Suomesta "luomumaa"?

[Heikki Jokipii]

Kysyimme itseltämme v. 2010:

Miksi keskittyä niin mitättömään asiaan kuin luomu?

Jos nyt 10 vuoden päästä yrittäisi vastata samaan kysymykseen, niin perusvastaus olisi, että kaikki nuo silloin esittämämme perusteet*) yhä pätevät.

Ehkä pikkuisen pessimistinen johtopäätös tietysti on, että olemme oikeastaan saaneet hyvin vähän aikaan**). Tuolloin tuossakin uutisessamme mainittu "brändivaltuuskunta" kyllä oli ja meni, meidän kritiikkimme saattelemana. Vaikea sanoa, pystyimmekö me vaikuttamaan siihen, että se 50% luomutavoite lopulta haudattiin. Ja unohdettiin.

Mutta 20% tavoite luikerteli harmillisen pysyvästi toisiaan seuraavien hallitusten tavoitteisiin. Ja nyt viimeisessä vaiheessa tulee sama luomutavoite esiin EU:n kautta.

Niinpä pakko on vain jatkaa. Nyt ehkä tuntuu, että emme välttämättä ole aivan yksin tuota kaikkea kritisoimassa (vrt. tuossa linkissä esiintullut kritiikki EU:n ohjelmalle). Emme toki aivan yksin ole olleet ennenkään, mutta voisiko sanoa, että olemme systemaattisimmin ja jatkuvimmin jaksaneet pistää hanttiin, täällä Suomessa.

_________________


*) sorry tuossa uutisessa olevat toimimattomat linkit. Meillä on tiettyjä teknisiä vaikeuksia (palstamme softassa), joihin emme vielä ole löytäneet ratkaisua. Perustelujemme yksityiskohdat jäävät osittain piiloon.

**) toki jotain. Eräitä mediassa levitettyjä vääriä tietoja olemme lisäksi saaneet sinnikkyydellämme oikaistuksi. Se, ettei Kuuban luomuviljelyä enää juuri missään Suomessa enää glorifioida, on luultavasti meidän ansiotamme. Ruotsissa tämä myytti on yhä voimissaan.

[Heikki Jokipii]

Tästä mieleen kaksi asiaa:

Lannoitus ja juurikäävän ureatorjunta eivät komission luonnoksen mukaan edusta kestävää metsätaloutta – EU:n uudet kestävyyskriteerit iskisivät investointeihin

Kestävät rahoituskriteerit metsätaloudelle eivät saa kannatusta metsäteollisuudelta. Myös pankkisektori epäilee byrokratian kasvavan.

1. Metsänhoito luomusertifioinnin mahdollistavalla tavalla ei ollutkaan niin autuaaksi tekevä juttu.

2. Tukeeko EU nyt myös tuolla tavalla luomulinjaa?

[Heikki Jokipii]

Tässä komissio sitten kiistämättömästi ja yksiselitteisesti yrittää edistää luomua Suomessa (lihav. HJ):

Komissio suosittelee maatalouden kehittämistä kokonaisvaltaisesti kestävämpään suuntaan Suomessa

Ympäristö- ja ilmastotoimien osalta komissio pitää Suomessa tehtyjä toimenpiteitä yleisesti ottaen edistyneinä. Haasteita liittyy erityisesti vesien suojeluun (erityisesti rannikkoalueet), lintuindeksin alentumiseen, ammoniakkipäästötavoitteiden saavuttamiseen ja turvemailta tuleviin päästöihin. Komissiolla on tästä aihealueesta yhteensä seitsemän suositusta, joihin lukeutuvat luonnon monimuotoisuuden parantaminen, ammoniakkipäästöjen vähentäminen, luonnonmukaisen tuotannon alan kasvattaminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen erityisesti painottaen metsiä ja hiilirikkaita maita, ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistäminen, ravinteiden käytön tehokkuuden lisääminen ja kestävän metsätalouden edistäminen.

Tietysti tekee tuon, koska koko EU:n tulee komission mielestä tavoitella 25% luomualaa.

Jari Leppä tuolle sitten — voi jo sanoa: tuttuun tapaansa — vain nyökyttelee.

[Heikki Jokipii]

Eläinpuoli on EU:n mukaan OK, mutta:

Eläinten hyvinvointikäytännöt ja antibioottien vähäinen käyttö ovat Suomessa komission mukaan esimerkillisiä – maatalouden haasteena alhainen kannattavuus

Eläinten hyvinvointikäytäntöjen ja antibioottien käytön tilanne Suomessa on EU-maiden keskiarvoon nähden myönteinen. Komissio kuitenkin varoittaa, että torjunta-aineiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi. Tämä johtuu urean käytöstä metsissä.

(lihav. HJ)

Mutta jotain merkittävää hyötyä täytyy siis urean käytöstä olla. Muutoin se ei olisi lisääntynyt, ja metsänomistajat kilvan ryhtyisivät metsiensä luomusertifiontiin.

