Puolueet ja luomu

[Heikki Jokipii]

Meillä oli uutissivuillamme joskus analyysi sitä, miten eri puolueet suhtautuvat luomuun. (Ko. artikkeli taisi  kadota palvelinkatastrofimme yhteydessä. Eli aloitetaan alusta.)

Yleisvaikutelmana on edelleen, että luomuväki on kummallisesti saanut asian ujutettua lähes kaikkien puolueiden ohjelmiin.

Otetaan tähän eräänlainen yhteenveto, eli Suomen Luonnonsuojeluliiton kysely eurovaalien alla:

Äänestä luonnon ja ympäristön puolesta!

Eräs kysymyksistä oli kyllä johdatteleva, mutta totta kai siihen olisi vastaaja voinut tämän johdattelun todeta, mutta kukaan ei todennut. Vastasi vain, ja osin vastasi vastaamatta.

5. Mitä puolueenne aikoo tehdä sen etenee, että EU:n maatalouspolitiikka huomioisi luonnon monimuotoisuuden ja lähi- ja luomutuotannon merkityksen?

(lihav. HJ)

Yksikään puolueista ei uskaltanut tai halunnut esittää luomun osalta poikkipuolista sanaa, jotkut kyllä jättivät ”tarttumatta koukkuun”.

Yksikään puolueista ei siis uskalla selvästi sanoa, että on asiaa (ja/tai sen vaatimia ylimääräisiä valtion tukia) vastaan. 

*** 

Nyt on ollut uutisena Matti Putkosen ero SDP:stä, jota hän perusteli sillä, että puolueen Joensuun kokouksessa hyväksyttiin vihreä ohjelma.

Ottamatta nyt enempää yleisesti kantaa asiaan, niin surukseni näen, että ko. Joensuun tulevaisuuspaperissa SDP oli hyväksynyt tällaisen vision/tavoitteen:

Uhanalaisia kulttuuriympäristöjä suojellaan. Integroidun ja luomuviljelyn suosiminen maataloudessa parantaa eläin- ja maisemansuojelua sekä vähentää kemikaalien käyttöä. Tuotantoeläinten elinolosuhteet ovat parantuneet suomalaisen maatalouden kilpaillessa ennen muuta laadulla ja eettisyydellä. Suomalainen lähiruoka on jokaisen kuluttajan ulottuvilla oleva eettinen valinta, ja käytössä mahdollisimman kattavasti kaikissa julkisissa laitoksissa.

Tämä ainakin on täysin vihreätä tekstiä. Tältä pohjalta voin itse ymmärtää Matti Putkosen tekemää ratkaisua, eli eroa SDP:stä.

(Sitten ymmärrykseni kyllä loppuu, siinä kohtaa kun Putkonen menee Perussuomalaisiin. Kyllä, ko. SDP:n tulevaisuusohjelmassa ei mainita sanallakaan ydinvoimaa. Mutta SDP:n kansanedustajat silti sitä pääosin kannattivat, edes jotenkin, ydinvoimaäänestyksessä.  Mutta PS:n kansanedustajat taas pääosin äänestivät ydinvoimaa vastaan. Mutta tämä asia – jos siitä halutaan jatkokeskustella – sitten ”Muut aiheet” –lokeroon!)

[Heikki Jokipii]

Kerätäänpä tähän nyt sitten päivitystä asiassa. Demarit tuli jo mainittua.

POHTIVAsta löytyy lisää.

”Vasemmistoliitto tukee lähiruokaperiaatetta ja luomutuotantoa.” (2007)

KTP (2006( ” Ei voida sallia, että muutamien maailmanlaajuisten suuryritysten voittojen lisäämiseksi Suomessa voitaisiin sallia viljellä geenimuunneltuja elintarvikkeita. Geenimuuntelulla tuhotaan elinympäristömme ja viljelysmaat. Viljelijät joutuvat orjan asemaan, koska heidän on hankittava vuosittain patentoidut siemenet geenitekniikan suuryrityksiltä. Suomi pitää säilyttää tavanomaisen- ja luomuviljelyn erityisalueena.”

Kristillinen liitto (2006): ” Luomutuotannon osuutta on syytä kasvattaa ja luomutuotteita tulee jatkojalostaa vientituotteiksi.”

