Hesarin lauantailiitteessä oli tänään juttu keskiluokan uusista statussymboleista. Näissä jutuissahan tietysti samalla kertaa yritetään luoda ja kuvata näitä "trendi-ilmiöitä".
Olen myös havainnut näiden juttujen huomattavan lisääntymisen ja vastaava oli Hesarissa muutama päivä sitten, jossa seurattiin kolmen keskituloisen rahankäyttöä. Yhden pariskunnan kohdalla piti erikseen mainita se, kuinka he osa-aikaisina talonmiehinä nyt työskennellessään käyttävät palkastaan 700-800 euroa ylijäävää rahaa kuukaudessa laadukkaaseen ruokaan, joka on tietenkin esim. luomua. Ja on rahaa myös luomukosmetiikkaan ja muuhun hemmotteluun.
Tähän käytän rahani – kolme keskituloista perhettä kirjasi menonsaTosin jutussa ei tällä kertaa mainittu asian yhteydessä ekologista tai kestävää kuluttamista, vaan kyseessä oli ilmeisesti vain se, että rahalla on varaa ostaa jotain sellaista, johon ei aiemmin ollut rahaa tai kiinnostusta.
Siinä mielessä luomuväen markkinointi on onnistunutta, että luomuun tänä päivänä automaattisesti yhdistetään kestävyys ja vaikkapa tuo "juurevuus", josta kuluttajille tulee hyvin positiivisia mielikuvia, eikä niihin millään kyetä tuollaisissa jutuissa yhdistämään tosiasioita, eli sitä, että luomu tuottaa jopa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä, sekä romahtaneet sadot tarkoittavat sitä, että olemme varastaneet luonnolta turhaan maata maatalousmaaksi.
Mutta kuinkahan luomuväki suhtautuu siihen, että luomusta on tullutkin uusi statussymboli?
Sillä kuten tuonkin jutun kohdalla käy ilmi, statussymboleja tulee ja menee, ja tämän päivän statussymboli ei ole välttämättä kovin korkeassa kurssissa huomisen varallisuussymbolina, kun nykyiset statussymbolit voidaan heittää nurkkaan aivan samalla tavoin kuin eilisen minkkiturkit?
Joten nauttivatko he nyt aallonharjalla ansiottomasta arvonnoususta, vai voisiko joku olla huolissaan siitä, että suuret massat eivät ole koskaan olleet kovin innoissaan statussymboleista ja toisaalta että he jotka
nyt ovat, voivat hylätä ne kun keksivät uusia?
