Luomun ihan oikea kysyntä - meillä ja maailmalla

[Heikki Jokipii]

Kananmunien lisäksi Pro Luomu ottaa ilonsa luomukaritsasta:

Luomua pääsiäispöytään – luomukaritsalla ja -kananmunilla kova kysyntä

Siinäkään he eivät valehtele. Lampaanlihassa luomun osuus todellakin on noin neljännes.

Toinen asia on, että lampaanlihaa kulutetaan Suomessa hyvin vähän. Tapahtuisiko se kulutus suurelta osin juuri ja vain pääsiäisenä?

Tuossakin, kuten luomukananmunissa, pätee kyllä tämä 3 vuoden takainen ihmettelymme. Kiinnitä siellä huomiota siihen, että suomalaista halal-karitsaa sai tuolloin luomukaritsaan verrattuna alle 1/3-hintaan.

[Heikki Jokipii]

YLE:n versio kertoo lähtökohdan:

Luomuruuan ostajia on Kaakkois-Suomessa muuta maata vähemmän – nyt tuotteista halutaan leipoa isompi bisnes

Mutta yrittää kertoa, että tuo onnistuisi Kaakkois-Suomen kysyntää lisäämällä. Ei, YLE, ei se niin tapahdu. Eikä sitä niin edes aiota tehdä.

Ei, ei aiota. Vaan näin:

KYMENLAAKSOLAINEN RUOKAMATKAILU NOUSUUN!

Huomatkaa, että tuo on osa Luomu lentoon-hanketta, sen osahanke.  Käytännössä ei uskota, että kaakkoissuomalaiset söisivät luomua enemmän. Niinpä yritetään syöttää se helsinkiläisille tai muille (toiveajatelluille) matkailijoille.

Tuo linkki löytyi toisaalla käsitellystä Pro Luomun tiedotteesta.

Nyt taisi tuo mennä ainakin tämän kesän osalta susille. Helsinkiläiset eivät pääse tuonne.

Sama tietysti pätee muidenkin maakuntien luomumatkailuhankkeisiin. Kun Etelä-Savo joutuu tyytymään alueelliseen luomukysyntään, on tämä luomumaakunta vähintään ihmeissään.

[Heikki Jokipii]

Sen sijaan tässä kohdassa (Pro Luomun yllä mainitusta tiedotteesta) poimitaan tietoa ihan stetsonista:

Pasi Tamminen arvioi, että poikkeustilanne saa kuluttajat pohtimaan valintojaan entistä syvällisemmin.

– Ihmiset ovat kiinnostuneempia siitä, mitä syövät ja arvot korostuvat. Kotimaisen luomun arvo on ihan uudessa mittakaavassa: paikallisuus korostuu ja siinä yhdistyy niin moni hyvä asia, Pasi Tamminen sanoo.

Todellinen menekki tulee tietysti ja valitettavasti tietoon vasta noin vuoden viiveellä. Mutta täytyy yrittää muistaa tuo väite, kun tämän vuoden tiedot luomulampaan tuotannosta ja kulutuksesta julkistetaan.

[Heikki Jokipii]

Siinäkään he eivät valehtele. Lampaanlihassa luomun osuus todellakin on noin neljännes.

Toinen asia on, että lampaanlihaa kulutetaan Suomessa hyvin vähän. Tapahtuisiko se kulutus suurelta osin juuri ja vain pääsiäisenä?

Tuohon saamme yhden vastauksen täältä:

Pääsiäisen juhlapöydässä pääosassa on lammas (sekä yksi kutsumaton vieras)

Tähän murheelliseen kierteeseen positiivinen uutinen on, että tänä pääsiäisenä kotimaisesta karitsan- ja lampaanlihasta ei näytä tulevan pulaa. Maaseudun tulevaisuus nimittäin uutisoi, että koronavirusepidemian vuoksi myynti ravintoloihin on loppunut kokonaan. Täten kotimaista lampaanlihaa on hyvin saatavilla pääsiäiseksi. Normaaliolosuhteissa näinä viikkoina ravintoloissa myydään lähes puolet koko vuoden lammasannoksista!