Kokoomus: ” Kestävän kehityksen periaate ja elintarviketuotannon eettisyys sekä luomutuotanto ja elintarvikkeiden mahdollisimman korkea laatu nousevat yhä keskeisemmälle sijalle kuluttajakeskeiseen tuotantoon pyrittäessä.”

"Sfp anser [...]  * att den ekologiska odlingen ökas och utvecklas." (1999)

[Heikki Jokipii]

Tuli tässä mieleen kysymys.

Onko Suomessa missään puolueessa esitetty eli ehdotettu jotain vastaavaa kuin tämä alla?

Ruotsin Moderaterna (kokoomus) haluaisi poistaa luomutuen

Ruotsissahan löytyy poliitikkoja, jotka ovat selkeästi ilmoittautuneet luomun kriitikoiksi, jopa voisi sanoa vastustajiksi. Löytyykö Suomesta? Välinpitämättömyyttä ei lasketa!

[Heikki Jokipii]

Eivätkö monetkin puolueet (tai ainakin niiden äänenkannattajalehdet) olleet kovasti huolissaan siitä, miten nyt liikevaihtoveron alennuksen pitäisi laskea myös ruoan kuluttajahintoja? Kyse oli joistakin pienistä prosenteista, jostain korkeintaan 10 prosentista?

Olivat.

Ja samaan aikaan näiden samojen puolueiden ohjelmissa ja kaikkien (?) kannattamana on tämä luomu, jossa hintahaitari menee ylöspäin 30 - 50 - 100 - eikä ylärajaa ole - prosenttia?

Meneekö se ylimääräinen hinta siis - puolueiden mielestä - kuluttajalla mahdollisesti ihan eri rahoista?

[Heikki Jokipii]

Hallituksen ruokapoliittinen selonteko on tulossa eduskunnan käsittelyyn ensi viikolla (ja julkistetaan ja jaetaan kansanedustajille ilmeisesti huomenna). Vihreät ja Vihreä Lanka ovat ottaneet asiassa ”varaslähdön” ja julkistaneet jo oman kannanottonsa:

Vihreät haluavat luomulle verohelpotuksia

On rohkaisevaa, että meidän ei tarvinnut aloittaa ko. kannanoton kritiikkiä!

(Mutta jotain sinne on vielä sanottavaa – sanon sinne.)

***

Olen yrittänyt etsiä netistä (kansainvälisesti, rajoittumatta Suomeen) vasemmistolaista luomuviljelyn kritiikkiä. Ei oikein tunnu löytyvän, mutta löysin yhden artikkelin, jossa mainittiin yhden sellaisen olemassaolosta. Itse artikkeli sitten kyllä puolusti luomua (ja kritisoi mainitsemaansa artikkelia – valitettavasti huonosti kuvaten, mitä Steve Clark sitten The Militant -lehdessä v. 2002 todella sanoi):

A Left Critic of Organic Agriculture

(eli “eräs luomuviljelyn vasemmistokritiikki”)

[Heikki Jokipii]

Hyviä ulkopuolisia analyysejä siitä, miten sosialistien (vasemmistolaisten) ei pitäisi olla luomulinjalla, sentään löytyy. Tässä yksi hyvä

The new socialism of fools?

Eli “Hullujen uusi sosialismi?”, kirjoittaja James Heartfield.

Siinä oikeastaan kerrotaan – rivien välissä - yleisemminkin, miten naiivi amerikkalainen ”anti-korporatismi” on vienyt Euroopankin vasemmistolaisilta aivot ...

***

Tämä edellä mainittu hallituksen ruokapoliittisen selonteko on nyt julkistettu. Se löytyy täältä:

Selonteko linjaa tulevaa ruokapolitiikkaa

Itse selonteko liitteenä, linkistä alempaa. Ja luomun edistämistä siinä on, paljon.

”Lohduttavasti” kuitenkaan siinä ei aseteta prosenttitavoitteita (kuten Ruotsissa) tai ehdoteta luomulle esim. omaa verokohtelua (kuten Vihreät).

Sen kritiikki on silti hyvin tarpeen. Ettei ajauduta siihen kuin Ruotsissa!

Ja sen seuranta, miten eduskunnassa siitä sanotaan. Nyt voisi tämän asian eduskuntakäsittelyn yhteydessä mahdollisimman systemaattisesti kartoittaa keskusteluaiheemme kysymystä:

miten eri puolueet (kansanedustajat) nyt, vuonna 2010, suhtautuvat luomuun? Mukaan lukien tietysti suhtautumisen muuntogeenisen viljelyyn. Ja millä perusteilla!

