Kuka ylläpitää myyttiä vihreän vallankumouksen epäonnistumisesta?

[Heikki Jokipii]

Oikea osavastaus otsikkomme kysymykseen on YLE ja toimittaja Leena Kanninen. Hän nimittäin päättää jo tuolla toisaalla keskustellun artikkelinsa (ks. myös tänne) näin:

"Jotkut taas viittaavat niin sanottuun vihreään vallankumoukseen, joka teki kehitysmaiden viljelijät riippuvaisiksi kalliista teknologisista pakkauksista ja lopulta petti lupaukset maailman nälän voittamisesta. He eivät halua toistaa samaa virhettä uudestaan."

Että tätä mieltä ovat "jotkut", ja se vain kerrottiin? Jos vähintään miljardi ihmistä vihreällä vallankumouksella nälältä pelastettiin, niin Kannisen olisi kyllä pitänyt tuohon lisätä, että "jotkujen" näkemys on täysin virheellinen. Se lisähuomautus häneltä kuitenkin kummasti unohtuu,  jolloin uskallamme laskea hänetkin tähän joukkoon, josta tässä keskustelemme. Ja kyllä nuo sivulauseen väitteet tuossa esitetään faktoina, joihin voi viitata, ei van joidenkin mielipiteinä.

[Heikki Jokipii]

Keväällä ilmestynyt kirja "Maapallo ja me" on jälleen tyypillinen tapaus. Ensin se kuvaa ihan oikein, miten Vihreä vallankumous moninkertaisti sadot, ja pelasti monet (suuret) maat nälkäkuolemilta, suorastaan nälänhädiltä.

Sitten pari sivua pyöritellään erilaisia maataloudessa ilmeneviä (tai oletettuja) epäkohtia. Sitten ollaankin jo valmiita lauseeseen (s. 51):

"Vihreä vallankumous on ollut tuhoisaa erityisesti paikallisesti kehittyneille maatalouksille."

Niin tuttu ja itsestään selvä tuo asia on kirjoittajille, että sitä ei edes kunnolla perustella. *) Vaikka se oikeastaan edellä kerrotun pohjalla on aika mieletönkin: miten satojen moninkertaistuminen olisi "tuhoisaa"?

Sitten ollaankin valmiita ko. kappaleen loppulauseeseen:

"Luomutuotanto on tulevaisuuden ruokatuotannon keskeinen tekijä [...]"

Loppu ruokaa koskevasta luvusta koostuukin sitten luomuviljelyn ylistämisestä ja tehomaatalouden mustamaalaamisesta. Missään vaiheessa ei oteta edes esille luomun tuottavuutta. Vaikka mm. viljelysmaan riittävyyskin kuvataan ongelmana.

***

Eräältä osin on helppo yhtyä Vihreän Langan kirja-arvosteluun:

Tärkeän aiheen ja perusteellisen käsittelyn ansiosta kirjalle on helppo antaa anteeksi sen puutteita: rakenne ja kokonaisuus ovat hieman sekavat eikä kirja varsinaisesti esittele mitään kovin uutta tai yllättävää – ei ongelmien eikä ratkaisujen osalta.

Maatalouden osalta se ei todellakaan yllätä: kaikki asiaa koskevat tavanomaiset vihreät kliseet on otettu mukaan. Mutta niitä puolitotuuksia ja valheita on mahdotonta antaa anteeksi! Jos vaikkapa joku nuori - kirjan nimen pohjalta, maailman pelastamisen innossaan - ottaa kirjan käsiinsä, hän saa asioista täysin väärän käsityksen.

________

*) viitataan kyllä siihen, että viljeltävien lajikkeiden määrä olisi vähentynyt. Mutta jos aiemmat huonotuottoiset lajikkeet jäävät pois käytöstä, kuinka "tuhoisaa" se oikeasti on? Lisäksi koko tuo väite, että lajikemäärä olisi ylipäänsä - tässä yhteydessä tai muutoin - vähentynyt, ei ole itsestäänselvä, se on jopa kiistetty. Tuossa(kaan) kohdassa ei ko. kirjassa ole lähdeviitettä.

[Heikki Jokipii]

Erityisen kummallista on, ettei luomutuotannon tuottavuustarkastelua ole otettu em. kirjaan mukaan, kun siinä vielä annettiin tällainen epäsuora todistus Vihreän vallankumouksen uudenkin vaiheen puolesta:

GMO-tehotuotanto on toisaalta kasvattanut satomääriä siinä määrin, ettei maapallolla nykyisin ole ruokapulaa.