Ja siis huomattava osa myös luomuannoksista. Olisiko kuitenkin  niin, että kalliin luomulampaan tarjoajat ovat nyt pelko... sydän kylmänä siitä, miten ihmiset nyt ruokakaupassa käyttäytyvät. Joissa on näkyvillä ja tarjolla myös se toinen vaihtoehto? Eivätkä tosiasiassa ollenkaan niin voitontiemuisia kuin Pasi Tamminen tuossa haastattelussa?

Laitetaan tuosta vielä tämä tieto:

Lampaanlihan yhteiskulutuksesta (lammas ja karitsa) hiukan yli kolmasosa on kotimaista.

Nopea laskelma: neljäsosa kolmasasta on 1/12 -osa. Se oli v. 2018 yhteensä 360 000 kiloa. Kansalaista kohti 65 grammaa.  Siis luomulammasta. Tuosta laskettuna lampaanlihan kokonaiskulutus vuodessa olisi n. 800 grammaa. Eli noin prosentti suomalaisen lihankulutuksesta.

[Heikki Jokipii]

Kotiin tulevat ruokamainokset (sanomalehdissä tai erikseen tulevat) ovat tietysti nyt "täynnä" karitsaa tai muuta lampaanlihaa.

Yhdessäkään ei ole tarjottu luomulammasta.  Ei yhdessäkään. Joulunakaan ei luomukinkkua paljon tarjottu, mutta nyt siis näin: ei yhdessäkään.

[Heikki Jokipii]

Kappas vain:

https://punnitse.fi/tietoa-meista/

Punnitse & Säästä on irtotuotteiden myyntiin erikoistunut myymäläketju, joka on toiminut Suomessa vuodesta 1995. Ketjun mentyä konkurssiin helmikuussa 2020 pelastimme myymälöistä kaksi, sillä uskomme yhä sen toimivaan peruskonseptiin.

Tampereella ja Hämeenlinnassa he jatkavat tuota yritystään. Luomutuotteita edelleen tarjotaan: sellaisen nettimainoksen kautta tuon löysin.

[Heikki Jokipii]

Tällaisen uutisen yhteydessä voidaan esittää väite kasvaneesta kysynnästä:

Luomukasviksilla kova kysyntä, löytyykö työvoimaa?

Kuluttajat suosivat nyt kotimaisia luomukasviksia. Yksi poikkeustilan tuomista haasteista on löytää luomutiloille tarpeeksi apukäsiä ulkomaista työvoimaa koskevien rajoitusten vuoksi. Haastattelimme kahta luomukasvisten tuottajayritystä poikkeustilan järjestelyistä ja haasteista.

Luomukasvisten kysyntä kasvanut

Joroisissa Aholaisten luomutilalla on huomattu, että luomukasvisten menekki on noussut kuluttajapuolella huomattavasti maalis-huhtikuussa. Tilalla kauppakunnostetaan juuri varaston viimeisiä keräkaaleja.

Mutta kun sitten noin vuoden päästä saadaan tietää, paljonko vaikkapa niitä luomukeräkaaleja todella vuoden mittaan tuotettiin ja myytiin, luku voi taas kerran pienuudessaan yllättää. *)

Näyttää olevan alunperin — minkäpä muunkaan — Pro Luomun tiedote.

_______

*) mutta jos tuotantoa ja myyntiä edelleenkään ei ollut paljon, tuossapa käyttökelpoinen selitys!

[Heikki Jokipii]

Otetaan tuosta vielä toinen esimerkki:

Kulmalan Puutarha tuottaa luomusalaatteja ja -yrttejä ympäri vuoden. Luomukurkun kausi alkoi noin kuukausi sitten ja luomukirsikkatomaatteja päästään pakkaamaan tällä viikolla.

