Kaupunkiviljely

[Heikki Jokipii]

Sikäli kuin tämä Impilinna on ammattioppilaitos ...

Puutarha on nykyään esteetikon paratiisi, pula-aikana nälkä saneli lajit: "Koristekasvi oli kirosana"

... tuolla vanhalla asenteella voi olla vielä tietty arvonsakin.

Mutta mitä kaupunkiviljelyyn tulee, niin sillä ei enää ole. Me emme ehdottomasti enää elä pula-aikaa. Vaikkapa Helsinki (tai muukin kaupunki) lisäksi luultavasti tienaakin paremmin pitämällä tavoitteenaan "esteetikon paratiisia" (=turismi).

[Heikki Jokipii]

Op.media:

Oma Maa -ruokaosuuskunta haluaa syödä sen, mitä itse tuottaa

Tämä on kivaa:

Monille on mielekästä myös osallistua esimerkiksi talkoiden kautta – laittaa sormet multaan ja tehdä jotakin konkreettista ruokansa eteen, vaikka toimistotyön vastapainoksi. Ulla Pulkka vahvistaa tämän.

– Meillä talkootyö ei ole pelkkää pellossa rämpimistä, vaan syömme, saunomme ja vietämme aikaa yhdessä, ja halutessaan tilan aitassa voi päivän päätteeksi yöpyä. Moni kokee rentouttavana, kun saa viettää päivän luonnon keskellä ja tehdä vaihteeksi jotain konkreettista, Ulla Pulkka kertoo

Mutta suurellisia näkymiä ei unohdeta mainita:

Osuuskunnan tavoitteena on tuottaa ruoka jäsentensä pöytään mahdollisimman luonnonmukaisesti ja ekotehokkaasti.

Tuottajajäsen Ulla Pulkka kertoo, että toiminnan taustalla on ajatus sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästä ruoantuotannosta ja tavasta elää.

– Meitä ajaa halu muuttaa ruokajärjestelmää ja maailmaa kestävämpään suuntaan ja luoda sellaisia paikallisia tapoja elää, jotka ympäristökin kestää.
[...]
Mikäli Suomessa ajetaan ruoantuotanto alas, olemme pulassa sitten, kun muualta ei enää voidakaan tuoda tänne ruokaa kuivuuden lisääntyessä. Paikallinen ruokaomavaraisuus on avain ekologisemman elämän lisäksi turvatumpaan tulevaisuuteen

Vrt. laskelmiimme edellä, paljonko tälläisellä toimeliasuudella on merkitystä kaupunkiemme ruokkimisessa. Vaikka tuo kuvattu osuuskunta sentään viljelee reilusti maalla, eikä kaupungissa joutomailla tai viljelysäkeissä.

Siihen ei artikkeli kiinnitä huomiota, että ilmeisesti kaikki siiinä mainitut osuuskunnat ovat sitouneet luomutuotantoon (tai jopa sen biodynaamiseen linjaan). Tarkistettu: kyllä, kaikki. Asia tulee tietysti rivien välissä esiin siitä, että juttuun on otettu mukaan Luomuliiton toiminnanjohtaja Elisa Niemen lausunto asiaan.

[Heikki Jokipii]

YLE kertoo, että:

Kaupunkiniityt perunamaiksi ja kasvihuoneita datakeskusten kattolämpöön – kaupungit voisivat ruokkia asukkaitaan paljon nykyistä enemmän

"Viranomaiset ovat muutenkin lämmenneet kaupunkiviljelylle hitaasti. Samaa voi sanoa kaupunkilaisista. Suomalaiset tuntuvat ajattelevan, että ruoka kasvatetaan maaseudulla ja sitähän Suomessa piisaa."

Saisipa myös YLE miettiä tätä "kaupunkilaisten" hyvin järkevää näkemystä. Tämäkin juttu kun taitaa olla sitä YLE:n keväällä aloitettua kampanjaa.

PS. Juttu ei nyt kerro, miten monet näistä hankkeista ovat myös tiiviisti sidoksissa luomuideologiaan.