Seuraavissa lauseissa toki sitten viitataan "ulkoisvaikutuksiin", ja kirja kyllä muistaa monin tavoin GMO:ta haukkua. Aivan standardiargumentein, suuryhtiötkin, "Monsanto", mukana jne. Mutta mitä ilmeisemmin on niin, että tämän tietyn piirin kirjoittajien on suorastaan pakko haukkua tehoviljelyä ja kehua luomua. Vaikka heidän esiintuomansa faktat eivät ajatusta tukisikaan.

Onko pakko sisäinen? Vai ulkoinen? "Jarrumies", joka teki minut tietoiseksi ko. kirjasta, puhui yhteisellä pikku illallisellamme viime torstaina meillä (jolla myös Matti P. oli mukana), että asiassa saattaa nyt vallita eräänlainen (sosiologinen) toisen keskusteluosapuolen aatteellinen "hegemonia". Johon kaikki - "pienimmän riesan tiellä"? - sitten alistuvat. Keskustelussamme tuli esille henkilöitä, joista emme olisi tätä koskaan uskoneet (no, sanotaan esimerkki: hyvin kriittinen ja toisissa asioissa suuresti ihailemamme filosofi, professori, kansleri Ilkka Niiniluoto, joka ei Suomen brändiryhmän jäsenenä millään tavalla protestoinut sen pähkähullua luomutavoitetta! Ja suoritti jopa hänelle "määrätyn" tehtävän, Luomuinstituutin perustamisen.)

Kirja käyttää myös aika törkeästi sanojen monimerkityksellisyyttä hyväkseen:

Ongelmallisia ovat myös maatalouskemikaalit, joiden pitkäaikais- ja yhteisvaikutuksia ei vielä riittävästi tunneta.

   

Jos joidenkin torjunta-aineiden osalta noin (juuri ja juuri: meillä on EFSA ja EVIRA!) voitaisiinkin sanoa, niin myös "maatalouskemikaaleihin" luokiteltavat keinolannoitteet typpi, fosfori ja kalium tunnetaan tässä suhteessa täysin. Ellei niitä ihminen riittävästi saa, niin se on henki pois! Jopa aika lyhyelläkin aikavälillä, ja olivat eli puuttuivat ko. aineet yhdessä tai erikseen.

No, voimmepa yhtyä Vihreän Langan siihenkin arvioon, että kirjan kokonaisuus on vähän "sekava". 

[Heikki Jokipii]

Vaikka tämä Hesarin tämänpäiväinen artikkeli on kyllä periaatteessa asiassa objektiivinen ...

Maailman pellot puskevat tyhjiä kaloreita

... niin tiettyä, ellei suorastaan vihamielisyyttä, niin kuitenkin negatiivista asennetta siinä on Vihreää vallankumousta kohtaam.

Pitkä panostus vehnään, riisiin ja maissiin poisti nälän mutta köyhdytti ruokavalion.

Maapallolla vallitsee suuri epäsuhta ruuasta saatavien kaloreiden ja ravinteiden välillä.

Kaloreita on tarjolla enemmän kuin riittävästi maailman väestön ruokkimiseen, mutta merkittävä osa näistä kaloreista tulee ilman ravinteita, kuten vitamiineja ja kivennäisaineita. Ne ovat niin sanottuja tyhjiä kaloreita.

Se on valitettavasti maksumuurin takana, mutta siellä sanotaan mm. (kun oli todettu valtalajit riisi, vehnä ja maissi):

Viidennes maailman väestöstä ei saa tarpeeksi sinkkiä. Kaurassa on sitä neljä kertaa enemmän kuin vehnässä.

Tähän sanoisin, että

a) jos viidenneksellä (tai suuremmalla osalla) maailman vöestöstä ei olisii mitään syötävää, he eivät saisi sinkkiäkään
b) jos asiaa olisi rakennettu (vaikkapa) kauran varaan, myös sitä olisi pitänyt jalostaa tuottavammaksi
c) osa tästä Vihreän vallankumouksen tuloksista perustui keinolannoitteisiin. Myös kaura olisi tarvinnut lannoitteita
d) kehitystyö on jo meneillään, jolla lisätään mm. sinkkiä mm. vehnään mm. geenimuuntelun keinoin
e) yhä vielä on useita maita, joissa ei edes noilla nyt vallalla olevilla viljalajeilla saada kelvollisia satoja, ihan määrällisesti

[Heikki Jokipii]

Tänään sitten Hesari julkaisi *) sen ylistyksen, minkä asia ansaitsee (lopultakin, olen joskus jo kauan sitten lähettänyt lehden Tiede-palstalle toivomuksen, että se sen tekisi):

Vihreä vallankumous torjui nälän – kasvinjalostajat pelastivat uusilla lajikkeillaan satoja miljoonia ihmisiä

Tai siis se teki sen 90%:sti. Ihan pakko oli lopussa kuitenkin "pilata ilo" ja lisätä tämä:

VAIKKA vihreä vallankumous poisti tehokkaasti nälkää, sen saavutuksia himmensivät haitat ympäristölle. 1980-luvulta lähtien tehomaatalouden kriitikot olivat yhä äänekkäämpiä.

