Viimeksi tänään Hesarista oli pakina tai kolumni, jossa tuotiin esille filosofia, että luonnossa on kaikki täydellistä ja sopusointuista - ellei sitä häiritä. Eli tämä tuttu, oikeastaan piilokreationistinen idea.
Kuinka paljon tämä filosofia on taustalla siinä oletuksessa, että vaikka tämä varroapunkki olisikin syynä mehiläiskuolemiin, niin ihmisen toiminta pahentaa tilannetta, tai jopa jotenkin laukaisee sen. Eli luonnossa, ilman ihmistä, ei oikeastaan voi tapahtua mitään pahaa?
Tietysti joku voisi syyttää minua uskosta teknologian hyväntahtoisuuteen ja erehtymättömyyteen. Otan muuten jopa kopin, tietyssä määrin uskonkin näin. Mutta siihen on minusta tietyt perusteet, koska teknologia on päämäärähakuista toimintaa, jossa on mekanismeja virheiden vähentämiseen. Tietystikään tämä ei poista sitä, että tietyissä tilanteissa voi rahanahneuden tapaisista motiiveista syntyä houkutus jatkaa toimintaa silloinkin, kun tietää asiaan liittyvän isoja riskejä. Mutta silti ei ole hedelmällinen lähtökohta, että liikemiehet (ja tiedemiehet jne.) ovat aina täysiä roistoja.