavia opintoja.

(lihav. HJ)

Tämä on tietysti mukana perusteluissa:

– Nyt on keskusteltu paljon hiilensidonnasta ja eläinten laidunnuksesta. Luomutuotanto sisältää nämä osa-alueet jo itsessään. Luomulla on annettavaa koko maataloussektorille, myös opetuksessa, Tiina Peltonen perustelee.

(lihav. HJ)

Mutta onkohan vaan? Ks. tänne:

Tavanomainen viljely oppinut luomulta?

Ja kuinka toisinpäin? Opetetettava kaikki hyödyllinen tavanomaiselta puolelta myös luomuviljelyä opiskeleville? Erityisesti uusin tutkimustieto? Kaikkeen uuteen tekniikkaan tutustuminen lienee hyödyllistä/välttämätöntä kaikille maatalousalan opiskelijoille. Ja eikö opiskelijat ehdottomasti ole tutustutettava siihen, mistä maailmalla nyt keskustellaan?

[Heikki Jokipii]

Tässä oli sopivaa tutkittavaa:

Characteristics and stability of consumer food-buying groups: the case of food circles

Demand for local and organic food has increased rapidly in Finland in the past two decades, as also have the wide variety of alternative food networks and food cooperatives (e.g. food-buying groups or food circles). However, the operating environment of traditional food-buying groups, aka food circles (ruokapiiri), has been experiencing changes as well. The supply of local and organic food in grocery stores has improved and new types of social media-based buying groups (REKO rings) have formed. This paper examines and evaluates the characteristics and stability of food circles in the Northern Ostrobothnia region in Finland by studying their structure and changes in their status over a 5-year period and reviewing their similarities and differences to REKO rings. An electronic survey and seven semi-structured interviews were implemented during the years 2013 and 2014.[..]

Mutta mitä sitten yllättäen (?) löydettiin:

However, only two of the seven food circles interviewed were still operating in 2019. In addition, their level of activity had slowed down or transformed. Although most of the food circles were established by active consumers with more than just the intention to make local and organic food more available, it seemed that later on in operation most of the side activities faded and the groups failed to engage suitable people in the activity. Probably the most important difference between traditional food circles and modern REKO rings is the need to volunteer. In addition, social media-based REKO rings are better known on a mainstream level. On the other hand, our findings may indicate that while food-buying groups, as a form of alternative food networks, are a relatively new phenomenon in Finland, they might just be still applying their format.

Eli REKO-piirit eivät olleetkaan sitä mitä toivottiin. Toiminta hiipui. Siitä saimme jo erilaisista pikku-uutisista jo aiemmin saman käsityksen.

[Heikki Jokipii]

Laitetaan tähän. Asiassa lienee mukana tutkimuksellisiakin ansioita:

Mustialan kampuksen tila sai kansainvälistä tunnustusta

Perusteluiden mukaan Mustiala, kuten muutkin palkitut tilat, on innovatiivinen luonnonmukaisten käytäntöjen parantamisessa ja innostaa laajempaan maatalouselintarvikejärjestelmän muutokseen.

Turhaakin lienee toistaa, että meidän mielestämme laajempaa innostusta tuohon suuntaan ei nyt lainkaan kaivattaisi.

Sellaista tieteellistä nöyryyttä lienee Mustialalta turha odottaa, että myönnettäisiin, miten kaikkien innovaatioiden jälkeenkin ero, hajurako, kuilu luomun ja tavanomaisen välillä on toivottoman suuri. Kuten Mustialassa on osoitettu. 

[Heikki Jokipii]

Nyt asiasta on tehty ilmeisen tuhti tieto- ja tiedotuspaketti:

https://www.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/koulutus/luomutietoverkon-materiaalit/asiantuntijatietoiskut

Tuota on mahdotonta välittömästi kommentoida kokonaisuutena. Mutta käymme tuon aineiston läpi, ja lupaamme tehdä siitä kohta kohdalta mahdollisimman tarkan analyysin, ajan kansssa.

Myös tällaista kautta saa kuvaa siitä, mitä kaikkea on asiasta akateemisessa maailmassa kirjoitettu:

https://docplayer.fi/search/?q=Luomu

Tai laajemminkin. Tuolla voi olla jotain käyttöä.

