Luomu.fi:n/Luomutietoverkon
tältä sivulta löytyi itse muistiokin.
Maabrändiraportti löytyy nyttemmin
täältä.
Se esittää (tarkoituksella?) tavoitteen epämääräisesti, että (otsikko) ”Maataloudesta puolet luomua” tai (tekstissä) ”Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet tuotannosta olisi luomua.”
Vielä raporttia julkistaessa (Ajankohtaisessa Kakkosessa) Ollilla
aivan selvästi tulkitsi tämän siten, että puolet suomalaisten
syömästä ruoasta olisi luomua, so. "tuotanto" tarkoitti tuotannon tulosta.
Nyt Cronberg tarjoaa omassa "katekismuksessaan" toisen "Mitä se on?'' eli tulkinnan, täysin utopistisen tietysti edelleen, mutta selvästi jo Ollilan visiosta kohtuullistetun version asiasta (s. 55). Tavoitteena on vuosina
2011–2014:
Luomukulutuksen osuus on 5 prosenttia ja viljelyalasta 10 prosenttia.
2014–2020
Luomukulutuksen osuus on 10 prosenttia ja viljelyalasta 20 prosenttia.
2020–2030:
Maabrändivaltuuskunnan tavoite – 50 prosenttia tuotannosta luomua – on saavutettu ja kulutus on 30 prosenttia.
Ovelasti on sana "viljelyala" tuossa vaihdettu "tuotannoksi". mutta viljelyalaa siinä selvästikin edelleen tarkoitetaan.
Näin tavoitetta huomaamatta on hilattu alaspäin.
Tuossa muuten samalla
myönnetään, että puolella viljelyalasta saadaan
vain 30% ruoasta, eikö?
(Ja Ollilan tavoite olisi siis vaatinut päälle
80% peltoalasta - ja lopuilla alle 20% alalla olisi pitänyt sitten tuottaa ruoastamme se toinen puoli. Tai turvautua tuontiin. Kuten me jo melko tuoreeltaan
täällä arvioimme.)
Joka tapauksessa asia näyttäisi
tältä.
***
Ja kyllä tuo taitaa sitten olla kaikki, mitä Cronbergilla nyt oli raportoitavaa. Raporttihan jakautui kahteen osaan, josta jälkimmäinen osa oli ehdotus tuosta luomuinstituutista.
Ensimmäisen osan otsikkona oli "Kansainvälinen brändi – tehtävä Suomelle?", ja luultavasti oli se, jossa piti arvioida tämän bränditavoitteen yleisiä onnistumismahdollisuuksia ja "luomujohtajuuden esteitä”.
Kun kuitenkin nk. analyysi perustui täysin yksittäisten ihmisten haastatteluihin (ilman mitään tilastollista analyysiä) ja kun haastatellut oli vielä valittu pääosin vahvasti luomuväestä, tai sitten sellaisesta väestä, joiden pitää "viran puolesta" olla luomun suhteen vähintään "ystävällisiä" (MMM, MTK, yliopistotkin), mitään realistista arviota ei siinä varmasti tehty. Tulos ei juuri eroa toiveajattelusta.
Jotta tuollainen tavoite saavutettaisiin, täytyisi tietysti tutkia juuri niitä asian esteitä. Niinhän luvattiin kyllä tehdä, mutta ei tehty.
Haastatteluissakin se tarkoittaisi niitä, jotka ovat voimakkaasti asiaa vastaan (kyllä, Cronbergille olisi ollut hyödyllistä haastella
meitä!) tai sitten "penseitä", eli "ei kylmiä eikä palavia" (=suuri yleisö).
Mutta tämän
raportin tarkoitus ei kaikesta päätellen olekaan ollut mikään viileä tieteellinen analyysi, vaan innostava, toiveikas julistus (joka kuitenkin vähän näyttäisi objektiiviselta, asialliselta),
poliittiseen käyttöön.
***
Josta politiikasta. Mikkelin kaupunki voi tietysti toimia omalla tavallaan, "miten haluaa". Mutta
valtion viranomaisilla minusta pitäisi olla silmämääränään
hallitusohjelma. Jossa luomua kyllä halutaan edistää, mutta "kysynnän mukaan".
Edelleenkään brändityöryhmän raportin ei pitäisi olla valtion viranomaisille
mitenkään ohjeellinen asiakirja. Erityisesti, koska sitä ei ole edes uudestaan käsitelty edes UM:ssä, ja hallitus on vaihtunut välillä.
Jonkun oikeusoppineen pitäisi nosta asia esille: tällainen "keittiön kautta" -linja
rapauttaa suomalaista päätöksentekokulttuuria - oli sitten luomusta itsessään mitä mieltä tahansa!