Author Topic: Luomun monet nimet  (Read 486 times)

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 12765
    • View Profile
    • Email
Luomun monet nimet
« on: 16.03.18 - klo:08:25 »
Aiemmin olemme törmänneet mm. "agroekologiaan". Ja "permakulttuuriin". Koko ajan tietysti on ollut olemassa biodynaaminen viljely.

Nyt Amerikassa on lanseerattu tällainen:

The “organic” label is often meaningless. Here’s the next food phrase big brands are banking on.

Quote
“Regenerative agriculture” is a bit of a mouthful compared to “organic,” but there’s a good reason why consumers should familiarize themselves with the term: It will start appearing on food labels as a way for brands to demonstrate they work with farmers dedicated to healthy soil.

Mutta jos vielä katsomme siitä Wikipediasta ...

Regenerative agriculture

... huomaamme kyllä, että kyllä siinä edelleen luomuviljelystä on kyse. Vaikka kovasti yritetään selittää, että nyt on kyse jostain paljon suuremmasta asiasta.

Samoja nimiäkin siellä vilahtaa kuin aina ennenkin: Hans Herren, Renate Künast, Vandana Shiva ...

Erityisesti yritetään sanoa, että siihen liittyy myös suorakylvö. Mutta ei kyllä kerrota, miten se tuossakaan onnistuisi, koska siinäkin on kaikki torjunta-aineet kielletty. Mutta kun tuota konseptia on rakennettu, siihen on yritetty ympätä kaikki jotenkin hyvässä maineessa oleva. Vaikka suorakylvön ja luomun yhdistäminen on ilmeisen toivotonta, haluaa erityisesti, ko. artikkelissakin mainittu, Rodale-(luomu)instituutti pitää sitä unelmaa yhä hengissä.

Entä sadot? Vanhaan tapaan myönnetään, että ehkä ne ovat hiukan pienemmät:

Quote
These specific farming methods might not increase yield for farmers either. In a peer-reviewed study published on Peerj in February, researchers noted that regenerative agriculture corn fields had a 29% lower yield but much higher amount of organic matter in the soil compared to insecticide-treated fields.

Tuossakin luomuviljelyn muodossa tarvitaan tietysti lepovuosia tms. eikä niitä tuossakaan ole varmasti otettu huomioon.

Ja vertailtu on, kun orgaanista ainesta on mitattu, siis "hyönteisten torjunta-aineilla käsiteltyihin" maissipeltoihin. Ei suinkaan keinolannoiteilla käsiteltyihin. Ei edes GMO-maissipeltoihin?

***

Saapi nyt nähdä, yritetäänkö tuota nyt tuoda Suomeen. Ja millä nimellä?
« Last Edit: 18.03.18 - klo:09:39 by Heikki Jokipii »

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 12765
    • View Profile
    • Email
Vs: Luomun monet nimet
« Reply #1 on: 19.03.18 - klo:07:43 »
Tämä edellä kerrottu avaus on nostanut esiin laajemminkin luomuaatteen sisäiset repeämät, erityisesti USA:ssa:

As the organic movement fractures, farmers and food companies are redefining the standard they built

Quote
These new certification programs have brought to light a schism that has been growing for more than a decade in the organic business, creating a quietly expanding divide between companies and farms that do just enough to win the federal organic seal and those with practices that go far beyond the requirements set by the Department of Agriculture.

Tässä on yksi kuvaus tästä jo vanhasta "skismasta":

Has ‘Organic’ Been Oversized?

Siinä korostetaan kovasti eroa ison bisneksen ja pienimuotoisen luomun välillä, mutta muitakin jakolinjoja on. Mukana on myös kiista siitä, voiko vesiviljelyn, "hydroponics", hyväksyä luomuksi. Siitä olemme jo täällä kertoneetkin.

Jotain puhtaampaa, oikeampaa tai aidompaa luomua kaivataan:

Quote
Frustrated by what they see as a continued watering down of the standards that define what foods may be labeled “organic,” Patagonia Provisions—the food business offshoot of the outdoor apparel company, organic body care and food products company Dr. Bronner’s, and the research-based Rodale Institute will begin offering a new organic certification program.

Companies seeking the new certification, called Regenerative Organic Certification (ROC), will first have to secure the federal organic seal through the National Organic Program, the United States Department of Agriculture (USDA) agency that controls organic regulation. Then they’ll have to meet additional requirements to protect workers and guarantee a higher standard of animal welfare, among other things.