[Heikki Jokipii]

Tällaisesta ollaan siellä ylpeitä:

Kokeilukulttuuri antaa oppimiskokemuksia niin opettajille kuin opiskelijoillekin

Sipilän hallituksen hallitusohjelma (Ratkaisujen Suomi, 2015) nosti kokeilemisen uuteen arvoonsa. Silloin otettiin käyttöön käsite kokeilukulttuuri. Opetusmaatiloille kokeilut sopivat oikein hyvin, mutta kokeileva ote voisi levitä maatalouteen laajemminkin. Kokeilujen avulla saatu näkemys yhdistettynä aikaisempaan tietoon on hyvin soveltuva malli tilakohtaisen toiminnan kehittämiseen. Pienilläkin parannuksilla voidaan ajan kuluessa saada maatalouden tuottavuutta ja taloudellista tulosta parannettua.
[..]
Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilalla kokeilujen on nähty innostavan sekä henkilökuntaa että opiskelijoita. Laajamittakaavainen koe- ja kokeilutoiminta käynnistettiin luomuun siirtymisen myötä 2018. Luomuun siirtyminen oli itsessään iso kokeilu, mutta pian lähes kaikille peltolohkoille sijoitettiin pienen mittakaavaan kokeiluja. Mustialan kokeilut ovat liittyneet pääosin kasvintuotantoon. Nurmiin liittyvät kokeilut ovat erityisen kiinnostavia, koska keskeisintä luomukarjatilalle on nurmirehun tuottaminen. Tasaisen ja hyvälaatuisen nurmisadon tuottamisessa on vielä paljon opittavaa. Luomuvuosina lähes kaikki hyväksi havaitut keinot ovat joltakin osin pettäneet.

(lihav. H)

Meidän näkökulmastamme siellä on asioita, joita ehdottomasti ei saa kokeilla:

Muistutamme omasta näkemyksestämme:

Suomen on aika ryhtyä geenitekniikan soveltamiseen maataloudessa

Entäpä jos … Suomi ryhtyisi GM-ruokamaaksi? (2012)

[Heikki Jokipii]

Ovat varmaankin iloisia ja onnellisia:

Sari Iivonen
@SariIivonen·23. marrask.
Onnittelut Anne! 🥳 Mahtava juttu, että yliopistotasoisenkin #luomu'alan opetuksen kehittämiseen laitetaan paukkuja. Koulutus on perusta, jolle osaamista rakennetaan ja luomuala tarvitsee osaajia koko ketjuun pellolta pöytään. @FinOrganicResea @Ruralia_UH@AgriForHelsinki

Twiitin lainaus
Anne Honkanen
@AnneHonkanen7·23. marrask.
#Luomu'opetuksen nykytila ja koulutuksen kehittämistarpeet (LUKOKE) -hankkeellemme (2023-2024) myönnettiin rahoitus.
 
Hankkeen toteuttavat Hämeen
ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopisto ja Savon koulutuskuntayhtymä.

Kiitoksia @Ruokavirasto ja @mmm_fi! https://ruokavirasto.fi/yhteisot/tuet-ja-kehittaminen/ruokaketjuhankkeet/

Hapan kommenttimme. Ainakin tätä väkeä saadaan Suomeen enemmän:

Mutta näin olimme aika oikeassa aavistuksissamme: tässä on Tarja Cronbergin melko pysyvä saavutus, instituutin avulla löytyy aina poliittisia lobbareita asialle.

[Heikki Jokipii]

Mustialan maatalousoppilaitoksen siirtyminen luomuun kannatti ‒ Euroopan komissio kehuu esimerkilliseksi

Mustiala on aina ollut kiinni ajassaan ja satsauksista tulevaisuuteen kertoo muun muassa tuore nimitys esimerkilliseksi Lighthouse-tilaksi.

Kaipa komissio kehui. Esimerkiksi asettamisesta on kysymys tuossa majakka-kielikuvassakin. – Oman kulttuuritaustani pohjalta tulevat mieleen merimiesten tarinat meri- tai rantarosvoista, jotka rakensivat vääriä merimerkkejä ja majakoita rannikolleen. Kun laiva sitten ajoi karille, rosvot olivat ensimmäisinä auttamassa. Ja olivat keskiaikaisen merilain mukaan sen tehdessään laillisesti oikeutettuja kolmannekseen lastista.

[Heikki Jokipii]

Tässä tunnustuksellinen tiede kamppailee:

Katsaus luomukahvin kestävyyteen

Luomukahvi tunnetaan ympäristön kannalta kestävänä vaihtoehtona, mutta mitä tutkimus todella sanoo luomukahvin kestävyydestä? Onko luomu kestävämpi vaihtoehto kuin tavanomaisesti tuotettu kahvi? Vähentääkö se metsäkadon riskiä, kasvihuonekaasupäästöjä ja rehevöitymistä? Entä onko luomukahvi sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpi? Lisääkö se tuottajien toimeentuloa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa?

Toisaalta kysymyksiin pitäisi vasta objektiivisen tieteellisesti.

Toisaalta, kysymyksiin pitäisi vastata luomulle myönteisesti.

