Tuo Ruotsin TV:n juttu on erittäin
tyypillinen esimerkki kirjoituksesta, jossa
yhä halutaan ylläpitää tarinaa Kuuban luomuviljelyn menestyksestä, jopa epätöivoisesti, faktoja suoranaisesti kieltämättä, mutta niistä
välittämättä. Ruotsissakin nuo kirjoitukset siis näyttävät edelleen "menevän kaupaksi", Suomestahan ne ovat hävinneet (josta mekin uskallamme
ottaa vähän kunniaa). Tuota kirjoitusta vasten ei SVT:n olisi tarvinnut lähettää toimittajaa paikalle, sen olisi (käytännössä tuollaisena) saanut kopioitua ja käännettyä netistä, joltakin amerikkalaiselta sivulta.
Kirjoituksen otsikko jo kertoo, mikä nähdään tärkeänä: "SVT i Kuba: Eko-odling hotas av normaliserade USA-relationer". Kun sitten toisaalla kuitenkin kerrotaan, että Kuuba tuo 70-80% elintarvikkeistaan! Ruokaturvasta
yleensä viis, jos luomuviljely on uhattuna!
Erittäin tyypillistä näille kirjoituksille on myös, että aloitetaan näin kaukaa:
När Sovjetunionen kollapsade 1989 fick inte längre kubanska lantbrukare tillgång till kemikalier och konstgödsel. De hade bara ett val. Att lära sig odla utan tillsatsmedel eller drabbas av svält.
Siitä on kuitenkin 26 vuotta, sukupolvi! Kun Neuvostoliittokaan ei suinkaan ollut tuolloinkaan
ainoa maatalouskemikaalien tuottaja maailmassa, ja Kuuballa on siis ollut tuo aika tehdä monia valintoja, tuo vaihtoehdottomuuden korostaminen on täysin turhaa. Ja loogisesti nälkä iski kuitenkin, jos ruokaa tuodaan sitten 80% kulutuksesta ja siitä maksetaan n. 2 miljardia dollaria. Murto-osalla tuosta summasta saisi aivan riittävästi maatalouskemikaaleja Kuuban tarpeisiin. Ja tämä massiivinen ruoan tuonti on jatkunut
jo kauan (ks. keskusteluamme edellä).
Kummasti sitten SVT:n toimittaja löytää Kuubasta tällaisen sankariluomuviljelijän (lihav. HJ):
– Jag är fiende till kemikalier. De gör människor sjuka. De här odlingarna är mitt sätt att visa min familj och de kubanska folket min kärlek. Jag får tre gånger större potatisskördar än min granne som inte odlar ekologiskt, påstår han [Geronimo Cabrera].
Siinä on kyllä "påstår" eli "väittää", mutta toimittajalla ei ole aikaa käydä naapurissa ja tarkistaa, pitääkö tuo paikkansa. No, naapuri voi olla tumpelo - mutta sellaisia ovat sitten kyllä myös
ruotsalaiset (ja suomalaiset)
luomuviljelijät, jos he saavat vain n. puolet tavanomaisesta perunasadosta hehtaarilta (välivuosia huomioon ottamatta)!
Sisäinen ristiriita jutussa on siinäkin, että jos luomuviljely olisi kuvatulla tavalla ylivoimaista kuitenkin sitten
Kuubassa, miksi ihmeessä siellä sitten kuitenkin on näin:
Cirka hälften av all frukt och grönsak som konsumeras på ön odlas i ekologiska lantbruk.
(lihav. HJ)
Miksi siis
puolet vihannesten viljelijöistä kuitenkin tuhlaa rahojaan kallisiin tavanomaisen viljelyn tuotantopanoksiin ...
Tästäkin on muuten sitten jo se sukupolvi ...
De kubaner vi möter är förvånansvärt öppna med att berätta vad som gick snett.
– Vi kopierade storskaliga jordbrukssystem från Sovjetunionen som inte passade på våra tropiska breddgrader, berättar Irene Moreno som är statsanställd agronom och expert på ekologisk odling.
... ja Kuuballa on ollut sen verran aikaa ihan itse ja ihan
muilla tavoilla antaa asioiden mennä pieleen (mm. näillä luomuhaihatteluilla). Ruotsalainen toimittaja hyväksyy mukisematta tuon verukkeen, muka "avoimuutena".
On myös tyypillistä, että keskitytään
vihanneksiin, joiden viljelyssä luomuviljelyllä siellä on sentään saatu
jotain tulosta. Mutta ei kysytä, miksi on näin:
Kuba importerar 80 procent av all sin mat. Så gott som allt ris kommer från Vietnam, bönor från Kina. Stora delar av den kubanska jordbruksmarken som inte odlas ekologiskt ligger i träda. Enligt FAO kan det röra sig om uppemot 70 procent.
Riisi ja pavut soveltuisivat hyvin Kuubassa viljeltäviksi. Samoin kuin vehnä, josta myös valtaosa tuodaan.