Suomesta "luomumaa"?

[Heikki Jokipii]

Tottakai Pro Luomun näkökulmasta olisi meneteltävä juuri näin:

EU:n luomun toimintasuunnitelmasta mallia myös kansalliseen luomuohjelmaan

– Toimintasuunnitelma antaa hyvän pohjan ja työkalut luomun kehittämiselle EU:ssa. Nyt on erityisen tärkeää, että toimintasuunnitelmaan sitoudutaan myös jokaisessa jäsenvaltiossa. Suomessa valmistellaan parhaillaan omaa kansallista luomustrategiaa, joka onnistuessaan voi olla merkittävä alan kehittymisen kannalta, toteaa Lamminparras.

Vai olisiko, Pro Luomunkaan kannalta? MT:ssä kerrottiin myös tässä artikkelissa EU:n suunnitelmasta:

Luomualaa lisätään markkinaehtoisesti

Kyllä sekin komppaa kokonisuutena tuota pyrkimystä, mutta ainakin tuo esille tämän keskeisen ongelman (lihav. HJ):

Markkinaehtoisuus on ydintä myös luomualan lisäämisessä, mutta markkinan kehittymistä on tarpeen tukea politiikalla. Luomuviljelyä kritisoidaan sen politiikkavetoisuudesta ja siitä, että luomumarkkinaa yritetään luoda jotenkin keinotekoisesti.

Sitten kyllä tuo artikkeli jatkuu varsinaisella häränpyllyllä:

Täytyy kuitenkin muistaa, että esimerkiksi Suomi siirtyi tavanomaiseen viljelyyn hyvin nopeasti ja valtiojohtoisesti sotien jälkeen, kun elintarvikkeista oli pulaa. Maatalouspolitiikan tavoitteena oli tuolloin kasvattaa ruoantuotantoa nopeasti ja paljon, ja siihen uudet viljelymenetelmät keinolannoitteineen ja torjunta-aineineen vastasivat hyvin. Ruokaturva saavutettiin, ja pian painittiinkin jo ylituotannon kanssa. Panosintensiivinen tuotantotapa jäi vallalle, ja nykyään siitä puhutaan tavanomaisena tuotantona.

Nyt, tässä maailman ruokatilanteessa, EU aikoo vähentää ruokaturvaansa, ruokaomavaraisuuttaan! Ja Suomea usutetaan siihen mukaan!

Mutta loppulauseessa kirjoittaja  PTT:n maatalousekonomisti Johanna Auer palaa markkinoihin (lihav. HJ):

Parhaassa tapauksessa nyt asetetut politiikkapanostukset kantavat hedelmää vielä vuosikymmenienkin päästä ja luomuviljelystä tulee itse itseään kannatteleva ala – miksei jopa uusi ”tavanomainen”, jos niin halutaan.

Myös Pro Luomun tiedotteessa ollaan tietoisia kysynnän vähäsyydestä, mutta annetaan sitten (siinäkin) täysi tuki sille, että se ongelma ratkaistaan EU:ssa ja Suomessa näin:

Euroopan komissio on jo nyt aloittanut konkreettiset toimet luomukysynnän lisäämiseksi. Maataloustuotteiden menekinedistämistoimien kautta ohjataan tänä vuonna 49 miljoonaa euroa rahaa luomutuotteiden kysynnän vahvistamiseksi EU:ssa ja EU:n ulkopuolella. Toimintaohjelma lupaa menekinedistämisrahoja luomulle myös jatkossa. Lisäksi ohjelmaan on kirjattu sosiaalisen median kampanjoita ja vuotuinen EU:n oma luomutuotannon päivä.

Ei, Johanna Auer, turhaan ei syytetä, että luomumarkkinaa yritetään luoda jotenkin keinotekoisesti. Tuossa syyllinen on napattu kiinni verekseltään, itse teossa!

