Kuuba jatkaakin sinnikkäästi luomulinjalla

[Heikki Jokipii]

Tuolla toiseen triidiin vastausta valmistellessani löysin lähteen vuodelta 2007:

Ziesemer, J. (2007). Energy use in organic Food Systems.
Haettu osoitteesta http://www.fao.org/docs/eims/upload/233069/energy-use-oa.pdf

Siinä oli tällainen "laatikko" Kuubasta:

Re-localizing Food Systems for Food Security in Cuba

Cuba provides an important case study of the role of organic and low energy input
agriculture in food security. As a result of reduced food imports coupled with
limited access to fuel and agrichemical products after the fall of the Soviet Union,
Cuba experienced an agricultural and food security crisis. The policies and
programmes the Cuban government implemented to counter this crisis focused on
low-input, and often organic, food production with an emphasis on local food systems and diversified production. The result has been a decentralized food system that largely meets the nation’s food needs and does so with minimal chemical and fertiliser inputs. Furthermore, “[d]uring the crisis, it was the small, diverse farmers that were able to maintain the domestic food supply; the large monocultural farms lacked such resilience.”

By focusing food security not just on increased yield but on maintaining rural
livelihoods and investing in urban agriculture, Cuba created a food system based on small scale agriculture, integrated systems, and local markets. During the fuel crisis, the Cuban government restructured farms by dividing some large farms into smaller parcels distributed to rural producers and cooperatives. Although large scale monocrop farms still operate, an emphasis was placed on growing a greater variety of fruits and vegetables on small plots. Local markets were encouraged to flourish through state-sponsored farmers’ markets and direct sales from farmers to local stores.

Cuba managed to reduce fuel consumption in its agricultural sector dramatically and rapidly by reducing (and in some cases eliminating) synthetic inputs and transportation of food, especially within Havana. Such a drastic transition may not be practical or possible in other countries; however, Cuba provides valuable lessons on wide scale reduction of non-renewable energy in a national agricultural system.
 (Wright, 2005, 2007)

Olisiko siis niin, että tuona vuonna eivät tiedemiehetkään vielä olleet tietoisia Kuuban suuresta huijauksesta? Ennenkuin Dennis Avery sen maailmalle paljasti:

Uskomaton uutinen Luomu-Kuubasta

[Heikki Jokipii]

Tässä muuten heti esimerkki siitä (n. 2 viikkoa vanha) miten yhteistyökumppaneita Kuuballe kyllä löytyy USA:n ja sen läheisten liittolaisten (jotka ehkä ovat mukana kauppasaarrossa) ulkopuolelta:

https://www.cubabusinessreport.com/fao-eu-and-the-cubans-sign-new-program-to-support-sustainable-food-security/

Vaikka tuossa artikkelissa kerran mainitaan "agroekologia", luomuohjelmasta ei selvästikään ole kyse. Vaan maatalouden modernisoinnista.

[Heikki Jokipii]

Maailma.net eli IPS kertoo:

Kuubassa yritetään suojella ikääntyneitä koronavirukselta – Moni seniori altistuu virukselle jonottaessaan ruokaa kaupasta

Niin, miksi yhä noin on — ruokakaupassa. Muutoinhan tuossa artikkelissa on maasta paljon hyvää kerrottavaa.

Eikä tilanne ole vielä kovin paha väestöltään Ruotsin kokoisessa maassa:

Kuubassa on kattava terveydenhuoltojärjestelmä, mutta turismin tyrehtymisestä heikentynyt talous vaikeuttaa senkin toimintaa. Tiistaiaamuun mennessä koronatapauksia oli Johns Hopkins -yliopiston tilaston mukaan havaittu 350 ja tautiin oli kuollut yhdeksän.