[Heikki Jokipii]

Muistakaamme, että näin on (lihav. HJ):

”On vaara, että osa jäsenmaista haluaa mennä juuri ja juuri riman yli” – EU:n maatalouspolitiikkaa muuttuu hitaasti

Suomen luomuviljelijöiden edunvalvontajärjestön Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri edustaa maatalouden vähemmistöä: Suomessa alle 15 prosenttia viljelymaasta on luomuviljelyssä. Koko EU:ssa osuus on keskimäärin alle kahdeksan prosenttia.

– Ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen on vesittynyt.

EU-komission Pellolta pöytään -strategiassa tavoitteena on kasvattaa EU:n luomupeltopinta-ala 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tavoite ei kuitenkaan ole tulossa velvoittavana osaksi EU:n maatalouspolitiikkaa.

– Vielä ei ole valtionhallinnossa päätetty, mikä olisi Suomen tavoite. Luomuliitto on ollut sitä mieltä, että Suomen tavoitteena pitäisi olla 30 prosenttia. Esimerkiksi Tanska on jo pitkään pyrkinyt luomutuotannon edelläkävijämaaksi.

Ja yrittäkäämme vaikuttaa siihen, ettei Rännärin asettama tavoite tule Suomen tavoitteeksi.

Kuten koko EU:n kohdalla, niin myös Suomen kohdalla, ensimmäiseksi olisi toteutettava analyysi siitä, mitä tuollaisesta tavoitteesta olisi seurauksena. Sitäkin olemme jo vaatineet toisessa keskustelussamme.

Kuten myös esittäneet kysymyksen, onko tuollainen silmälappuinen tavoite edes olemassa olevien luomuviljelijöiden edun mukaista. Suomen edun mukaistahan se ei ole.

[Heikki Jokipii]

Huomasin, että tuo on STT:n uutinen, joka on nyt ilmestynyt monessa muussakin paikassa. Ja kiltisti, vailla vastaväitteitä kaikki ovat julkaiseet tämänkin Rännärin näkemyksen:

Rännäri painottaa, että luomuviljelyksen edistäminen on yksi tapa ohjata koko maataloutta luonnon kannalta kestävään suuntaan.

– Luomu on tunnustettu kestävän ruuantuotannon veturiksi. Luomuviljelijät kehittävät uusia toimintatapoja, jotka valuvat pikkuhiljaa tavallisenkin maatalouden puolelle.

Sitä ei ole tunnustettu tuollaiseksi veturiksi.

Luomuviljelijät eivät juurikaan ole kehittäneet uusia toimintatapoja, varsinkaan verrattuna maanviljelyn meneillään olevaan yleiseen jopa vallankumoukselliseen kehitysvaiheeseen. Jossa on mukana geenitekniikka, ja sen lisäksi moni muu asia. Varsinkin ensin mainittu on luomussa käytännössä täysin kiellettyä.

Ja luomuviljely tuskin on antanut mitään uutta tavalliselle maataloudelle.

[Heikki Jokipii]

Karjalainen menee sitten pääkirjoituksessaan täysin Luomuliiton narussa:

Maatalous tarvitsee lisää nuoria tekijöitä

Toinen EU:n suuri tavoite on lisätä luomuviljelyä. Koko EU-alueella luomuviljelyn osuus kaikesta viljelymaasta on keskimäärin vajaat kahdeksan ja Suomessa alle 15 prosenttia. EU:n tavoite on nostaa luomupeltopinta-ala 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suomi ei ole vielä päättänyt omaa tavoitettaan. Luomuliiton mukaan tavoite pitäisi olla 30 prosenttia tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, mihin esimerkiksi Ruotsi on sitoutunut.

Tavoitteiden nostamisen taustalla on se, että luomu on tunnustettu EU:ssa kestävän ruuantuotannon veturiksi.

Eikä siis sanonut mitään poikkipuolista tuohon. Ikäänkuin tosiasiana tuo tuli.

Eikä tuo kumpua Pohjois-Karjalan omasta tilanteesta: siellä luomutilojen määrä ja luomupinta-ala väheni tänä vuonna edellisestä vuodesta. Siirtymävaiheen ala voimakkaimmin.

[Heikki Jokipii]

Lupasimme käsitellä ajan kanssa kaikki Ruralia-instituutin koulutusmateriaalit. Helpointa lienee aloittaa tästä uudelleen lämmitetystä jutusta:

https://www.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti/koulutus/luomutietoverkon-materiaalit/50-prosenttia-luomuun-vuoteen-2030-mennessa

Uudelleen lämmitettyä materiaaliahan se on, vaikka etusivu väittää sitä päivitetyksi 4.1.2021. Noin 10 vuotta vanhaa. Helpointa se on käsitellä tämän otsikon alla, koska täällä on jo koottuna koko joukko tuolle idealle löytyneitä vastaväitteitä.

Ainahan ne eivät ole kaikessa vastaväitteitä: niinpä tuohon linkatun raportin skenaariot saattavat olla aika realistisia siitä, mitä tuosta seuraisi. Mutta meidän mielestämme ne seuraukset eivät ole hyviä.

[Heikki Jokipii]

Mutta tähän n. 10 vuoden takaiseen arvioon voi jo sanoa...

