Author Topic: Professorin yskänlääke  (Read 7458 times)

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 25025
    • View Profile
    • Email
Professorin yskänlääke
« on: 12.11.07 - klo:18:08 »
Kun saa professuurin, on oletettavasti osoittanut kykynsä tieteellisessä päättelyssä. Ainakin silloin, kun on viranhaussa merkittäviä tieteellisiä töitään tehnyt. Akateeminen vitsi kertoo juuri nimitetystä professorista, joka olisi mukama huoannut: "Jumalan kiitos, nyt se on loppu se penteleen tiede!" Tieteen tekemiseen kuuluu logiikka, ja logiikkaan kuuluu se, että johtopäätöksiin eivät vaikuta arvoarvostelmat.

Finfoodin "luomuiskuryhmän" toimesta on nyt yritelty avata 1.5. alkaen keskustelua, joka ei kyllä näytä erityisesti ottaneen "tulta": muutama, sanoisinko vaikka, vaatimaton puheenvuoro tämän n. 3 viikon aikana. Mutta ko. keskustelun pohjamateriaalista on nyt kyse, suhteessa edellä mainittuihin tieteen kriteereihin.

Mitä tekee professori Juha Helenius, siinä eduskunnassa esitetyssä alustuksessaan, joka on asetettu ko. keskustelun pohjaksi? Kirjoittaa tarinan, jota täytyy ihmetellä. Missä tässä on tämä logiikka? Näin nimittäin Helenius kirjoittaa ensin (viitataanko tässä vähän meihinkin?):

Quote
"Tässä yhteydessä on syytä mainita jopa luomutuotannon vastaiseksi lobbyksi muovautunut kritiikki, jonka mukaan luomun tuoteyksikköä kohden suurempi peltopinta-alavaatimus vaarantaa ruokaturvan maapallon kasvavalle väestölle. Kuitenkin juuri luonnonvarojen käytön mittareilla kestävä tuotantotapa on lähempänä luonnonmukaista kuin tavanomaista, puhumattakaan ns. tehotuotannosta. Peltoalavaatimukseen liittyvä argumentti on sikälikin heikosti perusteltu, kun ruoantuotannon määrän pullonkaulat ovat nykyisen peltoalan käytön heikossa intensiteetissä (FAO 2002), jota juuri luonnonmukaisen tuotantotavan keinoin voitaisiin kehitysmaissa kestävästi nostaa (esim. Pretty et al. 2003). Lisäksi suhteettoman suuri peltoalaosuus kehitysmaissa käytetään länsimaisten kuluttajien tarpeisiin, ml. vientirehun tuotantoon länsimaihin, joissa kotieläintuotteiden kulutus jo ylittää ravitsemuksellisesti järkevän tason. Monissa tapauksissa tämä teollinen rehuntuotanto tapahtuu paikallisten väestöjen ruokaturvan kustannuksella (esim. Altieri & Pengue 2005)."
(Lihav. HJ)

Mitä tässä siis sanotaan? Jos "pullonkaulat" ovat muualla, sanotaan siis, että kyllä sitä peltoa, kun vähän paremmin sitä käytetään, riittää. Ja sitten ne länsimaiset kuluttajat ja niiden lihanhimo! Miten tämä liittyy tuotantotapaan? Itsessään on tietysti totta, että jos koko maailma tyytyisi ja voisi tyytyä pelkkään kasvisravintoon, niin siinähän se tietysti olisi, se. Mutta Suomessakin se luomun "hittituote" on kyllä, mainostuksesta päätellen, jouluinen luomukinkku! Ja raivoikkaimmin luomua puolustetaan juuri sillä, että siinä kuulemma kohdeltaisiin eläimiä jotenkin paremmin.

Jos (vientiiin menevä) "teollinen rehuntuotanto tapahtuu paikallisten väestöjen ruokaturvan kustannuksella" - niin voi vain kuvitella, paljonko "paikallisen väestön" maata riistettäisiin, jos kyse olisi luomurehusta.