Kaikkialla EU:ssa tuota ei ole otettu vastaan samanlaisella hiljaisella hyväksymisellä, kuin nyt Suomessa näyttää tapahtuvan. Löytyy voimakkaita ääniä, että kehityksen jo nyt, alusta saakka pitäisi tapahtua markkinaehtoisesti. Se ei kyllä miellyttäisi Pro Luomua. Nämä vanhat laskelmamme hiukan lukuja viilaten yhä pitävät:

Vastaehdotus: koko luomuruoan kysyntä Suomessa voidaan helposti tyydyttää tuonnilla

Hallitusohjelma asettaa vaikeasti ymmärrettäviä tavoitteita luomulle

"Kysyntää vastaavaksi"! Nyt on hallituksen aika painaa jarrua luomun lisäämisessä

Tällä hidastuvalla kasvuvauhdilla luomumyynti jäänee - realistisesti arvioiden - koko loppuvuosikymmenen ajaksi alle 2 prosenttiin koko elintarvikemyynnistä.

Luomun noin kaksinkertaiset hinnat ja sen suuri ulkomaisuusaste huomioon ottaen voidaan arvioida, että tuohon kysyntään vastaamiseen ei tarvittaisi Suomessa viljelyalaa kuin noin saman prosenttimäärän (2%) osuus kaikesta viljelyalasta (vaikka luomun hehtaarituotto onkin tavanomaiseen verrattuna vain puolet tai yksi kolmasosa).

Pro Luomun vuoden 2019 koosteesta:

Luomun markkinaosuus Suomen päivittäistavarakaupassa on 2,6 %.

***

Näin muuten on:

Vaikka luomuviljelijät eivät tietenkään ole Euroopan ainoita kestäviä menetelmiä käyttäviä viljelijöitä, on hyvä muistaa, että luomu on toistaiseksi ainoa Euroopan laajuinen kestävyyttä edistävä järjestelmä, joka on ulkopuolisen tahon sertifioima, muistuttaa Lamminparras.

Mutta tuo asiantila pitäisi mahdollisimman pikaisesti muuttaa. Mm. suorakylvön pitäisi olla jo nyt luomun kilpailijana. Potentiaalisena päihittäjänä!

[Heikki Jokipii]

Nyt siis myös EU antaa taustatukea tälle hyvin arveluttavalle ilmiölle:

Mekin noin 8 vuotta sitten kiinnitimme huomiota siihen, että silloisen hallituksen tarkoitus oli lisätä luomua "kysyntää vastaavaksi" - ja mitä se merkitsisi:

Miten kehittää luomutuotantoa ”kysyntää vastaavaksi”?

Kyllähän tuo hallitus, ja myöhemmät hallitukset, tuon tavallaan ymmärsivät. Mutta sitten saatiin "kuningasidea". Hallitushan voi ryhtyä toimenpiteisiin luomun kysynnän lisäämiseksi.

Valtiovalta katsoo asiakseen edelleen tukea yrityksiä manipuloida kansalaisia

Valtiovalta houkuttelee mainoskampanjalla kansalaisia luomun kuluttamiseen

Valtiovalta tekee Suomessa niin kuin kansa haluaa - vai miten päin se oli?

Joku sellainen ajatus nyt luultavasti on EU-komissiollakin.

***

Nyt olisi jo aika tehdä tällainen muutos:

Eikö luomuruokaan ja luomuviljelyyn liittyvistä asioista pitäisi eduskunnassa tehdä ...
... omantunnon kysymyksiä

Myös EU:ssa. Tai sitten radikaalisti niin kuinka MTK suosittaa: kansalaisten omantunnon jne. pitää antaa ratkaista.

Vielä kärjistäen. Osa tuosta edellisessä puheenvuorossa mainitusta 49 miljoonasta eurosta aiotaan käyttää siihen, että manipuloidaan Suomea, suomalaisia.

