Tässäkin HS-mielipiteessä tuo onneton metafora yhä kummittelee:
Suomalaisten kuluttaminen on kestämätöntäTervehdin reunaehtoa ilolla. Maapallo on rajallinen, ja luonnonvarojen käytön on mahduttava näihin rajoihin. Suomalaisten kulutus on kestämätöntä. Vuosittain kulutamme oman osamme maapallon uusiutuvista luonnonvaroista huhtikuun alkupäiviin mennessä.
(lihav. HJ)
Vaikka, kuten sanottu, uusiutuvista luonnonvaroista ei tuossa päivämäärässä ole lainkaan kyse. Mutta tuossa mielipiteessä ehkä vähän oli:
Toivon, että biotalousstrategian päivityksessä Suomen kurssi muutetaan. Sen sijaan että lisäämme kestävää käyttöä, meidän tulee lisätä käytön kestävyyttä.
Eli käyttämämme osuus
nimenomaan uusiutuvista luonnonvaroista ei vähene, jos lisäämme niiden käyttöä? Vaihtoehtoa tuossa ei paljon hahmoteltu. Ja kehotus kulutuksen vähentämiseen näytti kyllä kohdistuvan
kaikkeen kulutukseen.
Tällainen vaatimus ...
Pysyäksemme luonnon kantokyvyn rajoissa meidän tulee leikata kulutustamme keskimäärin jopa 70 prosenttia. Jokainen kulutusvalinta on merkityksellinen: se joko vie kohti kestävyyttä tai siitä poispäin.
... muuten harvoin muuttuu vaatimukseksi, että henkilö haluaisi palkkaansa pienennettävän 70%. Vaikka sen luulisi aivan varmasti laskevan hänen henkilökohtaista kulutustaan. Mutta se ajatus luultavasti torjutaan sillä, että ko. henkilö
osaa kuluttaa palkkansa siten, että se vie kohti kestävyytttä.