Tämä on sinänsä oikea retorinen kysymys:
Anni Marttisen kolumni: Elämä ilman talouskasvun pakkoa olisi erilaista mutta parempaaTalouskasvu nostaa Suomen takaisin menestyksen tielle. Hallituskin on sitoutunut lisäämään talouskasvua ja palauttamaan Suomen kestävän kasvun uralle. Tätä kuulemme päivittäin poliitikoilta ja talousviisailta.
Miksi talouskasvu on olemassaolomme elämänlanka?
Nykyinen oppi on, että tarvitsemme talouskasvua, jotta saamme lisää verotuloja. Niillä voimme ylläpitää hyvinvointivaltion palveluja. Jos talous ei kasva, joudumme ottamaan velkaa tai korottamaan veroja.
Mutta nyt näyttää siltä, että olemme pakotettuja tuohon, paitsi lisääntyvän asevarustelun, myös
ilmastotoimenpiteiden takia. Vaikkapa
autoilun sähköistämistavoitteessa. Ja tämä on mitätön juttu:
Kohtuutalouden idea on, että suuntaisimme tuotannon kaikille välttämättömiin asioihin, kuten lääkkeisiin, ruokaan ja asuntoihin. Samalla huomioisimme ympäristön kantokyvyn rajat. Emme tuottaisi lisää asioita, joita emme välttämättä tarvitsisi, kuten esimerkiksi pikamuotia.
(lihav. HJ)
Mutta kun hän samalla pitää silmämääränään koko
planeettaa, puuttuu tuosta se tarkastelu, mihin ovat nyt oikeutettuja kehitysmaiden köyhät miljardit ihmiset. Jos he nostavat elintasonsa vaikka suomalaiselle 1980-luvun tasolle, ja ihan välttämättömillä hankinnoilla, merkitsee se luonnolle isompaa painetta kuin suomalaisen satunnainen sortuminen johonkin turhuteen.