[Heikki Jokipii]

Hän ei unohda lähetystyötäkään:

Tehtäisiinkö pelto Tampereelle ja saataisiin perunaan maku takaisin? Olli Repo luennoi maanantaina

Olikohan hänellä maistiaisia, demonstroiko hän nämä väitteensä:

–Makuero hämmästyttää aina kaikkia mukaan tulevia. Perunakin maistuu taas perunalta, sanoo Olli Repo, joka saapuu maanantaina Tampereelle kertomaan kaupunkilaisten pellosta.

Syy makuun on luonnollinen.

–Meidän ei tarvitse säilöä ruokaa. Luomu ja biodynaamisuus maistuvat aidolta.

Siis siten, että rinnalla olisi ollut tavallista perunaa, joka ei olisi siltä maistunut? Ja tavanomaista porkkanaa, joka ei olisi ollut porkkanan makuista? Ja sokkotestinä?

Hupaisasti samainen Aamulehti äskettäin kertoi tapauksesta, jossa tamperelaiset olivat kovasti häiriintyneet naapurikunnan rajalta kuuluvasta heinänkuivurin äänestä.

Mutta tässä siis aloituskokous sille, että tehdään Suomen Manchesterista taas maaseutua. Toimittaja suhtautuu asiaan .. no, näin:

Kaupunkilainen, haluaisitko perunasi ja palsternakkasi omalta pelloltasi suoraan kattilaan ja ruokapöytään?

Sekin on mahdollista, ainakin mikäli on uskomista aina yhtä ihmeellisiä pääkaupunkilaisia.

[Heikki Jokipii]

Onko otsikon ilmiössä kyse tästäkin:

Osallistu keskusteluun: Mikä on sinulle luksusta? "Tavanomaisesta luksuksen erottaa se, että luksus ei ole välttämätöntä, se on jotain ihanaa"

Lammi pohtii, että hieman kärjistäen voisi sanoa, että vanhan maatalousyhteiskunnan töistä ja askareista on tullut tämän päivän Suomessa todellista luksusta. Jos puoli vuosisataa sitten esimerkiksi puutarhanhoito, käsityöt, leipominen ja sienestys olivat elämisen perusedellytyksiä, ovat ne nyt ylellinen tapa kuluttaa aikaa.

Ja jos siihen puutarhanhoitoon ja viljelemiseen vielä liittyvät luomun ja/tai biodynaamisen viljelyn ylimääräiset vaivat, niin sitä fiinimpää ja ylellisempää se on?

Jolloin voi olla täysin turha verrata kustannuksia ja tuottoja eli siis todistella, kuinka vähän tuolla puuhastelulla ruokamenoissaan säästää? Kun kyse on jostain ihan muusta?


PS. 4.10.18: Sienestys ei koskaan kuulunut elämän perusedellytyksiin. Ei tunnu menevän nykyihmisten kaaliin, miten surkea on sienten energiatiheys, alle 1/10 -osa viljaan verrattuna. Mutta entisajan ihmiset sen kyllä kokemusperäisesti tiesivät. Siksi heidän ruokavalioonsa kuului vaikeina aikoina sienten sijasta pettu, "petäjäinen".

Tuo koskee tietysti aikaa puolitoista vuosisataa sitten. Puoli vuosisataa sitten, eli vuonna 1968 olosuhteet eivät kyllä enää kovin radikaalisti nykyisistä eronneet. Uskallan kertoa, itse silloin jo melkein aikuisena eläneenä. Se ei enää ollut  "vanha maatalousyhteiskunta". Tuskinpa enää maaseudullakaan. Ehkä vielä joissakin sen ajan Suomi-filmeissä ...?

[Heikki Jokipii]

PS. Olen nyt koko päivän kuunnellut radiota. Tästä kaupunkiviljelystä on nyt tullut juttua joka uutislähetyksessä. Mitähän järkeä tai perustetta Ylellä on tällaiseen kampanjaan ryhtyä? Miksi ihmeessä kaupunkilaiset pitäisi saada viljelemään omaa ruokaansa? Kyllä entisinä vuosisatoina niin tehtiin, kaupunkien porvareilla oli peltoa, lehmiä ja sikojakin jne. (Turussa 1600-luvulla piti raadin erikseen kieltää, ettei sikoja saa päästää kadulle!) Mutta nykyisin?

