Kerran vielä, pojat:
Luomu-uudistusta yritetään vielä kerran - Suomelle esitys ei kelvannutJos moni muukin maa on asennoitunut samalla tavalla kuin Suomi, että vanhalla asetuksella hyvin pärjäillään, niin ei kai tuostakaan yrityksestä mitään tule. Ilmeisesti myös Viro suhtautuu samalla tavalla, joten:
Edessä on todennäköisesti viimeinen yritys pitkään aikaan, sillä luomua ajaneen Maltan puheenjohtajakausi päättyy kesäkuun lopussa. Seuraavalla puheenjohtajamaalla Virolla luomu ei ole työlistalla.
Tämä mainitaan:
Hankauskohta Suomelle on myös vaatimus pitää kasvihuonekasvien juuret maassa kasvatusalustojen sijaan. Sekään ei ratkennut.
Mikä siis Suomelle oikeastaan hyvin sopi?
Tämä hiukan ihmetyttää:
Monimutkaisuuden lisäämisen taustalla on, että joissain maissa kuluttajan pitää voida tietää, että tuote on varmasti luomua. Se voidaan varmistaa valvonnalla ja tilastoinnilla. Suomen mielestä se lisää vain byrokratiaa.
Sama asia toistetaan kuvatekstissä:
Suomessa kuluttaja luottaa, että luomumunat ovat luomua. Kaikissa EU-maissa luottoa ei ole, joten lakiin halutaan valvontakeinoja.
Luomun myynnissä kuitenkin täälläkin toistetaan, että se on "valvottua tuotantoa". Mutta perustuuko se siis täällä kuitenkin enemmän täyteen luottamukseen? Josta on askel siihen, että se perustuu: hyväuskoisuuteen? Vai onko kyse siitä, että jos Suomessa valvotaan jo
tiloja, niin ei tarvitse valvoa niin tarkasti sitten enää
tuotteita?
Tässä Suomi on sallivalla kannalla:
Yksi iso kipukohta on torjunta-aineiden jäämät. Joidenkin maiden mielestä niitä ei saisi olla luomussa yhtään.
Suomen mielestä luomussa voisi olla sama raja kuin muissakin elintarvikkeissa. Eri raja toisi lisää byrokratiaa.
Varmaan muuten on siinäkin, että luomua saa silti mainostaa
täysin torjunta-ainejäämistä vapaana. Ja tavanomaisesta puhua samassa yhteydessä torjunta-aineita
täynnä olevana.
Jossain määrin voi ymmärtää Martin Häuslingin perusteet tuolle sallivuudelle. Mutta tuo Suomen perustelu on kyllä kaukaa haettu. Jos luomu- ja tavanomaiset pidetään nyt jo erillään, eivät eri säännöt tässäkään mitenkään byrokratiaa lisäisi. Yksi mittaustulos edelleen riittäisi. Jo olemassaolevan byrokratian toimintaohjeet vain olisivat erilaiset, jos tulos on positiivinen, eli jäämiä löytyisi.
Se, mikä tuosta EU-säännöstön jumiutumisesta voi seurata, on mahdollisesti se, että kukin maa jatkossa yhä enenevässä määrin tukeutuu johonkin niistä Martin Häuslingin mainitsemista omista
64 luomustandardeistaan. Joka ei taas EU:n yleistavoitteiden kannalta ole hyvä asia, mutta kelpaa kussakin maassa varmaan lähiruokaväelle eli (sala)protektionisteille.