Eli myös EU katsoo olevan ihan oikein, että jos kansalaiset eivät jotain halua (kuten luomun kysynnässä kyllä näkyy), niin kansalaiset voi panna haluamaan. — Joskus pilkkanimi 'Eurostoliitto' tuntuu valitettavan osuvalta!

[Heikki Jokipii]

Täällä se nyt sitten alkaa tulla, soveltaminen Suomeen:

https://mmm.fi/luomu

Sieltä nyt heti ulos tämä:

https://mmm.fi/documents/1410837/21521162/5.+uusi+luomuohjelma_Leena+Sepp%C3%A4+MMM.pdf/29252df6-046a-e314-48f2-1ebff6fd59e3/5.+uusi+luomuohjelma_Leena+Sepp%C3%A4+MMM.pdf?t=1616574332579

Tämä on siellä ottettu tavoitteeksi:

Luomutuotannon lisääminen

Pinta-ala kasvaa kyllä 25 %:iin, kuten F2F kannustaa mutta kysynnän mukainen tuotanto avainasemassa.

Luvut asettuvat aika hauskasti. Pro Luomun antama viimeinen luomun markkinaosuus eli kysyntä oli 2,6%. Eli tuo pinta-alatavoite on melko tarkkaan kymmenkertainen. Ollaan kyllä tietoisia siitä, että pinta-ala ja tuotanto eivät ole sama asia:

•  keskisatoja ja  kokonaissatoa kasvatetaan

Muutkin em. webinaarin esitykset löytyvät ylemmästä linkistä. Kirsi Heinosen esityksestä tämä aikataulu:

Uutta luomuohjelmaa valmistelee MMM ja YM
Valmistelun yhteydessä kuulemisia  - ProLuomu, MTK, Luomu, Ekocentria, Luomuinstituutti
Webinaari 23.3., mukana myös EU:n komissio
Kuulemiskierros  huhti/toukokuussa
Valtioneuvoston periaatepäätös toukokuussa
Webinaari luomuruokahankinnoista kesäkuussa
Ohjelma valmistuu kesäkuussa, mutta toimeenpano jatkuu

Meitä ei kuulemisen kohteena tuossa erikseen mainita. Mutta kuten ennenkin, se ei ole meille este.

Tärkeä on myös nyt tuore pyrkimys tehdä uusi valtioneuvoston periaatepäätös. Tähän asti on tavallaan ratsastettu edellisten hallitusten periaatepäätösten selässä. Toivottavasti nyt asiasta tosissaan eduskunnassakin keskustellaan!

[Heikki Jokipii]

Tämä työryhmä on vilahtanut täälläkin. Se ei ole suoranaisesti asettunut luomu-Suomea kannattamaan. Mutta ei vastustamaankaan. Luomuliitto oli löytänyt sen tuottamista aineistoista omaa agendaansa tukevia näkemyksiä:

Luomualan vaalitavoitteet tukevat selvityshenkilö Reijo Karhisen laatiman maatalouden kannattavuusselvityksen esityksiä.

Mutta miten sen kanssa nyt on? Tässä puoliväliuutisessa korostuu kysynnän merkitys:

Reijo Karhisen vetämä yhteinen ruokapöytä valmistautuu puolivälin tarkasteluun – kysyntälähtöisyys keskiöön

Asiakaslähtöisestä ruokajärjestelmästä keskusteltiin perjantaina, ja keskustelua jatketaan. ”Tähän saakka asiakkaan ääni ei ole ehkä kirkkaana kuulunut läpi koko ketjun – aina tuottajalle saakka. 2020-luvun asiakas on vahva murrosvoima kaikilla elämän aloilla. Myös ruokajärjestelmässä. Kuluttajien valinnat arvopohjaistuvat, kuluttajien halu yksilöllisiin ravitsemusratkaisuihin kasvaa. Digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia valintojen tekemiseen. Huomisen asiakasta on kuunneltava herkällä korvalla”, Reijo Karhinen luonnehtii.