– Menekki on ollut tasaista. Luomukurkkua on nyt mennyt enemmän kuin normaalisti. Ehkä suomalaista luomua arvostetaan nyt entistä enemmän, Jetta Kulmala pohtii.

Ja siitä luomukurkku. Tästä tarjonnan ja kysynnän tasosta *) on varsin helppo nousta:

Poimitaanpa sieltä esille luomukurkku: 459 000 kg. Suomalaista kohti siis 83 grammaa. Pienen perheen osuuden Suomen luomukurkkujen tuotannosta (240 g, 1 kurkku) voi juuri nyt ostaa S-kaupasta hintaan 1,67 euroa (kilohinta n. 7 euroa).

______

*) v. 2018. Viimeinen saatavissa oleva koko vuotta koskeva tieto.

[Heikki Jokipii]

Ihan edelliseen Pro Luomun kirjoitukseen. Jos on näin...

PUUTARHATILAT TARVITSEVAT NYT APUA TURVATAKSEEN KRIITTISEN PUUTARHAKASVINTUOTANNON

Riittäkö avomaatuotteita tulevalle talvelle?

Erittäin tärkeänä Puutarhaliitto, ProAgria ja SLF pitävät sitä, että kriittisten avomaaviljelyn kuten perunan, juureksien, kaalien, sipulin, herneen ja punajuuren tuotantoalat säilyvät, koska näitä syödään koko tuleva vuosi. Myös marjan ja hedelmäntuotantoa pidetään tärkeänä ravintoaineiden kannalta. Riskinä on, että viljelyaloja pienennetään ja saatavuus heikkenee tulevana käyttökautena.

... niin eikö nyt olisi tarpeen strateginen valinta, ettei sitä työvoimaa, josta nyt tuolla alalla on niukkuutta, tuhlattaisi huonotuottoiseen luomutuotantoon?

Odottelemme edelleen kuumeisesti Luken 2019 tilastoja, jotta voimme näyttää, miten vähän puutarhatuotteita luomulla tuotetaan. Myös viljelypinta-alaa kohti. Ja siten myös siihen käytettyä työvoimapanosta kohti.

Jos luomutuotteita jäisi ensi talvella saamatta, saamatta jäisi hyvin vähän.

Tällä (nuorten?) henkilökohtaisella halulla on siten merkitystä hyvin vähän (Pro Luomun tiedotteesta):

Työvoimaa hakeneet luomutilat ovat yllättyneet positiivisesti siitä, että juuri luomu on ollut monen työhakijan kiinnostuksen syynä. Kalliolan luomun Antti Vauhkonen haki työntekijöitä sosiaalisen median kautta ja sai ilahduttavan monta hyvää hakemusta. Moni hakija kertoi, että luomutuotanto on syy siihen, miksi haluaa tulla töihin tilalle.

Vaan nyt on kyse siitä, että teitä tarvitaan. Ei siitä, mikä teistä olisi kivointa.

[Heikki Jokipii]

Tämmöistä etsitään taas (Luomuliitto):

Vuoden Luomutuote -kilpailu 2020

Eli jotain jännittävää erikoistuotetta. Minulle kyllä tulee mieleen, että ihan tavallista kotimaista luomua on samaan aikaan tarjolla niin vähän kuin edellä 03.06.20 toisessa triidissä on kerrottu.

Edellä myös luomumieliset kauppiaat esittivät ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitä luomun kuluttajat oikein haluavat. Varmasti tuolla kilpailulla saa hetkeksi mediajulkisuutta. Mutta lisääkö se luomumyyntiä? No, ei se toisaalta ole meidän päällimmäinen huolenaiheemme. 

[Heikki Jokipii]

Luken raportti kertoo kokonaismääristä:

Mitä Suomessa syötiin vuonna 2019?

Suomalaiset kuluttivat viime vuonna keskimäärin 148 kiloa nestemäisiä maitotuotteita, 80 kiloa lihaa, 81 kiloa viljaa, 12 kiloa kananmunia, 15 kiloa kalaa, 66 kiloa hedelmiä ja 66 kiloa vihanneksia. Tiedot ilmenevät Luonnonvarakeskuksen (Luke) ravintotaseen ennakkotiedoista.