Aina välillä olen tarkistanut Kuuban massiivisen ruokatuonnin  tilanteen. Entisellään on.  Toistan tämän vuoden takaisen:

Vaan mahtaako ihmetyksemme enää lisääntyä: se taitaa olla tapissaan. Emme kertakaikkiaan ymmärrä, miten Kuuba pystyy sähläämään maatalousasioissaan noin.  Ja vuosikausia. Ja miten kehtaa silti aina välillä olla asiassa kovin rehvakas, esiintyä mallina tai edelläkävijänä muulle maailmalle. Sen rehvakkuuden taitavat tosin hoitaa maan puolesta muut, kuten Guardian edellä.

Eikä tuo kaikki ole kiinni edes kovin innokkaasta luomun suosimisesta. Luomutiloja on taidettu pitää yllä lähinnä amerikkalaisten ja euroopplaisten luomuturistien, "pyhiinvaeltajien" takia. Niidenkin virta lienee nyt pysähdyksissä.

[Heikki Jokipii]

Eikä tästä ole vuottakaan:

Venezuelassa yhä elätellään tätä luomu-unelmaa:

Supporting Food Sovereignty as Resistance in Venezuela

Vaikka siis "ruokasuvereniteetista" puhutaan, ja yritetään siinä nähdä jotain pyrkimysta vallankumoukselliseen muutokseen.

— klips –

Vaikka Venezuela oli täysin omavarainen, voisi sanoa suvereeni, keinolannoitteiden tuotannossaan. Ei USA niillä ole tienannut tai maata riistänyt. Kuten ei muuntogeenisillä siemenilläkään tms.

Ja nyt kerrotaan olevan näin:

Kesällä nälänhätä?

Venezuelalainen kolumnisti Ibsen Martinez pelkää nälänhätää. Maanviljelijät eivät polttoainepulan vuoksi saa tuotteitaan mihinkään. Hallinnolla ei ole rahaa tuoda elintarvikkeita.

Sadekausi alkaa toukokuussa, mutta jos siemeniä ei ole, niin kaikki valuu hukkaan. Tosin ei ole lannoitteitakaan. Martinezin veikkaus on, että nälänhätä alkaa heinäkuun lopulla.

Valokuvaaja Ademar Dona kertoo, että lihakilo maksaa nyt noin 900 000 bolivaria. Se on enemmän kuin monella kuukauden palkka. Ihmiset syövät lähinnä maniokkia ja ajoittain sardiineja, ne maksavat vain noin 100 000 bolivaria kilolta.

Viimeksi Ademar kertoi päässeensä töihin, kun taksinkuljettaja myi hänelle bensansa. Taksikuskilla ei ollut itsellään yhtään rahaa ruokaan. Tärkeämpää oli syödä kuin tehdä työtä. Tosin työtäkään ei ole, kun kukaan ei mene mihinkään.

Monille elintärkeät hallituksen ruoka-apupaketitkin ovat pienentyneet ja niiden toimitukset harventuneet. Myös Ademar sanoo pelkäävänsä, että Venezuelaan tulee tätä vauhtia hyvin pian laajamittainen nälänhätä.

Aivan. Siellä on sählätty monessa muussakin asiassa kuin ruokakysymyksessä.

Silloin joskus keinolannoitteita päätettiin (Kuuban esikuvan mukaan — se kun oli olevinaan niin sosialistista ja anti-imperialistista) olla käyttämättä. Silloin joskus tuolle valinnalle löytyi Suomestakin ymmärtämystä. Nyt niitä lannoitteita ei ole.

[Heikki Jokipii]

Tilanne todetaan:

Nicolás Maduron johtama Venezuela on täydessä humanitaarisessa kriisissä – ”Taloudellisesti ja sosiaalisesti maa on jo romahtanut”

Unohdetut kriisit -sarjamme toinen osa kertoo Venezuelasta, jossa talousongelmat ja huono hallinto ovat johtaneet yhteen maailman pahimmista ruokakriiseistä.

Erikseen ei tuoda esille, miten juuri ruokakriisiä pohjustettiin erityisen huolellisesti. Ja pitkäjänteisesti: ensimmäinen mainintamme Venezuelan viljelypoliittisesta sekoilusta (Kuuban luomumallin seuraamisesta) on tässä triidissä edellä 08.09.10.