Mutta näin hän vähättelee hehtaarikohtaisen tuoton merkitystä. Mutta aivan ihmeteltävän vaivattomasti hän sitten vähän jäljempänä siirtyy eteenpäin ja vetoaa  tutkimukseen, jossa sen merkitystä korostetaan:

Quote
Entä sitten tulevaisuuden kestävän ruokaturvan maailmassa? Tiivistän lyhyesti Science-tiedelehdessä julkaistun laskelman (Tilman et al. 2001, vrt. myös FAO 2002). Maailman väestönkasvun keskiennuste on 50% lisäys nykyiseen 50 seuraavan vuoden aikana. Samanaikaisesti odotetaan globaalin bruttokansantuotteen henkeä kohden 2,4 kertaistuvan, ja ruokavalioiden kehittyvän vaurastumisen myötä yhä enemmän lihaa sisältäväksi. Jos jatketaan noin kahden viime sukupolven aikaisella tavanomaisen tuotannon kehityskaavalla, on tarvittava maatalousmaa-alan nettolisäys 20% nykyiseen verrattuna. Samanaikaisesti maatalousmaata poistuu käytöstä, joten lisää peltoa ja laidunta olisi saatava miljardi hehtaaria (500 kertaisesti Suomen maatalousmaan ala). Tällöin oletetaan, että satojen määrä edelleen kaksinkertaistuu, kuten 50 viime vuoden aikana kasvinjalostuksen, keinokastelun, keinolannoituksen ja kemiallisten torjunta-aineiden käyttöönoton ansiosta tapahtui. Satojen kasvuoletus on tässä laskelmassa toiveikas, sillä pelloksi soveltuva maa-ala, kasteluun käytettävissä oleva vesi sekä lannoitefosfori ovat jo nyt niukkoja luonnonvaroja. Lisäksi näihin sekä lannoitetypen valmistukseen ja käyttöön liittyy suuria ympäristöongelmia. Vaadittava torjunta-aineiden käyttömäärän lisäys olisi 270%, typen 390% ja fosforin 240% 50 seuraavan vuoden aikana . – Onko tämä tie edes mahdollinen?

Tämän Science-lehden artikkeli (Tilman et.al., joka on pdf-muodossa täältä saatavissa) "maalaa" näinollen näkymiä, jossa lisääntyvän väestön oloissa juuri hehtaarikohtaisen sadon lisäys, keinoja kaihtamatta, on täysi välttämättömyys 20-50 vuoden kuluessa, ja se sanotaan ko. artikkelissa.  Niinpä se artikkeli ei anna mitään tukea huonotuottoiselle luomuviljelylle. Se korostaa välttämättömyyttä nostaa tuottavuutta kaikin tavoin, ml. bioteknologia!

(Ja tämän artikkelin luettuaan on aika vakuuttunut, että tästä rajallisesta maasta ei riitä tulevaisuudessa myöskään yhtään hehtaaria bioenergiallekaan!)

"Onko tämä tie edes mahdollinen?" Helenius vihjaa, että ei, ja suosittaa, että ... niin mitä? Tehkäämme se siis vielä vaikeammaksi?

Niinpä, kun Helenius on sanonut ja kirjoittaa, että ...

Quote
Nykyisten peruskoululaistemme tulevan työelämän ajanjaksolla ruoan kysyntä siis tulee kasvamaan yli 50%. Samanaikaisesti ruoan tuottamiseen käytettävissä olevat luonnonvarat niukkenevat ja tuotannon ympäristövaikutukset kasautuvat ihmiskunnan ehkä merkittävimmäksi ympäristöongelmaksi (Tilman et al. 2001). Tässä skenaariossa on mielestäni välttämätöntä murtautua ulos totunnaisesta ajattelutavasta, yhden näkökulman argumenteista, ja luomu-tavanomainen vastaikkainasetteluista.
(lihav. HJ)

... niin suomeksi se minusta tarkoittaa, ettei hänellä ole aavistustakaan, miten tämä ristiriita ratkaistaisiin - joten puhukaamme muusta! Kenen toiminta tässä onkaan muodostunut "lobbyksi"?

(Heikki Jokipii 20.05.06)
« Last Edit: 14.12.12 - klo:19:52 by Heikki Jokipii »

Matti Pekkarinen

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 499
  • Moi
    • View Profile
    • Masan Maaseutu
    • Email
Vs: Professorin yskänlääke
« Reply #1 on: 14.11.07 - klo:09:10 »
Helenius yritteli aiemminkin saada luomun näyttämään ekoteolta. Hän vetosi uuteen selvitykseen, jota ei ole vieläkään julkaistu?