Tuossa raportissa ei luomua oteta erikseen, kuten tehdään tuotantotilastoissa. Mutta muista lähteistä tietoja poimien ja yhdistellen saamme siitäkin jonkinlaisen kuvan.

Luomulihan hyvin pienestä osuudesta onkin jo ollut juttua toisaalla. Vielä tässä selventäen: kotimaisen luomulihan tuotanto on n. 0,7 kiloa henkeä kohti.  Luomukalasta meillä on vain näin vähän, näin vanhaa ja näin epämääräistä tietoa:

Miksi luomukala ei polski Suomessa?

Eli tuo "jonkin verran". Joka henkeä kohti luultavasti tarkoittaa erittäin vähän.

Kasvisten ja hedelmien kohdalla kuvaa on vaikeampi saada, koska tuonti on niissä hyvin isoa. Kotimaisissa tuotteissa meillä on kyllä kuva siitä, ettei luomun osuus voi olla suuri. Koska niiden kotimainen luomutuotanto on hyvin pientä. Vihanneksia 1,2 kiloa henkeä kohti, luomuhedelmiä (omenoita) 30 grammaa henkeä kohti.

Ainoastaan kananmunissa luomun osuus näyttää jotenkin merkittävältä: tuotantoa 0,95 kiloa henkeä kohti v. 2019, ja osuus siis n.  8%.

[Heikki Jokipii]

Susann Rännäri kiemurtelee tässä selityksen löytämiseksi sille, miksei siitäkään vähästä mitä luomua Suomessa tuotetaan, ei saada kuitenkaan aikaan tuotteita, joita ostettaisiin:

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://op.media/teemat/maatalous/lisaa-luomua-lautaselle-eb8b0ea7eb684d00becdd4490a8a889d&ved=2ahUKEwjY16f7ovDqAhWH2aQKHbNECXgQFjAEegQIBBAB&usg=AOvVaw2n11WiGepPQMHz-jcjjaSd&cshid=1595950740203

Vuonna 2019 luomuviljoja tuotettiin Suomessa lähes 143 miljoonaa kiloa, luomulihaa 3,8 miljoonaa kiloa ja kananmunien tuotanto kasvoi 11 prosenttia edellisestä vuodesta.

Kuluttajien keskuudessa suosituimmat luomutuotteet eivät kuitenkaan ole kotimaassa tuotetut viljat ja kananmunat, vaan useammin ostoskoriin sujahtaa luomuhedelmä. Luomuviljan, luomukananmunien ja luomulihan päätymistä kuluttajille pitäisi siis vielä tehostaa.

– Suomalainen ruuantuotannon mentaliteetti on, että tuotetaan ruokaa massoille. Kun lähestytään luomukuluttajaa, tämä lähestymistapa ei päde, pohtii Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri.

Näin on leivän kanssa:

Luomuviljan käytössä ontuu Susann Rännärin mukaan ennen kaikkea jatkojalostus.

– Luomuviljatuotteista löytyvät jauhot, murot ja myslit, mutta leipä puuttuu. Sellaista leipää, jota luomukuluttaja haluaa, ei tämänhetkinen leipäteollisuus tuota.

Paljon luomua ostavat kuluttajat ovat pääsääntöisesti tiedostavia. Kovin höttöiset, vähän kuitua sisältävät leivät eivät yleensä ole luomutuotteiden kuluttajan makuun. Kun lisäksi vähähiilihydraattisuus on pitkään mielletty terveellisten elämäntapojen takeeksi, ei luomuleipä tahdo päätyä lautaselle.

Ja näin on myös lihan kanssa:

Luomulihaa löytyy kaupoista vähänlaisesti. Lihatuotanto on Suomessa kytketty maidontuotantoon*) ja tämä tukee massatuotantoa.