YLE näyttää kuitenkin tuota kampanjaansa silloin tällöin jatkavan. Eilisaamuna Radio Suomessa oli pitkään juttua kaupunkilaisten omasta biodynaamisesta pellosta Vantaalla.

Siitä ei tehty nettiin linkattavaa juttua, joten se nyt jää tuolle maininnalle. En tehnyt muistiinpanoja kuunnellessani. Muistan, että biodynaamisuuskin mainittiin, tosin vain kerran.

[Heikki Jokipii]

Kanadassa ovat tiedemiehet todenneet, että siellä villiintynyt mehiläisten pitoharrastus kaupungeissa on uhka maan villeille pölyttäjälajeille:

Entomologists say urban hobby beekeepers are serious threat to wild bees

Vieläpä vakava uhka. Vastaavaa ei ehkä ole havaittu Suomessa. Mutta tarkoittamattomia seurauksia aina on. Itse olen miettinyt asiaa niiden kannalta, jotka ovat mehiläisten pistoille (jopa kuolemanvaarallisesti) allergisia: eivätkö he edes kaupungeissa saa olla rauhassa, ja rauhoittuneita, pelkäämättä.

[Heikki Jokipii]

Kanadassa ovat tiedemiehet todenneet, että siellä villiintynyt mehiläisten pitoharrastus kaupungeissa on uhka maan villeille pölyttäjälajeille:

Entomologists say urban hobby beekeepers are serious threat to wild bees

Vieläpä vakava uhka. Vastaavaa ei ehkä ole havaittu Suomessa. Mutta tarkoittamattomia seurauksia aina on.

Ruotsalaiset tutkijat ovat asian havainneet:

Insatser för bin kan få motsatt effekt

Företag som satsar på bikupor som en miljöinsats och för att gynna den biologiska mångfalden gör mer skada än nytta, menar forskare från Lund
[...]
Studier visar att på platser med många honungsbin finns det färre vilda bin. I Sverige finns det närmare 300 sorters bin, och bikupor gynnar endast en av dessa.

Eivätkä siis suosittele mehiläispesien lisäämistä ammattiviljelijöillekään.

[Heikki Jokipii]

MT:n lukijakin oli huomannut saman:

Virkaa ­tekevät ­mehiläiset

Eli sen, etteivät kesymehiläiset ole pölytyksen kannalta ongelmattomia.

Luontoomme palvelus­tehtäviin tuodut palkka­mehiläiset voivat aiheuttaa vakituisille ampiaisillemme vahinkoa. Minä pelkään pahoin, että ne eivät ole kovin kohteliaita pölytyspuuhassaan, vaan saattavat tappaa villejä mehiläisiä, jotka häviävät olemassaolon taistelun.

Onko villien pölyttäjien kanta pienentynyt sen takia, että kasvatettuja mehiläisiä lisätään entistä enemmän paremman sadon toiveissa?

Muuallakin maailmassa tämä on huolen kohteena:

While managed honeybees get all the attention, some native pollinators ‘dwindle toward extinction’

Tuossa tulee esille mekanismi, joka tekee kesyistä mehiläisistä vaarallisia, vaikka ne olisivat villeille serkuilleen kohteliaitakin:

A new study shows that viruses infecting domestic honeybees are spreading to wild bee species.

[Heikki Jokipii]

Nina ja Olli Repo hehkuttivat Hesarissa tätä ideaa:

Kumppanuusmaatalous tukee monimuotoista ruoantuotantoa

Tämä mainitaan ohimennen:

Kaupunkilaisten pellolla viljellään noin 30 eri lajiketta biodynaamisin menetelmin, jolloin maaperä pysyy hyväkuntoisena ja lähellä luonnollista tilaa.

(lihav. HJ)

Mutta se nyt tässä ohittaen: kuinka suuren osan helsinkiläisistä tai edes herttoniemeläisistä tuo toimeliaisuus todella ruokkii? Siitähän Hesariin nyt  avatussa ruokahuoltokeskustelussa on kyse.