Juha Helenius toimii juuri siten kuin hänen asemassaan  ( agroekologian professori ) kai tuleekin: seuloo valtavasta tutkimustulosten ja ”tutkimustulosten” joukosta luomua puoltavat (ja joutuu turvautumaan vierasmaalaiseen, kun ei "lähitutkimuksissa" löydy mieleisiä). Niin hänen odotetaankin tekevän. Omia huuhtoumatutkimuksia en tiedä hänen tehneen (kuten esim professori Martti Esala on tehnyt jo parikymmentä vuotta)



1)   Perustuvatko väitteet mittauksiin? Jos perustuvat, ovatko vertailutilat vertailukelpoisia? http://matti.tuottavamaa.org/ltutkim.htm

2)   Ilmeisestikään eivät perustu, sillä väite on pahasti ristiriidassa väkilannoitteen huuhtoutumisalttiutta koskevien aiempien selvitysten kanssa. Väkilannoitteen typestä on huuhtoutunut 3-vuotisen seurannan aikana noin yksi kilogramma/ha, pellon kokonaistyppihuuhtouman ollessa kymmeniä kiloja/ha. Väkilannoitteen osuus typen huuhtoumasta on, tutkimuksesta riippuen, vaihdellut välillä 1-2,5 %. Sadon määrän lannoitus ainakin kaksinkertaistaa! http://mattipekkarinen.net/kasvisivut/koli.htm 

3)   Käytännön havainnot (ja niihin perustuvat lannoitusohjeet) ovat kovin erilaisia kuin Professori Heleniuksen siteeraamat saksalaisväittämät. Karjanlannan fosforin hyötysuhteen arvioidaan virallisissa laskelmissa olevan 75% väkilannoitefosforin hyötysuhteesta. Typen kohdalla tilanne on vielä huonompi. Lannoituslaskelmissa otetaan huomioon vain liukoiset typen muodot, joiden osuus lietelannassa on noin 60% ja kuivikelannassa noin 30% lannan kokonaistyppimäärästä. Väkilannoitteella koko typpimäärä on liukoista, kasveille käyttökelpoista.
 
4)   Maan humusasiassa: eikö tutkijoita (ja varsinkin Heleniusta) ihmetytä ristiriitaisuus Tikkurilan 30-vuotisen humustutkimuksen kanssa? Siinähän todettiin, että väkilannoitteen käyttö lisää maan humuspitoisuutta. Ja järkikin (ja silmäkin ) sanoo, että iso sato tuottaa enemmän maahan kynnettävää. Puhumattakaan suorakylvömenetelmästä, joka on erityisen säästävä ja suositeltava humusasian suhteen. Siinä maata kuluttavasta muokkaamisesta luovutaan kokonaan. (luomuun menetelmä ei rikkakasviongelman vuoksi sovellu)

5)   Peltomaan ”elävyys”: http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/cgi-bin/weblehti.exe?Newsp=mtul&Date=011121&Depa=maatal&Model=ajuttusivu.html&Story=595542.txt  … Siinäkin häämöttää luomututkijoiden sormenjälki, sillä tutkimus ei ollut neutraali: Luomu/tavanomainen- vertailussa todettu tasapeli  onkin itse asiassa selvä LUOMUVILJELYN TAPPIO! Vertailun luomutilat kun ovat kaikki karjatiloja (joilla viljely on pitkälti nurmiin painottunutta), ja tavanomaiset  tilat olivat osaksi puhtaita viljatiloja, joilla ei nurmea ole ollenkaan !!!
Pelkästään nurmiviljelyssä olevassa pellossa kuuluisi olla selvästi enemmän orgaanista ainetta ja vilkkaampi pieneliötoiminta kuin vilja-nurmikierrossa tai puhtaassa viljanviljelyssä. Näin siksi, että nurmiviljelyssä on vähiten orgaanista ainetta kuluttavaa muokkausta. Muokkaus häiritsee myös lierojen ja muiden maan eläinten toimintaa. Lisäksi nurmi tuottaa eniten uutta orgaanista ainesta maahan.



