Aika kritiikittömästi Annamari Sipilä esittää Hesarissa tämän ideaaliksi ja malliksi myös Suomelle:
Englantilainen sika nauttii omasta tilasta, mutta Suomessa hyötyeläimiä näkee yhä harvemmin ulkona
Britannian maaseudulla näkee ulkona oleilevia sikoja ja lehmiä useammin kuin Suomessa. Emakoista ulkona asuu noin 40 prosenttia.Loput on maksumuurin takana, mutta koko artikkelissa ei kertaakaan edes mainittu afrikkalaista sikaruttoa. Jolta Englannin kanaali on ilmeisesti Britanniaa suojannut. Suomen kylmyys sentään mainitaan.
Mutta jo tuostakin voi lukea, että 60% emakoista Britanniassakaan
ei asu ulkona.
Siitä ei tietenkään ollut tarkastelua paljonko ne 40% sioista saavat ulkona tonkiessaan ravinteita liikkeelle ja kulkeutumaan vesistöihin. Ainakin kuvassa olevalla kaltevalla peltoalueella uskoisi sen onnistuvan varsin hyvin.
Mitä lehmiin tulee, niin UK:ssakin osataan jo kysyä:
What’s wrong with factory farming?The notion that ‘cows belong in fields’ comes from the same set of ideas that lead supermarkets to put a picture of a farmer on meat packaging. He’s leaning on a farm gate surrounded by happy cows, it’s summer and the sun is shining. Factory farming conjures images of big business, evil corporations who care only about profits. We need the picture of the farmer to assure us of our ethical righteousness. We are prejudiced against factory farming because of juvenile anthropormophism. The sentiment behind this prejudice – ‘Surely cows shouldn’t be kept indoors with no natural light for months on end? I’d be miserable if they did that to me!’ – is understandable but misguided.
Tuon artikkelin mukaan eivät sisällä pidetyt lehmät lehmät välttämättä hyvinvoinnissa lainkaan häviä. Ja olisiko se sielläkin niin , että eläimiä näkee ulkona nykyisin yhä harvemmin?
Toisesta sikälaisestä artikkelista luin teesin, että viljelijöiden tehtävänä on tuottaa ruokaa eikä pitää yllä vanhanaikaista, idyllistä maalaismaisemaa (niillle, jotka siellä joskus harvoin käyvät).