(lihav. HJ)

Aika huonosti se noin 2,6% luomutuotteiden kysyntä tukee sitä, että kehitettäisiin ruokajärjestelmää vielä nykyistä enemmän luomun suuntaan. Kovin herkälläkään korvalla ei tuota kuluttajan tylyä viestiä ei edes tarvitse kuunnella.

Niinpä MMM:ää — jonka sivulla tuo uutinen on julkaistu — vaivaa nyt selvästi oikein raamatullinen vasemman ja oikean käden ongelma. Jos se kunnioittaa tuota tuossa mainittua lähtökohtaa, ei pitäisi mitenkään olla mahdollista (toisella kädellä) tavoitella sitä, mitä edellisessä puheenvuorossa kuvattiin.

[Heikki Jokipii]

Warkauden Lehti saattaa tässä jutussaan liikkua laillisuuden rajoilla:

No nyt on luomua, oletko kokeillut? Mahla-aika on parhaimmillaan

Ellei tuo koivunmahla nimittäin ole luomusertifioidusta metsästä, sitä ei kai nykysäännöksien mukaan saisi kutsua  luomuksi?

[Heikki Jokipii]

Haastattelunomaisesta Pro Luomun artikkelista ...

Sirkka-Liiisa Anttila: Ilman yhteistyötä ei synny tulosta

... käy hyvin selville, miten voimakkaasti valtiovalta, politiikka on ollut luomun kehityksen taustalla. Hyvin tärkeänä, vaikuttaa jopa siltä, että tärkeimpänä tekijänä. *)

Lopussa on informatiivinenkin lista maatalousministereistä: mitä kunkin toimesta/kaudella luomun edistämiseksi tehtiin.

______

*) näin kyllä oli jo aiemmin. Luomu tuotiin Suomeen, poliittisilla päätöksillä, EU:sta, n. 1980- ja 1990-luvuilla. Yritämme selvitellä asian yksityiskohtia historiaprojektissamme.

Kysyntä ei ole sitä ohjannut, vaikka tuossakin artikkelissa yritetään siihen viitata (lihav. HJ):

Europarlamentaarikkona sekä maa- ja metsätalousministerinä Anttilalla oli myös oiva tilaisuus seurata myös kansainvälisiä ruoka-alan trendejä. Luomun kasvanut kysyntä sai hänet kiinnittämään huomion myös kauppojen luomutarjontaan.

Kun Anttila oli ministerinä vv. 2007-2011, katsokaamme Pro Luomun vanhoista koosteista, millainen oli luomun kysyntä tuolloin. Koosteesta 2012:

Pro Luomu arvioi, että vuonna 2012 Suomen luomumarkkinat olivat 202 miljoonaa euroa. Luomun markkinaosuus oli 1,6 %

Edellisenä vuonna markkinaosuus oli n. 1,3%. Johon se oli siis kiivennyt Attilan ministerikaudella. Jos tuollaisissa luvuissa näkee "kasvanutta kysyntää", täytyy päässä olla jo asiaan viritetyt silmälasit.

Oikeastaan oli ... lähes mielipuolista, että juuri tuolloin oli "maabrändiprojekti", jossa asetettiin luomun osuuden tavoitteeksi 50% (ks. triidin ihan alku). Anttilan silloista tavoitetta voisi jopa pitää kohtuullisena, jos hän puhui vain 30-40 prosentista. 

[Heikki Jokipii]

Tämä kysymys ei tietääkseni ole Suomessa aktualisoitunut, mutta analogisesti metsän marjojen kanssa on ihmeteltävä, millä ehdoilla merilevä on luomua.

Onko myös merialue, jolta sitä kerätään, samaan tapaan sertifioitava luomukeruualueeksi?

Seagreens® -merilevä on peräisin Skotlannin Ulko-Hebrideiltä ja se kerätään luontoa kunnioittaen. Käsittelyn aikana levään ei lisätä eikä siitä poisteta mitään.