Ravinnehyötysuhteet. Esimerkiksi se, että lannan liukoisen typen hyötysuhde syyslevityksessä on 50 % tarkoittaa sitä, että 50% liukoisesta typestä tulee kasvien hyödyksi väkilannoitteen typen veroisesti. Eli kahdella lannan liukoisella typpikilolla saadaan korvatuksi yksi väkilannoitteen typpikilo. Eli liukoisen typen hyötysuhde on puolet väkilannoitteen typen hyötysuhteesta (joka on noin 80%). Ja mikä tärkeintä: lannan liukenematon typpi menee hukkaan lähes kokonaan. Ja sitä lietelannassa on 1/3 typestä ja kuivikelannassa 2/3 typestä. Niinpä jotta kasvi saa 50 kg typpeä, on annettava 60 kg väkilannoitteen (=liukoista) typpeä tai 120 kg lannan liukoista typpeä sekä sen ohessa 60kg (liete) tai 240kg (kuivalanta) määrä liukenematonta typpeä.


Ylläoleva perustuu tutkijoiden ja viljelijöiden havaintoihin kymmenien vuosien ajalta, miljoonilla peltohehtaareilla. Itsekin viljelijänä havaittuani saman, annan  näille arvoa ja painoa paljon enemmän kuin Heleniuksen puheille.


Professorikunnassa ei olla sitä paitsi kovinkaan yksimielisiä: Ote Martti Esalan 50v- lehtiuutisesta: ”Martti Esala syntyi Ylistarossa 21. huhtikuuta 1954. Hän valmistui maatalous-metsätieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1981 ja väitteli tohtoriksi 1992. Esala on työskennellyt Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa vuodesta 1980. Maaperä- ja ympäristötutkimuksen
professorina hän aloitti 1997. Esala on perehtynyt muun muassa typpilannoitukseen ja maataloudesta tulevan typen ympäristökuormitukseen….
... Hän on tutkinut myös luomuviljelyn vaikutuksia maaperään ja ympäristöön. …
Luomulla luvataan Esalan mielestä liikaa. Itse hän ei ainakaan ympäristösyistä laittaisi rahojaan luomuun, eikä luomun terveellisyyttäkään ole voitu osoittaa. Suomalainen ruoka ylipäätään on puhdasta. "Luomu ei ole kestävä tuotantotapa", Esala sanoo. Jos satomäärä otetaan mittariksi, luomupelto kuormittaa vesistöjä enemmän kuin väkilannoitepelto….


Matti
« Last Edit: 14.11.07 - klo:16:14 by Matti Pekkarinen »
Hyvin menee, mutta menköön.
http://mattipekkarinen.net

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 25025
    • View Profile
    • Email
Vs: Professorin yskänlääke
« Reply #2 on: 17.07.19 - klo:05:31 »
Laitetaan ihmettelymme tähän.

Tässä jää hyvin eipäselväksi, mitä Helenius ja uutisen julkaissut Pro Luomu tällä tavoittelevat:

Vihreät pellot turvaavat ruuan

Jotain uutta ja innovatiivista pitäisi olla? Mutta samalla täytyisi pitäytyä vanhoihin käytäntöihin. Ja sääntöihin.

Quote
Esimerkiksi Hyvinkään Palopurolla toimii ravinne- ja energiaomavarainen, elintarvikejalostukseen yhdistetty lähi- ja luomutuotannon malli, joka perustuu ravinteiden kierrätykseen ja uusiutuvan energian tuottamiseen.
(lihav. HJ)



PS. 19.07.19: Saivartelua (tai vähän väkisin keksitty vitsi tähän), mutta eivätkö ole vasta keltaiset, tuleentuneet pellot, jotka sen ruoan turvaavat?  ;)
« Last Edit: 19.07.19 - klo:07:04 by Heikki Jokipii »

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 25025
    • View Profile
    • Email
Vs: Professorin yskänlääke
« Reply #3 on: 23.07.19 - klo:04:07 »
(Jatkan tähän, koska samasta, jo juuri edellä mainitusta tilaisuudesta on kyse.)