PS. Vihreiden ehdotus, jotta "Neljäsosa luomua” näyttää kyllä pääosin "tietävän huutia" täällä Uuden Suomen palstalla.

[Heikki Jokipii]

Etsiminen internetistä  – sen koko ajan kasvaessa – on kimurantimpaa kuin ennen, mutta löysin kuin löysinkin tämän em. artikkelin

Beneath organic farming hype is hostility to science alien to interests of workers, farmers

Eli otsikko tässä itse suomentaen:

“Luomuhypen pohjalla on vihamielisyys tiedettä kohtaan, joka on työläisten ja maanviljelijöiden eduille vieras [ts. sitä vastaan, käännös kömpelö, mutta ymmärrettävä]

Laitoin nyt ko. linkin tänne, mutta sen olisi voinut laittaa Kuuba-osioommekin.

[Heikki Jokipii]

Ja sen seuranta, miten eduskunnassa siitä sanotaan. Nyt voisi tämän asian eduskuntakäsittelyn yhteydessä mahdollisimman systemaattisesti kartoittaa keskusteluaiheemme kysymystä:

miten eri puolueet (kansanedustajat) nyt, vuonna 2010, suhtautuvat luomuun? Mukaan lukien tietysti suhtautumisen muuntogeenisen viljelyyn. Ja millä perusteilla!

Tältä se nyt Vihreän Langan mukaan näyttää.

Uskalsikohan kukaan pistää hanttiin? Vihreä Lanka ei välttämättä kerro siitä. Tarkistetaan.

[Heikki Jokipii]

Asian seuranta onkin nykyaikana hurmaavan helppoa. Tässä on koko
 
eduskunnan keskustelu valtioneuvoston selonteosta ruokapolitiikasta
 
Siitä täytyy nyt vain etsiä "herkkupalat" ja niitä kommentoida.

Useimmissa ryhmäpuheenvuoroissa tuettiin luomua – sanomatta miksi (lähiruoka-ajatusta sentään perusteltiin). Poikkeuksena olivat ruotsalaiset ja demarit.

Ruotsalaisten osalta luomun tuki varmaan kätkeytyi siihen, että kannatettiin ”slow foodia” ja vaihtoehtoja.

SDP:n Raimo Piirainen ei ryhmäpuheenvuorossa luomua tukenut, mutta kyllä sitten toiset demarit ”paikkasivat” tämän ”puutteen” ja ylistivät luomua varauksetta.

Eli kukaan ei uskaltanut pistää hanttiin.

Niinpä Vihreä Lanka voikin hyvin voitonriemuisesti nyt tänään uutisoida:

Kaikki haluavat nyt suomalaisten lautasille luomu- ja lähiruokaa

[Heikki Jokipii]

Tässä ensimmäisiä ”herkkupaloja” tältä ”luomulautaselta”.

***

Anttila mm. Ruokatiedon uutisessa puhuu ”kuluttajalähtöisyydestä".

Aika ovelasti on siten tässä selonteossa sanottu tämä asia:

”Kun puhumme vastuunkannosta, hallitus vastaa kansalaisille ennen kaikkea siitä, että heille on kaikissa olosuhteissa tarjolla turvallista, terveellistä, vastuullisesti tuotettua, maukasta ruokaa. Vastaavasti kuluttajien odotetaan omilla valinnoillaan viestittävän ja vaikuttavan siihen, miten ruokasektori kehittyy ja mitkä ovat heidän vaatimuksensa ympäristö- ja yhteiskunnallisiin näkökohtiin.”

Suomennettuna: jos ette penteleet suostu syömään luomuruokaa 30-40 prosenttia, hallitus on hyvin, hyvin pettynyt, kansa on nyt tuhma!

Sellaisesta "kuluttajalähtöisyydestä", jossa poliitikot sovittaisivat suunnitelmansa kuluttajien (kansalaisten) nyt kaupan tiskillä osoittaman tahdon mukaisiksi, ei selvästikään ole kyse.