Vaikuttaako mitään, jos rannalla joku skotti on tehoviljellyt peltojaan? Ja vähän huolettomasti päästellyt keinolannoitetyppeään mereen? Tuo ei ollut EU:sta, mutta Ruohonjuuresta löytyi tuotteita, joissa oli  EU:n luomumerkki. Joten direktiivi löytyy.

[Heikki Jokipii]

Vertailu ei ole ihan reilu, koska nuo luomusertifioidut alueet ovat pääosin pohjoisessa, jossa minkä tahansa hehtaarituotto on luonnollisista syistä alhainen, mutta houkuttaa nostaa tuon 400 gramman rinnalle tämä edellä 7.1.18 mainittu Yaran tieto:

Tutkimuksien mukaan esimerkiksi puolukkasadon lisäys on jopa 150–350 kg/ha.

Täsmällisempiä teesiä minulla ei vielä ole, mutta sanoisin, että tuon luomukeruualuiden sertifioinnin tarkempi hyöty-kustannusanalyysi odottaa yhä tekijäänsä.

Tähän mennessä asiaa on ryhdytty edistämään oikeastaan iskulauseiden ja mutu-tiedon varassa. Se ei ehkä jatkossa olekaan sitä helppoa - ja halpaa, lähes ilmaista - kirjoituspöytätyötä, mitä se Lapin osalta on ollut.

Mutta ihan metsän osalta näyttääkin nyt tältä:

"Nyt puut kasvavat ihan eri tavalla" – Eemeli Piesala lannoitti metsänsä ja saa hiilensidontakorvausta lisäkasvusta

Viime vuonna aloittanut hiilensidontapalvelu Green Carbon on solminut metsänomistajien kanssa sopimuksia parille tuhannelle hehtaarille. Tälle vuodelle tavoitteena on 5 000 hehtaaria.

Ei taida virherryttäminen metsissä jatkossa tarkoittaa niiden luomusertifioimista?

[Heikki Jokipii]

Tässäkään hankkeessa ei luomu erityisesti tullut esille:

Suomen talousmetsissä runsaasti syötäviä kasvilajeja – monipuoliset metsänkäsittelymenetelmät tarpeen

Metsistä siis löytyy kyllä syötävää. Mutta tarvitseeko sen olla luomua? Ilmeisesti ei.

– Tutkimus herättää pohtimaan, miten metsiä pitäisi hoitaa, jotta puiden lisäksi myös muut kasvilajit menestyvät.

Noin, mutta luomusääntöjen noudattaminen ei tuota tavoitetta mitenkään edistä. Vrt. myös edellinen puheenvuoro.

[Heikki Jokipii]

Tässä jutussa yritetään vakuuttaa , että Suomenkin markkinoilla mahdollisuuksia olisi:

Luomuluonnontuotteet tuovat lisäarvoa liiketoimintaan niin kotimaan markkinoilla kuin vientituotteissakin. Yhä useampi yrittäjä suosii luomuraaka-ainetta tuotteissaan.

Lapin Maria Oy:n Saska Tuomasjukka näkee luonnontuotteiden vahvuudeksi ainutlaatuisuuden.

– Kun markkinoilla kilpaillaan lupauksilla ja hinnalla, ja kaikilla on käytettävissä samat raaka-aineet, on pienen toimijan hyvin vaikea saada esille oman tuotteen etuja. Mutta keruutuotteilla voi erottua: tuote on tehty jostain mitä kukaan muu ei osaa hyödyntää, kertoo Tuomasjukka.

Lapin Maria käyttää tuotteissaan luomuna kuusenkerkkää ja metsämarjoja. Näitä hyödynnetään juomiin, kuten glögeihin ja smoothieihin.  – Kerkkä on aineosa, jonka systemaattista käyttöä suomalaisessa elintarviketuotannossa kannattaa kaikkien lisätä. Raaka-aine ei lopu kesken, painottaa Tuomasjukka.