Kovasti meni keskustelu tässä tilaisuudessa luomuväen varsinaisen agendan ulkopuolelle:

Keinoliha ei pysty vielä kilpailemaan aidon lihan kanssa – ”kuolisimme nälkään, jos alkaisimme elää nyt keinolihan varassa”

Quote
SuomiAreenassa käytiin tällä viikolla keskustelua myös hiiliviljelystä ja keinolihasta. Pro Luomun järjestämässä tilaisuudessa pohdittiin, millainen suunta ruuantuotannolla on tulevaisuudessa ja millaisia vaihtoehtoisia ruuantuotantomenetelmiä voitaisiin kehittää.
(lihav. HJ)

Kun yleensä luomuväen tavoitteena on ollut kaikkien uusien (vaihtoehtoisten) menetelmien kieltäminen ruoan tuotannossa. Muiltakin kuin luomuviljelijöiltä.

Tällaisesta laskelmasta oli kiistelty:

Quote
Keinoruuan valmistus vaatii myös paljon energiaa. Helsingin yliopiston professori Juha Helenius toi esiin, että Suomeen täytyisi rakentaa 140 uutta Olkiluodon kokoista ydinvoimalaa, jotta ruokaa voitaisiin tuottaa laboratoriossa.

Ajatusharppaamon johtaja Janne Saarikko kuitenkin kyseenalaisti väitteen ja hänen mukaansa uusia ydinvoimaloita tarvittaisiin vain 34.

Mutta sellaista laskelmaa välteltiin, mitä tapahtuisi luonnolle ja taloudelle, jos Suomen ruoka yritettäisiin tuottaa luomuviljelyllä.  Lisätehoa kaivattiin:

Quote
Luomuviljelijä Samuli Laurikainen peräänkuulutti innovaatioiden tarvetta, jotta ruuantuotanto olisi mahdollisimman tehokasta.

Voimme kertoa, että sellainen innovaatio tai innovaatioiden rypäs on jo tehtykin, ja sillä kokonaisuudella on jo alustava nimikin: tavanomainen viljely.

Heikki Jokipii

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Posts: 25025
    • View Profile
    • Email
Vs: Professorin yskänlääke
« Reply #4 on: 12.02.20 - klo:10:03 »
Helenius jatkaa ajatustensa ja mallinsa kehittelemistä:

Maa­ta­lous re­mont­tiin: kun tuo­tan­toa uu­dis­te­taan, maa­seu­tu al­kaa el­pyä

"Yskänääkkeeseen" on tullut hiukan muutettu resepti.

Luomua ei ihan sellaisenaan suositella. Geenimuuntelu mm. hyväksytään. Mutta epäluulo tehoviljelyä kohtaan on pitkälti ennallaan. Tämä kaksitahoinen suhtautuminen on tietysti tavallaan perusteltua:

Quote
Väestö kasvaa eniten Afrikassa, jossa on myös paljon kapasiteettia lisätä ruuantuotantoa. Luontaistaloudessa pienilläkin lannoite- ja torjunta-ainepanoksilla sadot saadaan moninkertaistettua.
[...]
Helenius lisäisi tehoja Afrikan maatalouteen mutta vähentäisi niitä teollistuneiden maiden maatiloilta.


Mutta ei tule ihan selväksi, kuinka kauan hän uskoo rikkaan maailman kykenevän jatkamaan tätä "koroilla elämistä" :

Quote
Länsimaissa pellot ovat jo täynnä menneiden vuosikymmenien fosforilannoitteita. Monin paikoin lannoittaminen ei tuota enää lainkaan sadonlisäystä.


Typen osalta hän edelleen luottaa luomumenetelmän tehoon:

Quote
Helenius on tutkinut hyvinkääläisellä Palopuron tilalla ravinteiden kierrätystä. Hän uskoo, että koko elintarviketuotannon ketju Suomessa voisi olla hiilineutraali.

Kestäväkin maanviljely vaatii tietyn määrän typpilannoitetta. Palopuron tilalla typpi saadaan apilanurmesta, josta ensin otetaan energia talteen biokaasureaktorissa. Käsittelyn jälkeen fermentoitu mädätystähde voidaan ajaa mille tahansa pellolle.


Mutta ei ilmeisesti edelleenkään näe ongelmana niitä hehtaareja, joita typensidontaan kuluu.
« Last Edit: 12.02.20 - klo:10:33 by Heikki Jokipii »