[Heikki Jokipii]

Jos kurkistettaisiin pitkästä aikaa itse Kuubaan. Samat ideat siellä näyttävät jylläävän kuin ennenkin. Nämä uutiset ovat tältä kesältä.

Facing crisis, Cuba calls on citizens to grow more of their own food

Piloto, 40, says he is responding to the Communist government's call for citizens to produce more of their own food, including in big cities, in whatever spaces they can find, from backyards to balconies.

[...]

Leaders have appealed to Cubans to redeploy lessons learned during the so-called "Special Period," the deep economic depression Cuba fell into after the 1991 collapse of former benefactor the Soviet Union.

Last year, they urged farmers to use oxen instead of tractors due to fuel scarcity.

The premium placed on fuel savings is one reason planning departments are now looking to expand organic farming in urban and suburban areas where goods can be sold directly.

Cuba became something of an organic farming pioneer in the 1990s, developing techniques like worm composting, soil conservation and the use of biopesticides, to replace imported supplies and large scale monoculture.

Havana now produces 18% of the agricultural produce it consumes, according to state run media.

Cuba for increasing agricultural production amidst Covid-19

He underlined the need to make the most of the land, the use of intercropping, the development of short-cycle crops and to promote urban, suburban and family agriculture.

He also highlighted the use of biofertilizers and organic fertilizers in the face of the lack of imported fertilizers due particularly to those derived from the intensification of the economic, commercial and financial blockade imposed by the United States on Cuba and the economic crisis caused by the Covid-19 pandemic.

Eli edelleen nämä asiat muistetaan:

- kaupunkiviljely
- vetohärät
- luomumenetelmät
- ja ikuisena verukkeena USA:n kauppasaarto (jonka ulkopuolella on siis lähes 200 maailman maata, lähes kaikki, koko EU siihen mukaan laskettuna)
- mieluummin kehotetaan soveltamaan oppeja "erityisvaiheesta" - josta on siis 30 vuotta - kuin moderneja maanviljelyn oppeja. Sekä sitä ennen ja sen jälkeen keksittyjä.

Tuon politiikan pököpäisyyttä on edellä perusteltu pitkin matkaa, viimeksi tässä puheenvuorossa. Ja sitä, miten helppoa olisi asiassa päästä positiiviseen kierteeseen.

***

Mutta Ruotsin Kuuba-seurassa jatketaan Kuuban ratkaisujen ylistämistä (juttu päivätty edellispäivänä):

Kuba och FAO i miljösamarbete

Myös maataloudessa. Vaikka ikääntyneet (ja muutkin) siellä joutuvat jonottamaan ruokakaupassa (edellä 09.04.20). Koronasta huolimatta.

(Suomesta, suomeksi ei 1 vuoden aikarajauksella Googlella löytynyt yhtään Kuuban luomuviljelyä ihannoivaa artikkelia.)

[Heikki Jokipii]

Hiukan eri tavalla kuin Kuubassa:

Lähes kolmannes haitilaisista kärsii nälästä – Köyhyyden siemenet kylvettiin jo siirtomaa-aikoina, ja siksi maan kriisi on helppo unohtaa

Syyt Haitin köyhyyteen ja nälkäkriisiin löytyvät historiasta. 1790-luvun orjakapinan jälkeen suurin osa Haitin puupinta-alasta kaadettiin ja raivattiin pelloiksi vapautetuille orjille. Vuosikymmenten mittaan eroosio köyhdytti vuoristoisen ja puuttoman maaperän.

”Haiti ei ole 1800-luvun jälkeen ollut ruokaomavarainen. Siellä ei yksinkertaisesti pystytä tuottamaan ruokaa tarpeellista määrää”, Valtonen sanoo.

Siirtomaa-ajan peruina Haitista puuttuu maata viljelevä keskiluokka. Köyhillä on pieniä, heikosti tuottavia maatilkkuja, tuottoisammilla suurtiloilla kasvatetaan ruuan sijaan vientikasveja, pääosin kahvia.

”Sillä ei nälkää tyydytetä.”

