Mitä tehdä (liialle) fosforille?

[Heikki Jokipii]

Tämän asian kanssa taistellaan:

Peltojen kasvipeite sitoo hiiltä, mutta fosforipäästöt vesistöön voivat kasvaa – onko ilmaston- ja vesiensuojelu yhtäaikaa mahdotonta

Sitten on vielä se ehkä pidemmän tähtäimen ongelma, täällä jo toisteltu — entä sitten kun se loppuu? Tai eihän se lopu. Mutta, sitten kun se on kaikki väärässä paikassa?

[Heikki Jokipii]

Tämäkin nyt mukaan keinovalikoimaan:

Pellon käsittely maanparannuskuidulla puolittaa fosforivaluman

Tuusulanjärven alueella tehtävissä tutkimuksissa selvitetään erityisesti, miten hiili varastoituu pysyvään muotoon mikrobitoiminnan seurauksena.

Pelloilta vesistöihin valuvan fosforin ja maa-aineksen määrä voidaan jopa puolittaa, kun pelto käsitellään metsäteollisuudesta peräisin olevilla maanparannuskuiduilla. Kuitukäsittely soveltuu kaikille kivennäismaille, Luonnonvarakeskus Luke tiedottaa.

Luke samasta perusteellisemmin:

https://www.luke.fi/uutinen/kuitukasittely-voi-jopa-puolittaa-pellon-fosforivaluman/

Sieltä myös tämä:

– Myös viljelykäytänteillä, kuten kasvipeitteisyyden lisäämisellä, oikea-aikaisella ja tarpeenmukaisella lannoituksella sekä kevennetyillä muokkausmenetelmillä voidaan pienentää paitsi ravinnehuuhtoumia myös vähentää lannoituksen tarvetta, kun ravinteet jäävät peltoon vesistöihin huuhtoutumisen sijaan, Kinnunen lisää.

Kaikkeen tuohon tekniikkaa nykyisin löytyy, siedettävään hintaan.

[Heikki Jokipii]

Tämä on uteliaisuutta herättävä uutinen:

Selvitys potkii vauhtia lannan kierrätykselle ja biomassan käsittelylaitoksen perustamiselle Varsinais-Suomeen – tähtäimessä Saaristomeren hyvä tila 2029

MT Plus
Ympäristö
16:04
Katja Lamminen

Tuoreen selvitystyön mukaan Saaristomerestä pitäisi poistaa vuosittain vähintään 500 tonnia fosforia. Kalastuksen lisääminen on yksi keino muiden joukossa.

Selvitystyö listaa keinot rehevöityneen Saaristomeren elvyttämiseksi vuoteen 2029 mennessä. Selvityksen on tehnyt Turun yliopiston entinen rehtori, solubiologian emeritusprofessori Kalervo Väänänen. Kokonaisuuteen on haastateltu yli sataa asiantuntijaa ja päättäjää.

Mistä tuo selvitys löytyy?


PS. 10.06.20: Tässä toinen uutinen asiasta:

http://www.ainutlaatuinensaaristomeri.fi/kalervo-vaanasen-selvitystyo-listaa-keinot-rehevoityneen-saaristomeren-pelastamiseksi/

Sitä kautta selvitys voisi löytyä. Tai sitten ei, jos se ilmestyykin vasta painettuna. Tai siis se on heti saatavissa, ja e-kirjanakin, mutta maksullisena. Yleisiin kirjastoihin se varmaankin tulee, mutta yhtä varmaankin tietyllä viiveellä.

[Heikki Jokipii]

Tuolla toisessa keskustelussa todettiin, että ihmisjätöksissä olevien ravinteiden kierrätys on ongelma, jota ei vielä ole kunnolla ratkaistu. Siellä todettiin myös, että luomun kaikki suuntaukset ovat siinä kysymyksessä avuttomia.

Ihmisjätösten kierrätyksestä olemme puhuneet tämän otsikon alla. Jatketaan siis täällä, vaikka seuraavassa ei ensisijaisesti fosforista puhutakaan.

Tällaista innovaatiota kehitellään:

Human poop as crop fertilizer? Recycled waste may boost yields, cut groundwater contamination

Tietoisena pyrkimyksenä tuossa oli vielä käyttää mahdollisimman matalan tason tekniikkaa, jota menetelmä olisi helposti levitettävissä myös kehitysmaihin. Mutta niin paljon kemiaa siinä saattaa olla, ettei tuo luomussa käy.

[Heikki Jokipii]

Tässä ei perusidea miellytä:

Merialueen rehevöitymistä torjutaan helikopterista Naantalissa – fosfori sidotaan merenpohjaan kalkkikivellä

Sillä siinä on taas kysymys loppusijoituksesta. Joka ei fosforin kohdalla ole lopulta hyvä ajatus, pitkällä  tähtäimellä. Vaan on pyrittävä hallittuun kiertoon.

***

Tuosta tulee mieleen ydinjäte. Onko se pyrittävä turvallisesti ja pysyvästi varastoimaan maan alle, kallion sisään? Vai pitäisikö sekin saattaa "kiertoon" (=hyötöreaktorit)? Huomaan molemmissa tapauksissa olevani jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla.

[Heikki Jokipii]

Tämä on se ongelma:

Miten saadaan ravinteet pysymään pellossa?

Ei se, miten ravinteet (kuten fosfori, ks. juuri edellä) saataisiin pysymään hiljaa meren pohjassa.

Nykyään tilanne on päinvastainen ja ravinteiden valuminen viljelymailta tulvan mukana halutaan estää. Vaikka peltojen osuus Suomen pinta- alasta on pieni, ne sijaitsevat hyvin usein vesistöjen läheisyydessä, joten riski kuormitukselle on suuri. Toimia huuhtoumien pysäyttämiseksi on tehty jo paljon, ja tätä työtä kannattaa jatkaa.

Pellot tuottavat ihmisille ruokaa ja karjalle rehua. Maaperässä ei ole tarpeeksi ravinteita kunnollisen sadon tuottamiseen.

Esimerkiksi kivennäismaiden luontaisten typpivarojen on arvioitu riittävän jatkuvassa viljelyssä vajaan tuhannen kilon viljasatoon hehtaarilta. Fosforin määrä vaihtelee maalajin ja maan käytön mukaan. Lannoittamalla saadaan moninkertainen sato.

Koko puheenvuoro Maaseudun Tulevaisuudessa oli punnittua puhetta. Sen esittäjä oli:

Kirsi Jokela
MMM agronomi, YTK
lehtori
Tulevaisuuden biotalous
Lapin ammattikorkeakoulu

[Heikki Jokipii]

Näin tehdään:

Kipsikäsittely tehdään Varsinais-Suomessa yli 10 000 peltohehtaarille – 400 viljelijää tarttui mahdollisuuteen

Hiukan masentavalta kuulostaa artikkelissa kerrottu aikaraja: ratkaisu toimii 5 vuotta. Kun on tottunut puheisiin kestävistä ratkaisuista.