– Kun yksi eläin teurastetaan, siitä saadaan vähän arvopaloja ja paljon kaikenlaista muuta: soppalihaa ja jauhelihaa. Pelkkää sisäfilettä ei voi kasvattaa eli kaikille ruhon paloille pitäisi saada käyttöä. Arvopaloille löytyy aina markkinat, mutta muun lihan hyödyntämisen kanssa on vielä tekemistä, Rännäri pohtii.

Jauhelihaa löytyy luomuna, mutta erityisesti luomumakkaroiden ja –leikkeleiden tuotanto kaipaisi kehittelyä. Rännärin mukaan myös kuluttajatutkimuksissa ilmenee, että lihatuotteita kaivattaisiin luomupuolelle lisää.

Vaikka tuo kaikki tiedetään — ja on tiedetty jo vuosikausia — kroonisesti tilanne kuitenkin säilyy samanlaisena. Miksi? Massoille ei saisi pyrkiä tuottamaan, mutta kuitenkin pitäisi saada luomun kysyntä vahvaan kasvuun?

***

Mutta se saattaa todellakin olla luomun dilemma. Toisaalta on ylläpidettävä luomun ekslusiivista imagoa, mutta toisaalta on yritettävä kertoa, miten yhä useammat (tavalliset) ihmiset luomua ostavat. Luomuliittokin etsii tuon ohella jotain erikoista "vuoden luomutuotetta" (edellä 26.06.20).

______

*) sianlihan tuotannossa, jossa tuota kytkentää ei ole, luomu pärjää erityisen huonosti! Samoin broilereissa, vielä huonommin.

[Heikki Jokipii]

Tämän kerrotaan vastaavan huutavaa tarpeeseen ja ylitse vyöryvän trendiin:

Kumppanuusmaatalouden suosio kasvaa Norjassa

Tuottajien näkökulmasta kumppanuusmaatalous mahdollistaa vaihtoehtoisen myyntitavan, joka tuo mukanaan taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä. Suosion kasvuun on vaikuttanut myös kuluttajien kasvava kiinnostus ruoantuotantoa kohtaan.

Myös kaupunkiviljelyyn, lähiruokaan ja oman ruoan kasvattamiseen liittyvät kuluttajatrendit ovat lisänneet kiinnostusta kumppanuusmaataloutta kohtaan.

Mutta katsotaanpa sitten volyymejä vaikkapa Norjasta:

Norjassa toimii tällä hetkellä 90 kumppanuusmaatilaa, joiden koko vaihtelee 15–200 osakkuuden välillä.

Jos käyttäisi arviona vaikka 100 osakkuutta, keskimäärin, mukana olisi silloin 9000 perhettä. Kerrotaan vaikka kolmella, saadaan 27 000 ihmistä. Joka on lopulta hyvin vähän Norjan 5,4 miljoonasta asukkaasta. Jotka luultavasti kaikki ovat kiinnostuneita ainakin ruoan syömisestä, vaikka kiinnostus sen tuotannon yksityiskohtiin vaihtelisikin.

Oikeassa artikkeli kyllä varmasti siinä on, että tuolla mallilla on erityistä merkitystä luomutiloille. Ja meillähän tuota mallia ajetaan erityisesti biodynaamisia tiloja ajatellen. Suomen tilanne? Se on tämä:

Norjan kumppanuusmaatalouden kehitys on mielenkiintoinen Suomen kannalta, koska jaamme Norjan kanssa samankaltaisen ruokakulttuurin, ilmaston, väestön määrän ja asukastiheyden.Suomessa kumppanuusmaatiloja toimii tällä hetkellä 11 – tilaa on siis uusille kumppanuusmaatiloille.

Siinä ovat ne biodynaamiset tilat, ja muutama muu. — Siinä sitä kuluttajatrendiä.


