Heinonen:
Hautala kritisoi myös kemikaalien valmistajien omien tutkimusten käyttöä turvallisuuden arvioinnissa. On tavallista, että kemikaalin valmistaja itse vastaa lainsäädännön vaatimien toksisuustestauksien kustannuksista. Valmistajahan havittelee kaupallista etua, miksi siis turvallisuuden osoittamiseen pitäisi käyttää julkisia varoja. Maksajaa olennaisempaa on, että toksisuuden testaus tehdään tiedeyhteisön yhteisesti hyväksymillä menetelmillä. Asiantuntijan tieteelliseen arviointiin kaupallisuus ei vaikuta.
Luulenpa ja olen melkein varma, että
jos tehtäisiin aina toisin, ja kaikki nämä (käsittääkseni aika kalliit) tutkimukset tehtäisiin julkisen vallan toimesta ja kustannuksella, niin juuri
siitä Hautala ym. asian vastustajat nostaisivat
sitten suuren "haloon", vaadittaisiin:
veronmaksajien rahoja ei tähän tarkoitukseen saa käyttää, "Monsanton" pitää ne itse maksaa!
***
"Naapurin Tiinojen" rekrytointi asiaa ratkaisemaan on nyt kuitenkin demokratiassa realiteetti. Sitä on EU-kansalaisaloite käytön kieltämiseksi. Sitä on epäsuorasti Saksan vaalienkin tuloksen odottaminen. Sitä on tavallaan meidänkin toimintamme. Hautalakin on "naapurin Tiina", kun hän ottaa asiakseen epäillä EU:n omien tieteellisten asiantuntijaelimien (EFSA, ECHA) pätevyyttä.
Hyvänä esimerkkinä yksittäisestä tutkijasta on juuri edellä (17.9.17) mainittu Seneff. Hautalakin viime vuonna viittasi luultavasti hänen tutkimuksiinsa, vaikkei hänen nimeään maininnutkaan:
Glyfosaatti on kiellettäväSe kulkeutuu maaperän eliöihin ja bakteereihin ja sitä kautta tuotantoeläimiin ja ihmisen suolistoon.
Myös nämä eteläamerikkalaiset "tulokset" kelpasivat hänelle:
Etelä-Amerikassa alueilla, joissa viljellään glyfosaattia kestävää geenimuunneltumaissia, epäillään glyfosaatin aiheuttaneen sikiövaurioita ja syöpätapauksia.
Joka tapauksessa hän katsoo voivansa huomauttaa EFSA:lle, että hei, oletteko ottaneet tätä (ja tätä, ja tätä) huomioon.