Mutta jos tuosta yrittäisi vastinetta, sen voisi aloittaa sillä, että tuo malli on välttämätön vain biodynaamiselle viljelylle. Joka ei Suomessa saa tuotteitaan kauppoihin. Koska niitä on niin äärimmäisen vähän.

[Heikki Jokipii]

Vaikka tuossa voisi nyt olla sauma saada Hesariin kirjoitus, en nyt saa millään koottua Innostusta siihen.

Niin kyllästyttäviltä tuon porukan ideat ovat jo alkaneet vaikuttaa. Alkaa kallistua strategiaan, että antaa tuon liikkeen hiljaa kuoleutua itsekseen. Nyt on jo niin alkanut tapahtua (vrt. toinen keskustelumme) eikä meillä asiassa ole lopulta mikään kiire. Se ei tosiasiassa enää maailman menoa — parempaan suuntaan! — enää häiritse.

Luulisinpa, että ne Hesarin keskustelijat, jotka siellä aloittivat tuon keskustelun ruoan huoltovarmuudesta, osaavat tuohon tarvittavassa määrin vastata.

Odotetaan sen sijaan hetkeä, jos/kun Hesari kirjoittaa Luken tutkimuksesta!

[Heikki Jokipii]

Samaa on yritetty tolkuttaa myös Maaseudun Tulevaisuuden kautta:

Kriisissä tarvitaan sopeutumiskykyä ja kumppanuutta

Tuossa täysin "unohtaen" mainita tuon järjestelyn biodynaamisuudesta. Tai epäkäytännöllisyydestä ja tuottamattomuudesta. Tai hinnasta, kuluttajille eli syöjille. Joita on kaikesta tuosta johtuen hyvin vähän.

Olli Repo oli saanut mukaan pari muuta allekirjoittajaa. Tutkijoita, joiden tutkimuskohteena on — kumppanuusmaatalous.

[Heikki Jokipii]

Luomuliitto ja Susanna Rännäri säestävät äskeistä:

Kumppanuusmaatalous turvaa tulon viljelijälle ja kasvikset kuluttajille myös kriisiaikoina

Mitään pulaa kasviksista yleensä ei Suomessa ole. Kriisiaika puree nyt lähinnä vain luomuviljelyyn. Tästä olikin tuolla toisaalla ja puhetta:

Samalla ravintoloiden sulkeminen on vienyt leivän monen lähiruokayrittäjän pöydästä ja uusista myyntikanavista on huutava pula.

Ja siitä, miten se on iskenyt erityisesti Suomen muutamaan ammattimaiseen biodynaamiseen tilaan*). Myös tuohon Luomuliiton tiedotteessa mainittuun:

Viljelijöille sitoutuneisuus luo varmuutta ja vakautta kehittää tuotantoa sekä tilaa ilman suuria velkarahalla rahoitettuja investointeja, jolloin globaalit kriisit eivät vaikuta niin rajusti viljelijöiden talouteen, kommentoi Rekolan Puutarha ja CSA:n yrittäjä Henri Murto Kangasalta.

***

Kun nyt tulisivat ulos ne Luken luvut, niin saisi tehtyä selvän rätingin siitä, miten vähäisen osuuden luomutuotanto vihanneksistakin muodostaa. Eli kaiken sen jälkeenkin sulla täytyy olla nälkä!

***

Tuo kumppanuusviljely ei ehkä ole ihan harrastellijoiden kaupunkiviljelyä. Mutta jonkinnäköinen jatkumo tuossa on parvekkeiden purkeista (ja niistä palkituista viljelysäkeistä) siirtolapuutarhapalstojen ja Kaupunkilaisten Oman Pellon tapaisten järjestelyjen kautta tuohon. Luettavissa vaikka tästä:

Yhdessä jaetaan mahdollinen satoriski, mutta myös ruoantuotannon palkitsevuus. Kuluttaja voi päästä paikasta riippuen itsekin osallistumaan viljelyyn, seuraamaan sadon valmistumista, ruokailemaan yhteispäivällisille tai vaikka vain keskustelemaan tuottajan kanssa.

