Nyt tuo toinen artikkeli löytyi. Se kertoo tärkeimpinä haittoina:
Glyfosaatin käyttö pitäisi kieltääTässä muutamia tunnettuja glyfosaatin haittoja kertaukseksi. Glyfosaatti vaikuttaa kasveissa estäen sikimaattireitin, ja kasvi voi kuolla. Ihmisen suoliston bakteerikannastakin löytyy sikimaattireittiä käyttäviä mikrobeja.
Nykyään on aika selvää, että monipuolinen ja toimiva mikrobikanta suolistossa vaikuttaa terveyteemme merkittävästi. Lisäksi glyfosaatin tiedetään vähentävän mangaanin saatavuutta ja tukahduttavan CYP-entsyymin toimintaa. Näiden yhdessä epäillään vaikuttavan useiden neurologisten sairauksien syntyyn.
Tämmöiset haitat eivät kuitenkaan ole mitenkään kovin tunnettuja. Teoreettisesti ne ovat tietysti mahdollisia, mutta kumma kyllä nuo asiat eivät ole juurikaan tulleet keskustelussa eli kritiikissäkään esille. Vaikka olisi pitänyt tulla, jos on näin:
Glyfosaatti on maailman eniten käytetyin rikkakasvien torjunta-aine, ja siksi sitä löytyy joka paikasta, jopa ihmisistä.
Jotain vikaa siis glyfosaatissa
täytyy olla, vaikka ne
pääasialliset syytökset sitä vastaan eivät pitäisikään paikkansa?
Sen, että "kasvi voi kuolla", voinen tässä ohittaa?
Kirsi Tiusasen perusasenne paistaa tästä artikkelin lopusta:
Eikö meidän siis pitäisi varmistaa, että ympäristö koostuu sinne kuuluvista aineista eikä ihmisen valmistamista kemikaaleista? Minua ainakin haittaisi juoda aamukahvin sijaan glyfosaattia.
Viimeinen lause on täysin älytön, mielipuolinen, ei mitenkään hieno retorinen tehokeino, suhteettomuudessaan. Lienee turha edes kysyä, kuka tehoviljelyn kannattajista haluaisi aamuisin juoda glyfosaattia. Vaikkei se erityisen tai fataalin vaarallista olisikaan. Jos siinä aamukahvissa ainetta tai sen hajoamistuotteita miljardisosa olisi, niin sitä en kyllä noteeraisi.
(Tuota ajatuskulkua on jo täälläkin parodioitu: millaisila
lannoitteilla se luomuruoka tuotetaankaan jne.)