[Tähän, koska se liittyi em. Karismon & Rauhalan kirjoitukseen]
Virkistävä poikkeus Hesarin tarjonnassa asiassa oli tänään 18.3.2009, että yleisönosastoon oli hyväksytty Kirsti Anttilan kirjoitus, josta tässä nyt lainaan tähän kommentoiden kaiken:
Vältän ostamasta luomutuotteita
Viittaan Helsingin Sanomien 15. 3. koko sivun kirjoitukseen Osmo Rauhalan näkemyksistä luomuviljelystä. Haluaisin esittää taiteilijana ja maanviljelijänä kollegalleni ja yleisemminkin luomukeskusteluun toisenlaisia näkökulmia.
Luomuviljelyä tuetaan Suomessa, kuten monissa muissakin länsimaissa, yhä voimakkaammin. Vuosi vuodelta vähenevistä maataloustuista menee yhä suurempi osa luomun tukemiseen. Miksi? Koska uskotaan, että luomulla tuotettu ruoka on eettisempää, terveellisempää ja ympäristön kannalta edullisempaa kuin "tehotuotanto".
Kuitenkin "tehotuotannossa", siis tavanomaisessa tuotannossa, on ylivoimaisesti suurin osa Suomen maataloutta, siitäkin huolimatta, että tuotteitten hinnat ovat alempia ja ympäristön ja eläinten hyvinvointiehdot yhä tiukempia.
Luomun terveellisyys ja ympäristöystävällisyys ovat pikemminkin tehokkaan ideologisen markkinoinnin tuotetta kuin tutkittuja tosiasioita. Kuluttajana vältän luomutuotteita, koska lähden siitä, että kaiken suomalaisen tuotannon pitää pyrkiä ympäristön kannalta kestävään, eettiseen sekä terveellisiä ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita tuottavaan maatalouteen.
Minusta on vainoharhainen ajatus, että luomu on hyvää ja sitä pitäisi suosia, ja muu on pahaa – sillä "pahalla" ruoalla me täällä Suomessa ja ihmiskunta ympäri maapalloa porskutamme, lukuun ottamatta merkityksettömän pientä eliittiä.
Anttilalla on esittää toimiva vaihtoehto:
Olemme viljelleet tilallamme peltojamme muokkaamatta, suorakylväen, mutta muuten tavanomaisesti ja mahdollisimman tehokkaasti kahdeksan vuoden ajan. Sinä aikana ojissa virtaavat vedet ovat muuttuneet kirkkaiksi. Pelloilla pesivät linnut, kuten töyhtöhyyppä, kiuru ja ruisrääkkä. Pellon humuspitoisuus on noussut ja maan rakenne parantunut. Olemme korjanneet sadon mukana enemmän fosforia kuin mitä lannoitteena on maahan lisätty.
Uskomme, että muokkaamatta viljely on suurin ympäristöteko, jonka yksittäinen viljelijä voi tehdä.
Kuinka sitten maataloustuet kohdistuvat tällaiseen viljelytapaan? Eivät mitenkään ennen vuotta 2005, ja siitä eteenpäin muutaman kymmenen euroa hehtaaria kohti. Luomussa tukiin saa pistää nollan perään.
Ikävä kyllä muokkaamatta viljely ei oikein käy luomuun, koska luomussa ainoa tapa torjua rikkaruohoja on intensiivinen muokkaaminen. Intensiivisen muokkaamisen seuraukset tunnen hyvin äestettyäni ja kynnettyäni aikaisemmin meidän savisia peltojamme 30 vuoden ajan: ojien liettyminen umpeen, humuksen häviäminen, maan rakenteen huononeminen ja altistuminen märkyydelle ja kuivuudelle.
Samaa mieltä! Mielenkiintoista uutta tietoa minulle on, että tätä erittäin kannatettavaa viljelymuotoa, suorakylvöä, kuitenkin nyt tuetaan
edes vähän Suomessa.
Yllättäen sitten kuitenkin Anttila lopuksi sanoo:
Mitä tulee Suomessa vahingolliseen ja epäoikeudenmukaiseen muutaman kauppaketjun ylivaltaan tuotteiden ostajana ja myyjänä, yhdyn täydestä sydämestäni Osmo Rauhalan näkemyksiin.
Tämän ajatuksen kärkeä en ymmärrä, koska en - kuten on edellä selvinnyt - usko, että kauppaketjut lopulta kysyntää määräävät. Toisin sanoen: jos mitään ketjuja ei olisi
olemassakaan, huonosti kysyttyjä tuotteita olisi
yhtä lailla hyvin vähän tiskillä tai hyllyillä, jopa
vähemmän.
PS. Joskushan kyllä täällä
esitettiin toive, että pitäisi olla ihan oma
merkkinsä tuotteille, joiden raaka-aineet on (edes osittain) tuotettu suorakylvöllä! Se olisi, kuten Kirsti Anttila edellä hyvin perustelee, ehdottomasti paras tae elintarvikkeen luontoystävällisyydestä!