Tässä tiedotteessa ei tuollaisia vaikeuksia ole:

Luomukahvi on osa julkisten ruokapalveluiden vastuullisuutta

Tämä otetaan täysin annettuna:

Luomuviljelyllä voidaan vähentää kahvintuotannon negatiivisia ympäristövaikutuksia. Luomun viljelymenetelmät lisäävät maaperän multavuutta ja sitoutuvaa hiiltä, ravinteiden saatavuutta ja ovat suotuisia maaperäeliöstölle. Luomuviljely pienentää myös tuotannon vesistökuormitusta tavanomaiseen verrattuna sekä vähentää kemiallisten lannoitteiden käytöstä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

Tutkimusten mukaan luomutuotannossa kahvin ympäristökestävyys onkin niin tavanomaista kuin muita vastuullisuussertifiointeja parempi. Muita vastuullisuuden ulottuvuuksia, kuten sosiaalista vastuuta, voi vielä parantaa valitsemalla yhteissertifioitua kahvia, joka on luomun lisäksi esimerkiksi Reilua kauppaa.

Mutta tuon siis hiukan problematisoi jo Luomuinstituuttikin.

Täällä sitä on problematisoitu passim. Myös Reilun kaupan osalta.

***

Vaikka nyt tässä jättäisimme kiistämättäkin tuossa tiedotteessa olevat väitteet, ihan oma kysymyksensä on, miten kustannustehokas tapa osoittaa vastuullisuutta tuo on sen enempää yksityiselle kuin julkishallinnollekaan, jos luomukahvista vaaditaan mielipuolisia hintoja.

Myönnetään: väärän otsikon alla. Mutta jatkona tuohon lainattuun puheenvuoroon.

[Heikki Jokipii]

Ei nyt ihan pelkkää luomua, mutta aika paljon on:

Uusi Ru­ra­lia-leh­ti on il­mes­ty­nyt

Kansikuvatyttönäkin Galina Kallio.

[Heikki Jokipii]

Tämä aiotaan nyt selvittää:

Luomuopetuksen nykytila ja koulutuksen kehittämistarpeet (LUKOKE)

LUKOKE (2023-2024) on selvityshanke, jossa kartoitetaan luomukoulutuksen tilannetta  ja kehittämistarpeita Suomessa sekä kansainvälisesti. 

Hankkeen päätavoitteena on tuottaa tietoa luomuopetuksen lisäämiseksi ja kehittämiseksi eri koulutusasteilla Suomessa sekä kansainvälisten verkostojen rakentamiseksi. Selvitystyö kattaa ammatillisen toisen asteen sekä korkea-asteen koulutukset sekä elintarvikealan yritykset Suomessa. Selvitykset tehdään verkkokyselyiden ja haastattelujen avulla. Kansainväliseen tarjontaan ja verkostoihin liittyvät selvitykset tehdään verkkohakuina ja täsmähaastatteluina.

Asiaan on täällä toisaalla otettu jo tällä tavalla kantaa.

[Heikki Jokipii]

Rakennetaanko Mustialaan Luomun Living Lab? (Artikkeli julkaistu Käytännön Maamies -lehdessä)

https://www.theseus.fi/handle/10024/790789?show=full

Tällaista tekstiä sitä löytyy:

Löytyykö luomusta vastauksia näihin maa-
ilman kestävyyshaasteisiin? Onko luomu
jossain vaiheessa jopa pakon sanelema?
Lannoitteiden saatavuus ja hinta nostaa nyt
tämän kysymyksen erittäin merkittäväksi.
Jokaisen ruuantuottajan tulisi hallita maan
luontaisen tuottokyvyn ylläpito, biologinen
typensidonta ja mahdollisuus hyödyntää
kierrätysravinteita. Suomen kansallinen
luomuohjelma 2.0 julkaistiin viime vuoden
lopulla. Ohjelma nojaa luomun suureen
potentiaaliin, tähtää merkittävään vientitoi-
mintaan ja sisältää isoja tavoitteita luomun
kasvuun. Toimeenpanosuunnitelmaa teh-
dään maa- ja metsätalousministeriön joh-
dolla. Osakseni tuli vetää työryhmää, jossa
pohditaan luomukoulutusta ja opetusta. Ta-
voitteena on, että luomuosaaminen kattaisi
koko ruokaketjun ja luomu löytyisi kattavas-
ti eri kouluasteiden opetussuunnitelmista.
Alan kehittämiseen tarvitaan luomuun eri-
koistunutta, yhteistyöhön perustuvaa tutki-
mus- ja innovaatiotoimintaa (Living Lab),
jolle Mustialan kansainvälistyvä ympäristö
tarjoaa mitä parhaimmat puitteet. ◻

Allekirjoittajana:

Outi Vahtila
Outi Vahtila, Agrologi (YAMK),
kehittämispäällikkö Hämeen
ammattikorkeakoulun Biotalous-
osaamisen yksikössä Mustialassa

[Heikki Jokipii]

Talvella tämä taisi lipsahtaa meiltä vähän ohi:

Kymmenvuotias Luomuinstituutti: suomalaista luomututkimusta tarvitaan selättämään aikamme haasteita

Iivonen näkee tämän:

Luomuinstituutin ensimmäinen vuosikymmen on ollut jatkuvan kasvun aikaa. Samalla kun Luomuinstituutti on kehittynyt vakiintuneeksi toimijaksi, on luomukulutus tuplaantunut Suomessa ja luomupeltojen osuus peltopinta-alastamme kasvanut 9 %:sta 14,8 %:iin. 