PS. Tämä lista on lyhyempi:

https://www.omapelto.fi/csa-suomi

Siinä on vain 8 tilaa. Mutta siitä puuttuu biodynaamisista tiloista ainakin Heinolan tila ja Kurjen/Haltijan tila. Ne kuitenkin ovat toimineet pitkälle tuolla periaatteella. Myös Pieni kylä -tila ilmoittaa itse nettisivuillaan viljelevänsä "biodynaamisen tavan mukaan" ja tukeutuvansa CSA-viljelyyn. Kun nuo laskee mukaan, se olisikin 11.

[Heikki Jokipii]

YLE:n versio kertoo lähtökohdan:

Luomuruuan ostajia on Kaakkois-Suomessa muuta maata vähemmän – nyt tuotteista halutaan leipoa isompi bisnes

Mutta yrittää kertoa, että tuo onnistuisi Kaakkois-Suomen kysyntää lisäämällä. Ei, YLE, ei se niin tapahdu. Eikä sitä niin edes aiota tehdä.

Ei, ei aiota. Vaan näin:

KYMENLAAKSOLAINEN RUOKAMATKAILU NOUSUUN!

Huomatkaa, että tuo on osa Luomu lentoon-hanketta, sen osahanke.  Käytännössä ei uskota, että kaakkoissuomalaiset söisivät luomua enemmän. Niinpä yritetään syöttää se helsinkiläisille tai muille (toiveajatelluille) matkailijoille.

Tuo linkki löytyi toisaalla käsitellystä Pro Luomun tiedotteesta.

Onhan se tuossa hankkeessa huomattu koko ajan:

Luomusta leivotaan Kaakkois-Suomeen uutta menestystekijää

Kaakkois-Suomessa kasvatetaan enemmän luomua kuin kulutetaan. Alueen pelloista luomuviljelyssä on tällä hetkellä 16 prosenttia, ja luomutiloja on noin 300. Etenkin Kymenlaaksossa tuotetaan paljon luomuviljaa, josta iso osa menee vientimarkkinoille. Lisäksi Kaakkois-Suomessa tuotetaan esimerkiksi luomuhärkäpapua ja -rypsiä sekä luomunaudanlihaa.

Kaakossa tuotetut luomuraaka-aineet kuitenkin jalostetaan tuotteiksi pääosin muualla. Sen vuoksi paikalliset eivät tunnista niitä oman alueensa tuotannoksi. Luomun myynti vähittäiskaupassa ja tarjoaminen ammattikeittiöissä on vähäisempää kuin Suomessa keskimäärin.

– Kaakkois-Suomessa arvostetaan lähiruokaa, joten paikallisille luomutuotteille olisi kysyntää. Niiden lisäksi tarvitaan toimivia valtakunnallisia ja vientiin tähtääviä tuotantoketjuja, Marja-Riitta Kottila arvioi.

Näin toivotaan tapahtuvan:

Kaakkoissuomalaiset ruoka-alan toimijat haluavat vauhdittaa alueellista luomuliiketoimintaa ja nostaa luomutuotteiden arvostusta kuluttajien keskuudessa. Luomun tavoitteellisen kehittämisen nähdään tuovan uutta elinvoimaa sekä alueen elintarvike- että matkailubisnekseen.

Mutta kaakkoissuomalaisista kuluttajista ei tuossa ole edelleenkään niin paljon väliä.

[Heikki Jokipii]

Kertomuksesta kumppanuusmaataloudesta Norjassa (em. 13.09.20 kokousselosteesta):

Silloin jäsenet jalkautuivat lähistölle jakamaan flyereita ja kertomaan uudesta kumppanuusmaatalousmallista. Ritakin oli päivystänyt kaupassa luomuhyllyllä ja kertonut tilasta luomusta kiinnostuneille asiakkaille. Sitten sana kiiri ja nyt heillä on jonotuslista.

Voisi kuvitella, etteivät kauppiaat meillä välttämättä suhtautuisi kovin myönteisesti kaupassa norkoileviin esitteiden jakajiin. Joiden sanoma lopulta olisi: älkää ostako tästä kaupasta!