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n Luomu 50 -raporttia koordinoinut tutkija Kauko Koikkalainen laskee, että luomuviljelyn pitäisi lisääntyä kymmenen prosentin vuosivauhdilla, jotta luomutuotanto laajenisi 50 prosentin viljelyalaan vuoteen 2030 mennessä.

- Tämä olisi kaksinkertainen vauhti viimevuosien kasvuun verrattuna. Tavoite on haasteellinen, mutta ei kuitenkaan utopistinen ainakaan kaikilla maataloustuotannon sektoreilla, Koikkalainen pohtii.

... että ilmeisen utopistinen se oli. Nyt pitäisi olla jo noin puolessa välissä, mutta Ruokaviraston tiedon mukaan prosentti on 14,1. Kun lähtökohta oli 8 prosentissa, sen olisi tähän vuoteen ollut noustava noin 2,3 prosenttiyksikköä vuodessa, eli olla jo ainakin noin 25%. — Voi hyvin olla, ettei edes myöhempää, alempaa 20% tavoitetta saavuteta vuoteen 2030 mennessä. Nippa nappa se tulee ainakin tapahtumaan (toisesta triidistä):

Kantarin kehitysennusteet ovat nämä (ss. 16-17):

Ennusteen mukaan luomutilojen (kasvinviljelyn osalta) määrä kasvaa lähes 10 prosenttia vuoteen 2022 mennessä

Luomualan osuus koko maan peltoalasta nousee ennusteen mukaan vuoteen 2022 mennessä 15 prosenttiin (2019: 13,5 %) ja vuonna 2027 noin 17 %:iin

Ja tottakai tässä olisi pitänyt jo tapahtua olennainen muutos:

Luomutuotteiden markkinaosuus on kuitenkin vain prosentin luokkaa, mikä viittaa siihen, että tuotantoketju ei toimi ongelmitta.

Mutta eihän siinä ole, vaan osuus on edelleen vain n. 2,6%. Eikä sitä lukua pidä verrata tuohon 1 prosenttiin ennen vaan tuohon 14,1 prosenttiin viljelyalasta nyt. Ei, ei todellakaan tuotantoketju toimi ongelmitta. Mutta onko se koskaan toiminut? Voiko se koskaan toimia?

[Heikki Jokipii]

Mutta katsokaamme kuitenkin näitä oletuksia:

Vai li­sä­tään­kö luo­mua op­ti­mi­mal­lil­la?

Toisessa, luomun potentiaalin huomioivassa skenaariossa nurmen osuus viljelykierrossa olisi 40 prosenttia, leipäviljan 20, rehuviljan 30 ja palkoviljojen 10 prosenttia. Keskisadot on oletettu 20 prosenttia korkeammaksi kuin nykyisen luomuviljelyn keskisadot.

Mikä on nyt tilanne? Luomu yhteensä 286751 ha, siitä nurmea 178428, viljat yhteensä 80100, palkoviljat 8679 ha (Ruokavirasto).

Niinpä nurmen osuus on edelleen 62%. Kaikkien viljojen osuus 28%. Ja palkoviljojen 3%.

Eivätkä keskisadot ole 10 vuodessa mihinkään nousseet.

Suurempi sato saavutettaisiin uusimalla nurmet nykyistä tiheämmin ja palkoviljojen viljelyä laajentamalla, jolloin typensaanti turvattaisiin paremmin. Yhdistämällä enemmän kasvinviljelyä ja kotieläintaloutta karjanlannan ravinteet hyödynnettäisiin tehokkaammin ja viherlannoituksesta voitaisiin luopua.

Mihinkään noista ei ole kyetty.

Kokonaissato nykyiseen ei-luomutuotantoon verrattuna olisi 82 prosenttia. Luomutuotanto kattaisi 50 prosenttia leipäviljan kokonaiskulutuksesta sekä 65 prosenttia maidon ja naudanlihan kokonaiskulutuksesta. Nautakarjatuotanto voitaisiin toteuttaa lähes nykyisellä tuotantointensiteetillä ja se olisi kokonaan rehuomavarainen myös valkuaisen osalta.

Toteutuneet prosentit eivät ole sinnepäinkään.

Mikäli maidon ja naudanlihan ohella haluttaisiin tuottaa luomuna myös sian ja siipikarjan lihaa, voitaisiin tähän kohdentaa enintään 20 prosenttia rehuviljasta ilman, että se alentaisi maidontuotantoa. Tässäkin vaihtoehdossa sian ja siipikarjan liha olisi siis pääosin tavanomaisesti tuotettua.

Siipikarjan lihassa ei luomu edes tilastoissa näy. Sianlihakin vain hädin tuskin.

Tätä laajempi rehuviljan osuuden lisääminen viljelykierrossa laskisi voimakkaasti luomun kokonaissatoa, koska lisäviljan tuotanto edellyttäisi viherlannoitusta.

Joka tapauksessa tuo luomun kokonaissato on pysynyt hyvin alhaisena. Tuo aiempana esitetty skenaario ei ole lainkaan toteutunut. Voiko sitä sanoa realistiseksi, alunperinkään? Se oli kuitenkin utopistinen. Päinvastoin kuin Koikkalainen silloin väitti.