Moitteille oli syynsä. Keskittyminen etupäässä vehnään ja riisiin yksipuolisti viljelyä, mikä köyhdyttää maaperää. Pelloille syydettiin liikaa lannoitteita, ja ravinteet pilasivat ympäristöä.

Holtiton kastelu johti maiden suolaantumiseen, jolloin ne eivät enää sopineet viljelyyn. Väärin käytetyt torjunta-aineet kävivät viljelijöiden terveydelle.

Tosin tuossa puhutaan väärin tehdyistä (yksittäisistä) asioista, ei itse ideaa vastaan. Tosin sen perään tuli vielä "loppunousu":

MAAILMAN väestö lisääntyy yhä. Ihmiskunnan pitäisi tuottaa vuosisadan puolivälissä 70 prosenttia enemmän ruokaa.

Virheistä on vain otettava opiksi, Peltonen-Sainio sanoo.

”Kun vihreän vallankumouksen iso vaihe oli ohitse, satoisuudesta alettiin tinkiä ympäristön hyväksi. Nyt pyritään yhdistämään ympäristöhyödyt ja satoisuus.”

Ja se totisesti on mahdollista! Ja lopulta sama asia!

__________

*) tosin se vielä näyttää olevan "maksumuurin" takana. "Isot pojat" ovat varmaan teille kertoneet, miten sen voi lukea silti. Luultavasti se kuitenkin tulee myöhemmin ihan vapaaksi artikkeliksi.

[Heikki Jokipii]

Tässäkin vedestä kertovassa uutisessa on täytynyt hiukan piikitellä Vihreää vallankumousta:

Hänen mielestään Chilen vuoden 1970 maareformi on korvattava uudella. ”Vihreä vallankumous ei suojele luonnonvaroja, koska viljelemme liian yksipuolista kasvivalikoimaa vientiä varten.”

Koko ajatuskulkua tuosta ei saa rekonstruoitua, mutta vientiin suuntautuminen ei kyllä ole Vihreän vallankumouksen ominaisuuksia.

Jos katseen kääntäisi vaikka Suomeen, niin mitähän sanottaisiin luomuviljan viljelystä, joka täällä jopa pääosin suuntautuu vientiin? Vieläpä aika yksipuolisesti (=luomukaura).

Tästäkään kuvauksesta eivät kytkennät Vihreään vallankumoukseen selviä:

Historioitsija José Bengoa muistuttaa, että Chilen maataloudessa toimi ennen vuoden 1970 maauudistusta kolmenlaista väkeä: pientilallisia, suurtilojen vuokraviljelijöitä ja liikkuvaa työvoimaa.

”On tapahtunut jyrkkä muutos. Nyt valtaosa on ei-pysyvää työvoimaa, joka asuu kaupungeissa tuotantoalueiden lähistöllä. Pienviljelijöitä on yhä vähemmän, ja kausityöläisten osuus kasvaa”, hän jatkaa.

Bengoan mukaan Chilen maataloudesta on kehittynyt hyvin kapitalistinen ja tuottoisa ala. ”Mutta ilman sääntelyä se johtaa työvoiman, veden ja muiden luonnonvarojen riistoon. Lähivuosina tulee pulaa työvoimasta, maasta sekä vedestä ja ympäristöongelmat kasvavat”, hän ennustaa.

[Heikki Jokipii]

Twitteristä (Prakash):

https://mobile.twitter.com/AgBioWorld/status/945869383611580416

Norman Borlaug is smiling: Indian wheat production this year may cross 100 MT; it was 12 MT before Green Revolution

[Heikki Jokipii]

Vaihteeksi Kepan palstalla artikkeli, jossa tuodaan esille Vihreän vallankumouksen ansiot, vaiIla varauksia, yhtään nikottelematta:

Väestö kasvaa – miten kestää maailma?