Mutta ei enempää ennakoi tulevaa. Nyt seuraava vuosikymmen ei näytä luomulle ruusuiselta. Tämä onnistui luomuväelle kerran:

Euroopan komission Pellolta pöytään -ohjelma ja Biodiversiteettistrategia linjasivat 2020-luvun alussa kunnianhimoiset tavoitteet kasvattaa luomutuotantoa. Myös kansalliseen luomuohjelmaan on kirjattu tavoitteet lisätä reippaasti maamme luomutuotantoa ja -kulutusta.

Mutta ei enää onnistunut Euroopassa vailla tieteellistä kritiikkiä.

Olisiko Iivonen tässä vähän huomannutkin (?) tuulen suunnan muuttuneen:

Viime vuosien tapahtumat maailmalla ovat tehneet asioista vaikeammin ennakoitavia, mutta samalla on palattu monella tapaa tuttujen perusasioiden äärelle. Niukkojen resurssien hyödyntäminen ja omavaraisuus kiinnostaa yhä laajemmin.

Ilkeä tulkintani: Ukrainan sodan piti osoittaa luomuvaihtoehdon edut. Mutta niin ei käynytkään.

Näin täytyy tietysti juhlapuheessa/-kirjoituksessa sanoa:

Uskomme, että luomutuotantoa kehittävälle monitieteiselle tutkimustiedolle on jatkossa entistäkin enemmän kysyntää, ja sitä voidaan hyödyntää laajasti kaikessa ruoantuotannossa. Juhlavuoden tapahtumissa tuomme vahvasti suomalaista luomututkimusta esiin, jotta ruokajärjestelmästämme rakentuisi entistä omavaraisempi ja kestävämpi.

Mutta luultavasti häntäkin kaihertaa salaa ajatus, että tunnustuksellisen maataloustutkimuksen aika voi olla ohi. Ja päinvastoin kysyntää on ennakkoluulottomalle "monitieteiselle tutkimustiedolle", joka ei rajaa ja määrittele tuohon tapaan tavoitteitaan.

Ehkä yksityiskohtana, mutta tärkeänä: EU "sahaa" nyt myös kantaansa (uuteen) geenitekniikkaan. Onko kysyntää tutkimukselle, jossa sen käyttö on a priori poissuljettu?

[Heikki Jokipii]

Luomuinstituutin jonkinlainen vastaisku, kun tulee paljon esille sille epämiellyttävää tietoa maailmalta:

https://luomuinstituutti.fi/luomumyytit/

Eli yritetään siirtyä metakeskusteluun: miksi ihmiset ovatkaan niin tyhmiä ja tietämättömiä, että uskovat kaikenlaista pahaa luomusta. Mutta ne ovat vain myyttejä! Tähän tapaan:

Monet luomuun liittyvistä käsityksistä yksinkertaistavat monimutkaisia ilmiöitä ja rakentuvat keinotekoisiin vastakkainasetteluihin. Todellisuudessa luomun ympäristökestävyyteen, terveellisyyteen sekä eettisyyteen liittyvät kysymykset eivät ole niin yksinkertaisia ja niitä on mahdollista tarkastella monesta eri näkökulmasta. Ongelmalliset luomun ja tavanomaisen tuotannon tai luomun ja geenimuunnellun ruoan vastakkainasettelut rajoittavat mielekästä julkista keskustelua ja maatalouden kestävän tulevaisuuden hahmottamista, sillä ne peittävät alleen käytettävissä olevien ratkaisujen moninaisuuden.
Tässä juttusarjassa pyritään tutkimukseen perustuen avaamaan yleisimpiä luomuun liittyviä yksinkertaistavia ja ongelmallisia käsityksiä – luomumyyttejä.

Tuo on varmasti itsessään vilpitöntä. Ja varmasti luomua vastustetaan väärinkin perustein. Mutta kyllä vastakkainasettelun perimmäinen syy on IFOAM ja EU:n luomudirektiivit. Ja niistä ei kyllä pääse Luomuinstituuttikaan irti. Ne rajaavat tehokkasti keskustelun "käytettävissä olevien ratkaisujen moninaisuudesta". Ihan ajankohtaisena asiana tässä kysymyksessä.