Sitten
luomuelintarvikepäivänä 5.10.22 oli kyllä tällainenkin esitys:
Voiko luomuun luottaa? Tuoreita tuloksia suomalaisten luomun kulutuksesta ja asenteista luomuun, Client Director Pasi Saarnivaara, Kantar TNS Agri Oy
Sen mukaan asenteet luomua kohtaan ovat pysyneet myönteisinä, jossain asioissa jopa tulleet hiukan myönteisemmiksi.
Yhden selkeän prosenttiluvun haluan sieltä nostaa. Kysyttiin kiinnostusta. 12% vastaajista ilmoitti olevansa
erittäin kiinnostuneita. Siihen päälle tulevat vielä ne, jotka ovat vain hyvin tai aika kiinnostuneita. Mutta pyöritellään hetki tuota 12% lukua.
Nyt kuvittelisi, että ne erittäin kiinnostuneet ostaisivat aina luomua (paitsi silloin kun tekee mieli kalaa!
). Jos vielä hyvin ja aika kiinnostuneet hiukan sivulta paikkasivat, eikö luomun osuuden pitäisi olla tuo 12%. Mutta kuten tiedämme, se ei ole. Vaan ainoastaan noin viidesosa sitä, 2,5%.
Miksemme voisi — tuolla pohjalla — odottaa, että sen
pitäisi olla 12%? Kun siellä vielä luki tekstikin (jota kaavio tuki):
Puolet
väestöstä
kiinnostuneita
Ei, en väitä, että Kantar tekisi huonoa tutkimustyötä. Mutta onko (Suomessa?) tullut jotenkin mahdottomaksi kysyä asiaa niin, että esille tulisivat
todelliset ostoaikeet? — Sosiologiassa meille opetettiin aika alussa, että haastattelutilanteessa myös tuntemattomasta haastattelijasta voi syntyä sosiaalinen paine. Yritetään vastata niinkuin itseä hyveellisemmän kuvitellaan vastaavan. Onko luomu on nyt
sellaista hyveellisyyttä?
Oli tuohon syy mikä syy, mutta Kantarin tuohon tulokseen emme tuollaisenaan voi... luottaa.
***
Meillä on nykyisin juuri edellisessä puheenvuorossa mainittu tapa tutkia, mitä ihmiset todella ostavat. Miksei sitä käytetä?