Mehän olemme täällä jo alunperin päätyneet käsitykseen, että suomalaisia ei saada höynäytettyä maksamaan samoista tuotteista korkeampia hintoja. (Eikä myöhempi kehitys ole osoittanut meidän olleen väärässä.)

Mutta tuossa onkin keksitty siihen ratkaisu: tarjotaankin eri tuotteita!

[Heikki Jokipii]

Näinkin rakennetaan tai yritetään rakentaa Suomesta luomumaata (lihav. HJ):

Ruokaketjun hankehaku on avoinna 27.8.2021 saakka

Järjestöt, yhdistykset, yritykset, muut yhteisöt ja korkeakoulut voivat hakea avustusta ruokaketjun kehittämishankkeisiin. Haku on avoinna 17.6.­­–27.8.2021. Ruokaketjun hankehaku pohjautuu hallitusohjelmaan kirjattuihin ruokapoliittisiin kirjauksiin.

Rahoituksella on tarkoitus toteuttaa hankkeita seuraavista aihepiireistä:

Painopiste 1: Elintarvikealan pk-yritysten riskienhallinta
Painopiste 2: Luomu-, lähiruoka- ja luonnontuotealan koordinaatio
Painopiste 3: Lisää lähiruokaa ja -luomua ruokapalveluihin dynaamisen hankintajärjestelmän (DPS) avulla
Painopiste 4: Luonnontuotealan täydennyskoulutus erityisammattitutkintotasoisen luonnontuotekehittäjäkoulutuksen aloittamiseksi Suomessa
Painopiste 5: Luomun käytön monipuolistaminen ammattikeittiöissä
Painopiste 6: Ruokahävikin vähentäminen ruokajärjestelmässä
Selvitys materiaalipankin perustamisesta
Ruokahävikin vähentäminen ruokapalveluissa

Vähemmän yllättävästi, palstaamme seuranneille: meidän mielestämme tuossa ei ole mitään järkeä.

[Heikki Jokipii]

Nyt tämä on tarkasteltavissa:

Luomu 2.0 – Suomen kansallinen luomuohjelma vuoteen 2030

Kun olen ollut tohtorinväittäjäisissä, yleinen vastaväittäjän tapa aloittaa kritiikki on ollut se, että aloitetaan otsikosta.

Aloitetaanpa mekin. Otsikko on harhaanjohtava. Mitään yritystä määritellä luomua uudelleen ei tuo ohjelma tiettävästi sisällä. Vaan aivan EU-säännöillä ja -määritelmillä mennään.

[Heikki Jokipii]

MMM:n johdatus em. suunnitelmaan:

Lisää luomualaa, kysyntää ja euroja markkinoilta

Luomuruuan kysyntä kasvaa vähittäiskaupassa ja ammattikeittiöissä sekä meillä että maailmalla. Suomessa on hyvät mahdollisuudet vastata tähän kysyntään. Luomu 2.0 -ohjelman päätavoitteet vuoteen 2030 mennessä ovat:

    Luomun käyttö julkisissa ammattikeittiöissä kuten päiväkotien, koulujen ja työmaaruokaloiden keittiöissä lisääntyy 25 prosenttiin.
    Suomalaisen luomun vienti ulkomaille lisääntyy. Viennin arvon tavoitteeksi on asetettu 100 miljoonaa euroa.
    Elintarviketeollisuus tuo uusia luomutuotteita markkinoille.

Jotta edelliset asiat toteutuvat, luomun viljelyalaa halutaan lisätä nykyisestä 14 prosentista 25 prosenttiin.

Epäselväksi edelleen jää, onko tuo luomun kysynnän kasvu havaittu ilmiö, johon ohjelmalla yritetään vastata. Vai tavoiteltu asia, joka yritetään ohjelmalla tehdä todeksi.

Vähittäiskaupassa toteutunut luomun osuus on 2,6%. Siihen vastaaminen tuskin edellyttää n. kymmenkertaista osuutta viljelyalasta?