Ihmisten määrä on kasvanut valtavasti. Kun synnyin vuonna 1976, maailmassa oli reilut neljä miljardia ihmistä. Vuonna 1950 vain 2,6 miljardia. Vuonna 1970 biologi Paul Ehrlich kirjoitti tunnetun kirjansa "The Population Bomb", jossa hän arveli, että maailman väestö tuplaantuu, eikä läheskään kaikille riitä ruokaa.

No, niin tuplaantuikin, mutta samoihin aikoihin kuvaan astui myös vihreä vallankumous, ja pellot saatiin tuottamaan lannoitteiden ja uusien viljelymenetelmien avulla paljon aiempaa paremmin. Vielä nytkin ruokaa riittää tälle väestölle – vaikka se onkin niin epätasaisesti jakautunut, että alueellisia nälänhätiä on maailmassa jatkuvasti

Eikä tuota epätasaista jakautumista millään tavalla yritetä vierittää Vihreän vallankumouksen seuraukseksi.

Tämän voi kuvitella olevan (en tiedä onko se) viittaus myös luomuviljelyn tapaiseen kerskakulutukseen:

Pelkästään väkiluvun kasvu ei ole ongelma maailmalle. Kulutuksen kasvu puolestaan on – ja se, miten tuotamme  kulutettavat asiat. Ruoantuotanto voisi hyvinkin kasvaa. Tällä hetkellä peltoalaa vain käytetään monin tavoin väärin.

Maailman väestö keskiluokkaistuu, ja kun ihmisellä on varaa ajatella muutakin kuin vatsan täyttämistä tavalla tai toisella, alkaa tämä kaivata lautaselleen erikoisuuksia ja juomakuppinsa kahvia.

[Heikki Jokipii]

Tällainen yritys vähätellä Vihreää vallankumousta yleensä ja Borlaugin ansioita erikseen on nyt tehty:

Reexamining the agricultural ‘Green Revolution’: Did Norman Borlaug really save a billion people from starvation?

Tuosta tässä vaiheessa vain linkki. Tutustutaan sen argumentteihin tarkemmin, ennen kuin kommentoidaan.

[Heikki Jokipii]

Tässä erityisesti otsikossa halutaan ylläpitää käsitystä, että Vihreä vallankumous olisi kuitenkin jollakin olennaisella tavalla epäonnistunut:

Afrikassa tutkitaan pohjaveden mahdollisuuksia keinokastelussa – Aasian vihreän vallankumouksen virheitä ei haluta toistaa

Vaikka se oli jotain, joka tapahtui siinä ohella, siitä huolimatta:

”Emme halua toistaa niitä virheitä, joita tehtiin Aasian vihreän vallankumouksen aikana. Siellä pohjavettä alettiin käyttää liikaa ja ajauduttiin kestävyysongelmiin”, Taylor sanoo.

(lihav. HJ)

Mutta näin asia kuitenkin halutaan kytkeä tehoviljelyyn:

Intiassa pohjaveden ehtymisestä on jo kehkeytynyt kansallinen kriisi, jonka syynä on ennen muuta pohjaveden käyttö keinokasteluun. Ehtymisongelma uhkaa monia muitakin tehomaataloutta harjoittavia maita, kuten Yhdysvaltoja ja Kiinaa.

(lihav. HJ)

Vaikka kaikki järki ja logiikka tietysti kertoo, että veden puute ei millään tavalla liity lannoitteisiin ja lajikkeisiin. Jos olisi pitäydytty perinteisiin viljelyn keinoihin muuten, ja ryhdytty käyttämään pohjavettä, vettä olisi kulunut vielä enemmän. (Tai sitten ei olisi käytetty ja kuoltu nälkään.)

No, tässä toinen uutinen samasta projektista. Sen mukaan kasteluvesiongelma näyttäisi olevan Afrikassa ratkaistavissa. Ja vieläpä pohjavesiä käyttäen:

https://www.thegwpf.com/groundwater-reserves-in-africa-more-resilient-to-climate-change-than-thought/

[Heikki Jokipii]

Tässä joitakin historiallisia linkkejä siihen, miten Vihreä vallankumous on tuottavuutta maailman eri puolilla nostanut. Katsauksia historialliseen kehitykseen, joka kuitenkin näkyy nykypäivässä.

