Mutta alamme olla jo tottuneita siihen etteivät toimittajat luomuhintoja huomaa. Se hinnoittelu tapahtuu ikäänkuin jossain omissa sfääreissään. Eikä ole verrattavissa tavanomaisten hintasoon.
Edelleenkin on näin. Vaikkapa tässä uutisessa luomuhinnat eivät tule lainkaan esille:
Uusi ennätys: Ruoan hinnan nousu kiihtyy taas – katso tästä, mitkä tuotteet nousevat nyt nopeimmin ja mitkä hitaimmin Ruoan hinnan nousun kiihtyminen ehti jo hellittää, mutta vain hetkeksi. Helmikuussa hintojen nousu kiihtyi uuteen ennätykseen, selvästi yli 16 prosenttiin.
Ja miksi tulisivatkaan, jos luomun osuus ostetusta on niin pieni (2,2%). Ja ostajakunta väistämättä vastaavasti. Eiväthän ne hinnat siten ole kovin monelle kuulijalle/lukijalle ongelma. Sikä on ymmärrettävää, ettei se mediaakaan niin kiinnosta. Ja kalliita luomuhintoja on yleensä helppo vältelläkin.
Eli jonkinlainen viranomaistehtävä sen pitäisi olla. Jonka voi kyllä delegoida. Kerroimme juuri
Ruotsin osaratkaisusta. Ja siinä yhteydessä tuli esille vanha ehdotuksemme: kun kerran Pro Luomu on olemassa, sehän olisi juuri oikea taho tuon hintatarkkailun hoitamaan. Sillähän kaupan järjestönä kaikkein vapain pääsy kaupan hintatietoihin. Ja siinä käytössään kaupan tietokoneet. Joiden käyttö tuohon tarkoituksen vaatisi korkeintaan pientä virittelyä. Ei vaatisi luultavasti mitään lisäinvestointeja. Eikä
hintojen tarkkailu minun järkeni mukaan edes edellyttäisi lainsäädännöllisiä muutoksia. — Mitä myöskin ideoimamme luomumyynnin ja sen jakautumisen selvittäminen
suoraan kaupan tietokannoista saattaisi edellyttää.
Nyt tuossa olisi jopa julkisen aloitteellisuuden paikka: teemmekö
me asiasta aloitteen?
Jos onnellisesti käy, lopultakin voidaan tämä triidi arkistoida, siirtää historiaan.