Mutta kun kovasti yritetään kasvattaa osuutta julkisissa keittiöissä, ehkä sitten? Lahti on nostettu esimerkiksi ja malliksi:

Leppä kannustaa kuntia luomun käytön lisäämiseen ja mainitsee Lahden kaupungin luomutavoitteen hyvänä esimerkkinä. Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen esitteli ammattikeittiöiden luomuwebinaarissa Lahden tavoittelevan sitä, että julkiset ammattikeittiöt tarjoavat 70% luomuruokaa vuonna 2030.

Löytämämme K-ryhmän kartta luomun kysynnästä vähittäiskauppassa on valitettavasti hiukan vanha (uudempaa ei ole tullut). Sen mukaan lahtelaisten itse henkilökohtaisesti päättämista ostoksista luomun osuus on välillä 0,51%-1%. Jos julkisista varoista asiaan päätetään siellä käyttää noin satakertainen osuus, niin eiköhän siinä  kokonaiskysyntä kasva? 

***

Tuon ohjelman demokraattisesta käsittelystä ei tuossa ole puhetta. Pahoin pelkkään, että kohta taas vain yksinkertaisesti todetaan, että Suomi hyväksyi tämän tavoitteekseen:

Ohjelman tavoite on sama kuin Euroopan unionin (EU) Vihreän kehityksen ohjelmalla, eli neljännes pelloistamme tulisi olla luomusertifioitua vuoteen 2030 mennessä.

Ja se tarvitsee enää hienosäätöä:

Maa- ja metsätalousministeriö koordinoi luomuohjelman toteuttamista. Tarkempi toimintasuunnitelma, välitavoitteet ja mittarit valmistellaan yhdessä luomualan toimijoiden kanssa.

Ja lopulta kukaan ei tiedä/muista mistä tuo uudempi luomumaatavoite oikein tulikaan. — Eduskuntaa ei mihinkään tarvita, "luomualan toimijat" riittävät. 

[Heikki Jokipii]

Täysin härskisti ja häikäilemättömästi tämä uusikin kansallinen luomuohjelma asettaa tavoitteeksi kansalaisten manipuloimisen:

Luomuohjelman tavoitteet vuoteen 2030:

1. Luomun kulutuskysyntä kasvaa – luomun markkinaosuus viiteen prosenttiin 2030. Luomutuotteiden kulutuskysyntää, vientiä ja luomutuotantoa on kasvatettava tasapainoisesti.

Vaikka sellainen on demokratiassa sopimatonta. Edeltä kooste vanhoista puheenvuoroistamme asiassa.

Tarkemmin suunnitelmatekstistä:

6 Luomun kehittämistoimet vuoteen 2030

1. Kulutus kasvaa – Luomun markkinaosuus viiteen prosenttiin 2030

[..]
Suuresta kasvusta huolimatta luomun osuus vähittäiskaupan myynnistä oli kuitenkin vain 2,6 prosenttia myynnin arvosta. Euroopan luomun kärkimaassa Tanskassa luomun markkinaosuus on noin yhdeksän prosenttia.
[..]
Koska luomutuotteet ovat tavanomaisia tuotteita kalliimpia, on tärkeää vahvistaa kuluttajien luottamusta luomun hyötyihin. Erityisesti luomun kestävyyshyötyjä tulee nostaa esiin. Samoin tärkeää on torjua elintarvikepetoksia ja edelleen kehittää valvontaa ja jäljitettävyyttä.

Nykyistä kattavamman kuvan saamiseksi luomukulutuksesta, sitä pitäisi pystyä seuraa-maan myös muissa kanavissa kuin vähittäiskaupassa ja saada tietoa kotimaisten luomutuotteiden kulutuksesta sekä arvona että volyymina.