No, saatan olla vain kateellinen: minähän en EU:ssa pääse jännittämään, kuinka meidän GMO-viljelmällemme käy.

_______

*) samansuuntainen oli tieto tuoreesta Pro Luomun koosteesta (07.05.20):

• Vaihtoehtoisten myyntikanavien osuus
kokonaismyynnistä on yhä vähäinen.
Yksittäisille toimijoille sen sijaan
suoramyynti voi olla jopa merkittävin
myyntikanava.

[Heikki Jokipii]

Saavat rauhassa suositella:

Luonnonmukaisesti kotipuutarhassa – pörriäinen pelastuu ja maa voi hyvin

Koska tuon kaupunkiviljelyn merkitys joka tapauksessa on hyvin vähäinen. Voi käydä niin, ettei tämä onnistukaan:

– Hyviä kumppanuuskasveja ovat esimerkiksi porkkana ja sipuli sekä pensaspapu ja maissi.

(lihav. HJ)

Vaan sipulimätä iskee, ja vie kaikki sipulit. Mutta silloin mennään kauppaan, ja ostetaan hyvää tavanomaista sipulia. Hyvin edulliseen hintaan.

PS. Toisaalta tämän aamun Hesarissa K-Raudan mainoksessa oli edullisesti tarjolla myös pieniä kotipuutarhurien tarpeisiin riittäviä Roundup-ruiskutuspulloja. Osaan kuvitella, että niillä saadaan pois ikäviä työvaiheita tuossa harrastuksessa. Ja niiden mainostaminen kertoo kyllä siitäkin, ettei ehdoton luomulinja ole täysin vallassa tuossa harrastuksessakaan.

Niin, ja toisaalta: pörriäinen kyllä pelastuu, vaikka sitä Roundupia käyttäisikin. Luomuväen lähes epätoivoisista yrityksistä huolimatta on jäänyt täysin näyttämättä, että glyfosaatti haittaisi hyönteisiä. Tuossa täytyikin mainita nämä, koska neonikotinoideista vielä kiistellään:

Lisäksi edelleen löytyy joitakin neonikotinoideja sisältäviä torjunta-aineita. Tukes, jonka tehtävänä on vähentää kemikaaleista aiheutuvia terveys- ja ympäristöhaittoja, suosittelee että kotipuutarhoissa ei käytettäisi näitä valmisteita lainkaan.

Tai ei EU:ssa enää kiistellä. Tuo on ihan EU:n linja. Mutta ei siis koske glyfosaattia. Eikä muita, turvallisiksi hyväksyttyjä torjunta-aineita.

Jos taas joku harrastelija on ehdoton, tämän noudattaminen on helppoa:

Puutarhakaupoista lähtee kotipuutarhoihin valtava määrä multaa vuosittain. Lähes kaikissa on mukana lannoitteita. Luonnonmukaiseen viljelyyn sopivassa mullassa lannoitteet ovat eloperäisiä, kuten kanan- tai hevosenlantaa, kun taas osa pusseista sisältää teollisia väkilannoitteita.

Katsoo vain pussin kyljestä, että se on sopivaa. Eikä mieti sen enempää, mistä ne ravinteet sinne kanan- tai hevosenlantaan ovat tulleet. Sitä tuskin kannattaa kysyä jutussa haastatellulta Biolan Oy:ltä. Tai muultakaan luomulannoitteiden tuottajalta. Sallimus näyttää järjestäneen niin, että eläimillä on peräsuolessaan välineet luomusertifiointiin.

Myös maa voi hyvin. Ja harrasteviljelijän ei tarvitse tietää, mistä kaikista lähteistä se maan hyvinvointi on tullut.

[Heikki Jokipii]

Mutta tuolle linjalle harrastelijaviljelijöitä houkutellaan jopa sillä, että heille myydään kaupassa luomusiemeniä. K-kaupan mainoksen niistä näin, ja Foodiessakin (S-ryhmä) on niitä tarjolla.

Niiden saatavuus on tietysti tarpeen ammattimaisille luomuviljelijöille kun muistamme tulevat EU-määräykset asiasta. Mutta en kyllä oikein saa, kiinni, miksi harrasteviljelijät niitä tarvitsisivat.