Hyvin oireellisesti Anttila viittaa Ollilan projektiin, jossa sama ylhäältä päin ohjauksen henki (tästä meillä on erillinenkin triidi):

”Lehtitietoina tihkuneiden ennakkoarvioiden mukaan Jorma Ollilan Suomi-brändi-ryhmä tulee suosittelemaan merkittävää luomutuotannon lisäämistä Suomen maatalouden tulevaisuuden yhdeksi strategiaksi. Odotan ryhmän raportin tulevaa julkistamista mielenkiinnolla, sillä myös tässä hallituksen selonteossa on luomu- ja lähiruuan tuotannon sekä vastaavien markkinoiden kehittämisellä merkittävä osuus.”

Erästä ”Tuntemattoman” lausetta muokaten: yritäpä valittaa rahapulaasi, niin ne lyö eteesi sellaiset rätingit, että sulla kerta kaikkiaan on luomuun varaa!

***

Ihmetellä täytyy, että maatalousministeri ei tunne oman ministeriönsä alaisuudessa tuotettuja tilastoja (TIKE/Matilda). Näin Anttila sanoo:

”Tuottavuudessa ei nykyaikaisella luomutuotannolla ja teollisiin tuotantopanoksiin perustuvalla tuotannolla ole kovin paljon eroa jälkimmäisen eduksi.”

Ja ihmetellä täytyy, että kansanedustaja Kimmo Tiilikainen *) häntä tässä ”säestää”, melkein samoin sanoinkin.

Kun Suomen ja myös Ruotsin virallisten tilastojen mukaan erot tuottavuusvertailussa ovat todella suuret, mistähän se mahtaa johtua?
 
Suurin osa Suomen ja Ruotsin luomuviljelijöistä ei siis harjoita  "nykyaikaista” luomutuotantoa? Vaan jotain muuta, vanhanaikaisempaa? Jos näin, niin miksi näin?

***

Kansanedustajan ei tietysti täydy tietää kaikkea. Mutta joskus tuntuu siltä, että heille riittää tietyn iskusanan tai lauseen opettelu. Niin monta kertaa puheenvuoroissa vilahti sanapari ”luomu- ja lähiruoka”. Se, että tosiasiassa luomu harvoin on lähiruokaa, siitähän olemme jo kertoneet.



__________________________________________

*) Voidaan tietysti heittää vastaväite, että luomuviljelijä Tiilikainen on ehkä tämän itse viljelyksillään osoittanut. Onko? Ilman naapureilta ostettua lantaa ym.?

[Heikki Jokipii]

Vihreiden ryhmäpuheenvuoro (Johanna Karimäki) on numerotaidottomuudessaan kyllä surkuhupaisa:

Luomuruuan kilpailukyvyn parantamiseksi arvonlisävero tulisi laskea 9 prosenttiin eli samaan, mitä esitämme kasvisten, hedelmien ja marjojen alviksi. Alvin määrittäminen tuotantotavan mukaan vaatii päätöstä EU-tasolla

Jos hinnoiltaan noin kaksinkertaisen luomuruoan ALV:ia lasketaan muutamalla prosentiyksiköllä, hinta on edelleen noin kaksinkertainen. Ja sitten samassa puheenvuorossa kuitenkin hurskaasti toivotaan:

Arvoisa puhemies! Hyvä ruoka kuuluu kaikille, on jokaisen perusoikeus. On tärkeää, että ruuan hinta pysyy kohtuullisena. Tarvitsemme lisää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, emmekä voi ummistaa silmiämme leipäjonoilta. Globaalia vastuuta kannamme tukemalla kehityspolitiikassa maataloustuotantoa, joka edistää kehitysmaiden omaa ruokaturvaa.

Luomuleipää jonottajille?

Kun Karimäki vielä toisessa kohdassa toteaa, että ”muutos voidaan tehdä kustannusneutraalina, jos samalla nostetaan muiden elintarvikkeiden alvia”, niin tämähän merkitisisi, että tavanomaisen (ja kohtuuhintaisen) ruoan kuluttajilta otetaan rahat, jotta luomukuluttajat saisivat kalliin ruokansa vähän halvemmalla. 

"[M]aataloustuotantoa, joka edistää kehitysmaiden omaa ruokaturvaa."

Niin, kaikki vihreäthän ”tietävät”, miten luomuviljely kehitysmassa ”voi yli kaksinkertaistaa sadot”?