At the same time, several founders of the organic movement in the United States have started the Real Organic Project, which will offer a seal of approval to organic farmers who meet higher standards that it is setting for organic farming.

***

Mutta kaikki kymmenet erilaiset merkit ja määritelmät, joista artikkelissa kerrotaan, lasketaan kyllä vielä mukaan, kun puhutaan luomun globaalista kulutuksesta.
« Last Edit: 19.03.18 - klo:08:55 by Heikki Jokipii »

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 12765
    • View Profile
    • Email
Vs: Luomun monet nimet
« Reply #2 on: 22.05.18 - klo:05:09 »
Ilkka Herlin on löytänyt tämän "regeneratiivisen" maatalouden,  jonka hän suomentaa "elvyttäväksi":

http://kaytannonmaamies.fi/share/19898/00f3d5

Ja antaa ymmärtää, että luomusta ei ole kyse, vaan jostain ihan uudesta.

Näin äkkiä toteutui se, että Suomeenkin sitä yritetään tuoda. Mitä se lopulta ikinä onkin. Ei se tuosta Herlininkään artikkelista juuri enempää selvinnyt. Kuten edeltä ja keskustelun otsikosta näkyy, meillä on asiasta vankat epäilyksemme.

Eikä tämäkään sivu asiaa enempää selvennä:

https://carbonaction.org/carbon-action/
« Last Edit: 22.05.18 - klo:05:37 by Heikki Jokipii »

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 12765
    • View Profile
    • Email
Vs: Luomun monet nimet
« Reply #3 on: 24.05.18 - klo:05:58 »
Herlin kertoo:

Quote
Periaatteet ovat yksinkertaisia: kyntämisen, keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden minimointi. Biodiversiteetin, kasvipeitteisyyden, yhteytyksen ja hiilen maksimointi.

Kun vain minimoidaan, voidaan varmaan väittää, ettei ihan luomusta ole kyse. Mutta luomussa kiellettyjä asioita tuossa siis vältellään.

Paitsi kyntämisessä, jota luomussa ei vältellä. Herlin myöntää, ettei asia ole helppo, mutta vakuuttaa sen onnistuvan. Hiukan epäilyttää. Luomussa on n. 100 vuotta vakuutettu, että ilman torjunta-aineita voitaisiin rikat torjua, mutta siinä on tarvittu mekaanista torjuntaa, kuten kyntämistä. Nytkö olisi keksitty keino(t), ettei sitäkään tarvita?

Tässä tulee kyllä mieleen netistä opittu maksiimi, sääntö, että jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei yleensä sitä olekaan.

Miksi keinolannoitteet ylipäänsä ovat tuossa välitettävien listassa? Herlin on jotenkin varma siitä, että "vihreä vallankumous" on aiheuttanut jonkin "ekologisen velan", vaikka sen ansiot tavallaan tunnustaakin.

SLU:n luomukriittiset tiedemiehethän ovat eri mieltä: keinolannoitteet päinvastoin auttavat sitomaan hiiltä maaperään. Hiilihän on Herlinilläkin keskeisenä silmämääränä, kirjoituksen otsikossakin, joka on: "Hiiltä sitomaan".


PS. Kun yritin etsiä asiasta lisää Herlinin tarjoamilla nimillä, netissä tarjottiin linkkejä videoesityksiin. Sekin epäilyttää!
« Last Edit: 24.05.18 - klo:07:44 by Heikki Jokipii »

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 12765
    • View Profile
    • Email
Vs: Luomun monet nimet
« Reply #4 on: 23.12.18 - klo:04:32 »
Ossi I. Ollinaho kirjoituksessaan "Luonnonmukaiset viljelymenetelmät ovat tulevaisuudessa välttämättömiä – tehoviljely aiheuttaa maaperän köyhtymistä" Hesarissa 22.12.18 ottaa pompun tästä ...

Quote
Helsingin Sanomat kertoi tiedesivuillaan 20.12. Nature-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta (T. D. Searchinger, S. Wirsenius, T. Beringer & P. Dumas, Nature, 2018), joka väitti, että luonnonmukainen viljely rasittaisi ilmastoa enemmän kuin tehoviljely.

... kertoakseen meille, että on olemassa jotain aidompaa, oikeampaa luomuviljelyä:

Quote
Luomutuotannolla viitataan Naturen tutkimuksessa orgaaniseen viljelyyn, joka on tehoviljelyä vain sillä erolla, että mineraali- ja öljyperäiset lannoitteet ja kemikaalit on vaihdettu orgaanisiin.