Ison-Britannian satojen kehitys:

https://mobile.twitter.com/BotanyBert/status/1249348264098435076/photo/1

Annaleena Ylhäinen, twiitti:

Vuodesta 1961 maailman ruoantuotanto on kolminkertaistunut. Samaan aikaan ruoan hinta on puolittunut (kun inflaatiokorjaus otetaan huomioon).

https://t.co/PXlgQTiJ8z?amp=1

Toinen häneltä:

Mitä tarkoittaa maatalouden tuottavuuden kasvu globaalilla tasolla? Tätä. Keskisadot ovat kasvaneet huimasti kasvinjalostuksen, lannoitteiden ja parempien viljelymenetelmien ansiosta. Samaan aikaan päästöt (hiili-, ravinne- jne) ovat vähentyneet myös. https://esajournals.onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1890/100225

Tuon tyyppisiä kaavioita pitäisi Opetushallituksen ujuttaa peruskoulun opetussuunnitelmaan. Sen sijaan, mitä se on tähän asti tehnyt.

[Heikki Jokipii]

Asialla on pitkä perinne, ja perinne jatkuu. Vihreän vallankumouksen ja Norman Borlaugin ansiot myönnetään, mutta kuitenkin halutaan väittää, että asiassa oli myös joitain pahoja negatiivisia seurauksia. On ilmestynyt dokumenttifilmi, joka on rakennettu tähän tapaan. Sen arvostelu ja myös asiaa laajemminkin käsittelevä artikkeli:

Viewpoint: Norman Borlaug saved millions of lives, would his critics prefer he hadn’t?

[Heikki Jokipii]

Borlaugin lisäksi hänkin ansaitsee ylistyksensä:

The Green Revolution was built on manipulating genes to breed higher-yielding, disease resistant crops. Here’s an ode to one of its pioneers, Sanjaya Rajaram

Valitettavasti myös surunvalittelunsa. Hän kuoli helmikuussa:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sanjaya_Rajaram

[Heikki Jokipii]

Vieläkin on pakko kirjoittaa tästä:

$83 trillion in savings — Misguided attacks by ‘organic fundamentalists’ distort the revolutionary advancements of the Green Revolution

We live in a silly world, so some critics have accused Borlaug and his colleagues of facilitating “an urbanization in which we become more and more divorced from the sources of our food.” That probably plays well to Whole Foods shoppers who’ve never experienced food insecurity, but researchers continue to document the Green Revolution’s positive effects.

[Heikki Jokipii]

Uudet myytit - nyt kohdistuen sitten biotekniseen vallankumoukseen - muistuttavat oikeastaan aika lailla näitä vanhoja.

Silloin - sanotaan n. vuonna 1970 - väitettiin kaiken järjen vastaisesti, että paremmat lajikkeet ja keinolannoitteet hyödyttäisivät erityisesti suurviljelijöitä, ja köyhät pienviljelijät kärsisivät. Samoin väitetään nyt muuntogeenisistä lajikkeista. Vaikka yhtälailla on täysin absurdi idea, että viljelijän peltojen hehtaarimäärä mitenkään vaikuttaisi asiaan.
 
Tietyt "edistyksekselliset" tutkijat olivat silloin jo näkevinään, miten maatalousmaa vihreän vallankumouksen myötä keskittyy yhä harvempiin käsiin. Mitään tällaista efektiä ei tosiasiallisesti ollut: Etelä-Amerikassa maaomistus oli vanhastaan keskittynyttä, Intiassa keskimääräistä tilakokoa ei tähän päivään mennessä ole saatu nostettua edes järjelliselle tasolle.

Samaan tapaan nyt levitetään myyttiä, että vaikkapa Monsanto haluaa koko maailman maatalouden "haltuunsa", "monopolin". Aina ei ole oikein selvää, miten tämä tapahtuisi, mutta mukana on kuva siitä, miten köyhä viljelijä menettää pienen palstansa. Tuttu jo noilta aiemmilta vuosikymmeniltä. Se, ettei tästä ole esittää mitään esimerkkejä, nytkään, ei häiritse.

Hyvin vähän näyttää 50 vuodessa muuttuneen. Jotain uusia tuulesta temmattuja ideoita ja uusia iskusanoja on woke-väki tuonut mukaan:

Viewpoint: Scientific American’s bizarre promotion of ‘woke’ agricultural biotechnology rejectionism

The story was a critique of the UN Food Systems Summit, which, the authors complained, “put biotechnology at center stage, although agroecological innovations offer greater promise for sustainability.” The article is little more than a rehash of bad arguments we recently confronted in GMOs a Tool of Colonialism? Debunking a Popular ‘Social Justice’ Myth. [1] But given SciAm’s status in science media and the importance of biotechnology to food production, we need to confront this tomfoolery as often as it appears. SciAm in quotes, followed by my commentary.