[Heikki Jokipii]

Samanlaista tekstiä päästeli moni muukin, mutta otetaan esimerkki Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorosta (Merja Kyllönen)

Lähiruoka ja hankintalaki tuntuvat olevan vaikeita yhdistää Suomessa. Meillä opitaan hitaasti vetämään kotiinpäin ja tukemaan omia tuottajia ja oma tuotantoa. Kuitenkin hankintojen kriteeristössä lähestulkoon vain mielikuvitus asettaa rajat, sillä kuka estää antamasta arvoa terveellisyydelle, turvallisuudelle tai ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaamiselle.

Onko koko lähiruoka sitä, mitä tämän Wikipedia-artikkelin kritiikkiosuus sanoo, onko se esim. vain peiteltyä protektionismia vai voidaanko sitä puolustella siten kuin saman artikkelin ”Vastine kritiikkiin” -osuus väittää?

Oikeastaan samantekevää, mutta aivan varma on, että jos Suomessa lähdetään tällaiselle pidäkkeettömälle ”lähiruoan” suosimislinjalle, miltä eduskuntakeskustelu kuulosti, yhtä varmasti kaikki nuo argumentit keksitään niissä maissa, joihin Anttila ja moni muu kuvittelee Suomen vievän upeita maataloustuotteitaan!

On hyvin helppo kuvitella, miten siellä perustellaan

- terveellisyydellä
- turvallisuudella tai
- ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaamisella

sitä, miksi on parempi suosia omaa kotimaista lähiruokaa, kuin ostaa ruokaa kaukaa pohjoisesta, Suomesta.

[Heikki Jokipii]

Kansanedustaja Erkki Pulliainen antaa todistuksen, että eduskunta aivan tahallaan sääti kilpailulain sellaiseksi, että se on täynnä porsaanreikiä:

”Millä tavalla sitten tämä murros tehdään, miten temppu tehdään? Me teimme itse hankintalain sellaiseksi, että tämä homma voidaan hoitaa. Me tiedämme ihan täsmälleen, millä tavalla tarjouspyynnöt pitää tehdä hankintalain mukaan.

Sitä varten, jotta se tuottaja voisi tehdä tarjouksen mahdollisimman kevyesti, hän sertifioi tuotantonsa tavaramerkillä, joka tarkoittaa sitä, että hänen tuotannossaan on jotakin erityistä, esimerkiksi tuoreus toimitettuna lähimarkkinoille, esimerkiksi jopa pakkauskoot ja pakkausmateriaalit riittävät osoittamaan erityisyyden, johonka suuret ketjut eivät pysty vastaamaan ollenkaan.

Ei niillä ole järjestelmää, jolla ne pystyisivät ne tuoreustakuut antamaan ja pakkauskoot ja -muodot sillä tavalla, että ne olisivat tämmöisen tavaramerkin mukaisessa tilassa. Ja kun vielä siihen liitetään logistiikkajärjestelmä ja tarjouspyynnöt on oikealla tavalla tehty, niin silloin tämä on hermeettisesti suljettu. Silloin tiedetään, että lähiruoka ja luomuruoka on tulossa markkinoille.

Tässä on isosta asiasta suurkeittiöitten kohdalla kysymys. Täällä on jo koulut mainittu ja suuret ruokapaikat jnp. Minä olen tästä tehnyt kirjan - tästäkin.

Hän, useat muutkin ja lopuksi vielä ministeri Anttilakin kehottavat myös käyttämään näitä porsaanreikiä:

”Toisekseen täällä on erittäin monessa puheenvuorossa, aivan oikein, oltu huolissaan luomuruuan mutta myöskin lähiruuan tulevaisuudesta julkisissa hankinnoissa. Siinä me voisimme kaikki, meistä nimittäin erittäin moni on siellä kotikuntien valtuustoissa mukana, ottaa siellä niin sanotun ryhtiliikkeen ja lähteä todella siitä.

Me olemme tehneet yhteistyötä ministeriön kautta Kuntaliiton kanssa. Suomalaisen ruuan edistämisohjelmassa Marja Innanen sitä kautta nimenomaan kouluruokailupuolella on tehnyt projekteja ja erinomaisen hyvää työtä. Mutta tämä on ennen kaikkea poliittisen tahdon asia. Kaikki välineet meillä on olemassa, poliittisen tahdon asia on, lähdemmekö tätä käytännössä toteuttamaan, koska sillä ratkaistaan myöskin se, minkälaista ruokaa meidän lapsemme ja nuoremme ja joukkoruokailun piirissä olevat suomalaiset saavat.”