Toimenpiteet kysynnän kasvattamiseksi (suluissa vastuutahot)

−Kuluttajatietoisuus nousee viestinnän ja kampanjoiden avulla (luomujärjestöt, yritykset; jalostajat ja kauppa),
−Alueellisissa ja valtakunnallisissa hankkeissa tiedon jakaminen luomumerkistä ja luomutuotannosta (hanketoimijat),
−Luomun markkkinointiin ja brändäämiseen oppia lisää muiden maiden esimerkeistä (ProLuomu, yritykset),
−EU:n menekinedistämisrahojen hyödyntäminen (MMM, Ruokavirasto, alan toimijat),
−Luomun käytön kestävyyshyötyjen selventäminen (Luomuinstituutti, luomualan toimijat)
−Luomumatkailupalveluiden kehittäminen (ECEAT Suomi ry, muut alan toimijat).

(lihav. HJ) (kursiv. HJ)

Mielestämme täytyisi ensin objektiivisesti osoittaa, että luomulla jotain hyötyjä on. Ja tällä hetkellä kyllä tutkimustilanteen saldo näyttäisi siltä, ettei sillä niitä ole. Erityisesti ei kestävyyshyötyjä.

Täällä kertaa ei MMM itse kaiketi aio aloittaa tuollaista manipulointihanketta. Mutta tuossa on sisäänrakennetu lupaus, että se kyllä rahoittaa näiden muiden toimijoiden hankkeita.

***

Siitä voisi olla jotain hyötyä, jos nyt selvitetään tuo arvojen ja volyymien ongelma (kursivointini tuossa). Sehän on meitäkin täällä eri yhteyksissä askarruttanut.

Eri tavoin haarukoineet olemme kuitenkin jo sen, että siitä seuraa todennäköisesti eräänlainen ikävä yllätys niille valtiollisille luomun kannattajille, jotka ovat nähneet luomussa kotimaisen ruokatuotannon elvytyskeinona. Kotimaisen, kaupan myyntiin tulevan, luomutuotannon volyymi voi osoittautua (heitä) järkyttävän pieneksi.

[Heikki Jokipii]

Summa summarum. Tottakai em. ohjelmassa on tämäkin tavoite:

5. Tuotannon lisääminen

Tuotannon on vastattava kysynnän kasvuun tuottamalla markkinoille riittävästi luomutuotteita. EU:n Vihreän kasvun Pellolta pöytään -strategian tavoite on kasvattaa EU:n luomupeltoala 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Mutta vaikka luomun tuottavuus tavanomaiseen verrattuna on niin pieni kuin on (noin yksi neljäsosa), tuo ala voi silti osoittautua tarpeettoman suureksi. Näillä perustellen:

- jos kotimainen kysyntä nousisi 5 prosenttiin rahoista, ei se merkitsisi volyymeissä kuin korkeintaan puolet siitä. Ja kysyntä voi entiseen tapaansa kohdistua tuontiluomuun, jolloin kotimaisia tuotteita tarvittaisiin vieläkin vähemmän
- vientiin tarvittava pinta-ala ei nykyisestä tuplattunakaan luultavasti kovin paljon toisi tarvetta luomualan lisäämiseen. Vaatii kyllä vielä tarkempia lukuja.
- "mutuni" on sama julkisten keittiöiden luomun lisäämisestä. Ainakin Ruotsissa on käynyt pitkälle niin, että niissä luomuraaka-aineet ovat olleet jossain määrin edullisempia tuontituotteita. Ruotsissa luomukriitikko Staffan Danielsson on toistuvasti tuonut esiin, miten luomun lisääminen kouluissa on siellä merkinnyt sitä, että Ruotsissa tuotetun ruoan osuus raaka-aineista on kouluissa vähentynyt.

Ohjelmassa haaveillaan jostain huikeasta hyppäyksestä kaikessa luomuun liittyvässä. Lopputuloksena voi olla iso määrä peltoa, jolle on sitten aikanaan keksittävä joku muu tarkoitus: luonnonhoitopelto tai joku muu.