Sen sijaan aidosti luonnonmukainen, niin sanottu agroekologinen maatalous, kuten peltometsäviljely ( agroforestry), permakulttuuri ja biodynaaminen viljely, pyrkii lisäämään tuottavuutta hyödyntämällä eri kasvien  yhteistyötä, ja rikastuttamalla maaperän ekosysteemejä, mikä samalla lisää maaperään sitoutuvaa hiiltä,

(Lainaukset kopioitu sattuneesta syystä pääosin paperilehdestä: tuo kirjoitus ei ole vapaasti netistä saatavissa.)

Kirjoittaja kertoi olevansa post doc-tutkija Helsingin yliopistossa, valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Netistä sain tietää, että hän toimii kehitysmaatutkimuksen yksikösssä. Sieltä on löytynyt aiemminkin hyvin samanlaisia maatalouden asiantuntijoina itseään pitäviä.

PS. Silti on hiukan yllättävää, että hän liittää tuohon mukaan myös biodynaamisen viljelyn.
« Last Edit: 23.12.18 - klo:06:19 by Heikki Jokipii »

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 12765
    • View Profile
    • Email
Vs: Luomun monet nimet
« Reply #5 on: 20.03.19 - klo:05:06 »
Grint-lehden Nathanael Johnsson esittää tästä uutena ideana markkinoidusta viljelymuodosta kysymyksen:

‘Regenerative agriculture’: World-saving idea or food marketing ploy?

Eli silläkö maailma pelastetaan vai onko se vain myyntikikka? Ja päätyy kyllä aika lailla jälkimmäiseen tulkintaan.

Artikkelista selviää myös, että jollakin tavalla tuo idea on kytkeytynyt Rodale-luomuinstituutin vanhaan unelmaan suorakylvön ja luomuviljelyn yhdistämisestä. Se on heidän Graalin maljansa.
« Last Edit: 20.03.19 - klo:05:18 by Heikki Jokipii »

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 12765
    • View Profile
    • Email
Vs: Luomun monet nimet
« Reply #6 on: 06.12.19 - klo:05:22 »
Tässä tilaisuudessa....

TP Organics julkaisi strategisen tutkimus- ja innovaatiostrategiansa

... pidetyssä esityksessä on tämä ero ilmaistu suhteellisen selvästi:

Quote
Alexander Wezel (ISARA, Lyon, Ranska) vertaili agroekologisten periaatteiden ja luomutuotannon yhtäläisyyksiä ja roolia ruokajärjestelmän kestävyysmuutoksessa. Käytännössä molemmat tuotantotavat ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta agroekologiasta puuttuu luomusertifioinnin edellyttämät valvontavelvoitteet, jolloin viljelijöillä voi olla enemmän jouston varaa ja kokeilumahdollisuuksia. Toisaalta tuotannon sertifiointi rakentaa kuluttajien luottamusta, jos järjestelmä on riittävän läpinäkyvä.
.

Juuri tuolla pohjalla on siis sellaista suositusta luettava, jossa kehitysmaassa esitetään agroekologia positiivisessa valossa, ratkaisuna: luomuviljelyä, mutta ilman sertifiointijärjestelmää ja valvontaa. Koska kehitysmaassa niillä ei juurikaan ole merkitystä, koska kalliimpaan hintaan suostuvaisia kuluttajia on vähän, vieläkin vähemmän kuin meillä täällä. Mutta silti pitäisi kehitysmaiden viljelijöiden kilvoitella ja sinnitellä luomulinjalla, näiden suosittelijoiden mukaan.

Ihan selkeä tuokaan jako ei ole, koska samaan aikaan toisaalla hahmotellaan uusia versioita luomusäännöistä. Yksityisen länsimaisen luomuviljelijän kannalta ero on kuitenkin erittäin kirkas: tee juuri niinkuin sanotaan, älä käytä järkeäsi, älä innovoi. Tai jos sinut valtaa voittamaton halu kokeilla jotain uutta, pyydä siihen ensin lupa virallisilta luomuviisailta. Voit toki kertoa harrastavasi agroekologista viljelyä. Mutta sillä ei tipu lisähintaa!


PS. Tuossa luomu.fi:n artikkelissa on muutakin kommentoitavaa, mutta käsitellään niitä asioita tarkemmin sopivien otsikkojen alla myöhemmin.
« Last Edit: 06.12.19 - klo:07:13 by Heikki Jokipii »