Jotta siis kunnissa ja valtiolla näin saataisiin joukkoruokailuun hankittua kalliimpia luomu- ja lähiruoan raaka-aineita, muodollisesti oikein, niin ettei ”koira perään hauku”.

Ei, ei tämä ole kehotusta rikoksen tekemiseen, koska se on siis ihan laillista. Eikä - jos Pulliaiseen on uskomista - edes ole lain henkeäkään vastaan: kun se laki  kerran säädettiin juuri siinä hengessä.

Mutta EU saattaisi olla tästä hiukan kiinnostunut, tai ainakin ihmeissään. Ja aika suuri osa Suomen kansalaisistakin. Ne, jotka maksavat niitä veroja. Ne, jotka kuvittelivat, että kilpailulaki olisi tarkoitettu turvamaan reilua kilpailua,  Suomessa ja EU:ssa.

Ja pitävätkö tällaisissa ”kilpailuissa” kakkosiksi jääneetkään loputtomiin kiltisti ”mölyt mahassaan”?

[Heikki Jokipii]

Ennen oli kaikki paremmin, tai ainakin ihan hyvin, ministeri Anttilan mielestä:

Vain kaksi kolme sukupolvea sitten oli koko maataloustuotantomme luomuviljelyä, jossa maatalouden peruslainalaisuuksien hyvällä osaamisella saavutettiin paljolti sitä, mitä myöhemmin on saavutettu teollisen kemian tuottamilla tuotantotarvikkeilla.

(Ja siinäkin sitten Erkki Pulliainen myöhemmin ”säesti”)

Tämänkin asian Anttila olisi voinut tarkistaa ministeriönsä ylläpitämiltä sivuilta:

Viljakasvien hehtaarisadot

Jos hehtaarisadot ovat n. 2,5 –kertaistuneet ajasta ”kaksi kolme sukupolvea sitten”, tuo ”paljolti” –ilmaus on kyllä sitä ”muunneltua totuutta”.

[Heikki Jokipii]

Voiko siis olla niin, että eduskunnassa ei istu yhtään sellaista kansanedustajaa, joka ymmärtäisi, millaista humpuukia luomu on?
 
Luultavasti heitä kuitenkin löytyy. Luultavasti he vain tässä tilanteessa päättivät olla riitelemättä asiasta, koska tämä selonteko sellaisenaan ei tämän hallituksen aikana johda yhtään mihinkään. Se vaan merkitään tiedoksi.

***
 
Puolikriittisiä ääniä jo tuossakin keskustelussa oli. Esimerkiksi Juha Korkeaoja kritisoi tätä väärän tiedon levittämistä:
 

Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies totesi puheenvuorossaan, että geenimuunneltujen lajikkeiden käyttö on lisännyt kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Ihmettelen, mihin tämä tieto perustuu. Laajimmillaanhan geenimuunneltuja lajikkeita käytetään soijan ja maissin tuotannossa Yhdysvalloissa ja Brasiliassa, Kiinassa, siis kaikissa suurissa väestörikkaissa maissa. Ja tosiasiahan on, että juuri kasvinsuojeluaineiden käytön väheneminen ja muukin ympäristön kuormitus on huomattavalla tavalla alentunut näiden lajikkeiden käyttöönoton myötä.

(Viitamies vetikin väitteensä takaisin)
 
Ja tämä Lyly Rajalan juttu saattaa kyllä olla hienovaraista haljuilua luomuaatetta kohtaan:
 

Sitten yksi esimerkki tuosta luomutuotannosta. Hyvä ystäväni Pekka Huttunen aikoinaan osti Pandan tuotannon ja rupesi tekemään karkkeja Vaajakoskella. Ihmettelin, kun hän kauan sitten muutti tehtaansa Vaajakoskelta Suomussalmelle, mikä järki siinä on. Hän sanoi, että koska hän tekee luomukarkkeja ja kohdemaa on Saksa, niin on uskottavampaa tehdä luomukarkit Kainuun puhtaassa korvessa.

Sekin, ettei joku lähtenyt mukaan tuohon yleiseen luomuhymistykseen, oli jo tuossa keskustelussa tavallaan kannanotto ...

***

Vihreän Langan, eli Jukka Vahdin,  pääkirjoitus asiasta oli oikeastaan aika tasapainoinen. Laitoin sinne kuitenkin kommentin, tavoitellen samaa sävyisän tasapainoista otetta. Tässä linkki molempiin:

Vapaa valinta?