Huono taloustilanne heikentää ruokahuoltoa

Kun ruokahuolto on tuontiruuan varassa, se on erityisen altis talouden heilahteluille ja kansainvälisten suhdanteiden vaikutukselle.

Nyt Haitin taloudella menee huonosti. Maailmanpankin mukaan maan valuutta menetti viime vuonna neljänneksen arvostaan ja inflaatio kasvoi kahdenkymmenen prosentin vauhtia. Kun palkat pysyvät ennallaan, rahan arvo laskee ja tuontiruuan hinta nousee, monilla ei ole enää varaa ostaa riittävästi ruokaa.

Mutta paljon on samaakin.

Kahvin sijasta Kuuba aikoinaan päätti tehdä siihen kahviin sokeria. Niitä peltoja ei ole saatu siirrettyä parempien ruokakasvien viljelyyn. Sokerissakin toki on energiaa.

Suoranainen nälänhätä on kyllä kyetty niillä säännöstelyannoksilla välttämään. Mutta se ruoka tuodaan. Paitsi sokeri, jota kuuluu ilmaiseen ruoka-annokseen. Omavarainen Kuuba ei Haitin tavoin ole.

Yhteistä on myös se, ettei asiaa ihmetellä, muualla maailmassakaan. Vaan hyväksytään hiljaa tosiasiana:

Mutta enempää YLE kuin Guardian ei tuo esille, miten ihmeessä täytyy olla näin ...

Cuba imports 60% to 70% of its food. A handful of agricultural reforms in recent years have failed to boost output and it also suffers from a decades-old US trade embargo.

... kun Kuuballa olisi kaikki edellytykset tuottaa itse oma ruokansa. Tai ainakin merkittävästi suurempi osa siitä kuin se nyt tuottaa. Jos siihen pohjoinen, lähes arktinen Suomikin pystyy.

[Heikki Jokipii]

Tämä on Uutinen. Nyt Kuuba on sallinut muuntogeenisten lajikkeiden viljelyn:

Despite past warnings from Fidel Castro, Cuba green lights GMO crop cultivation amidst severe food shortages

Cuba officially opened the door to GM crops on [July 23] as a “complement to conventional agriculture”, in the midst of a food crisis and shortages now worsened by the coronavirus health emergency.

Mehän järjestämme, kunhan kerkiämme, tutustumismatkan Kuubaan!   

[Heikki Jokipii]

Kuubalainen lähde, joka kertoo saman, ehkä hiukan eri tavalla:

Cuba adopts legal norm for responsible use of GMOs

Vielä viitisen vuotta sitten toinen linja näytti istuvan tiukassa:

Cuba Drops Genetically Modified Crops

Rodrigues noted that although some tests with transgenic crops were made in 2011, the country has no plans to resume them. “A GM program was established at some point. It advanced a little and it was stopped,” he said.

Mutta nyt on jokin siis tällä välin nytkähtänyt. Nytkähtäisipä Euroopassakin.

[Heikki Jokipii]

Tämä on hyvin amerikkalainen kirjoitus asiasta:

Viewpoint: Cuba needs GMOs to help combat poverty fueled by decades of communism

On July 23, Cuba announced the establishment of a national commission on the use of GMOs, with a goal of encouraging farmers to take up a technology that they’ve largely resisted.

This is significant because longtime dictator Fidel Castro, who ruled the island with an iron fist until his death nearly four years ago, despised GMOs. As a committed Marxist, he associated them with the two things he hated most: the United States and capitalism. He railed against them and said that Cuban agriculture should focus on organic methods of production.

Ei  tule kirjoittajalle mieleen kysyä, mitä tekemistä luomuviljelyllä oli kommunismin kanssa. Kun eivät sen enempää sosialismin/kommunismin/marxismin klassikot kuin Neuvostoliittokaan sitä suositelleet.

Minä taas katsoisin, että vasta tuon 2020 päätöksen myötä palattiin teknologiamyönteisen Karl Marxin henkeen ja peruslinjalle.

Voisi oikeastaan pilkata amerikkalaisia, että se saattoi olla juuri USA, jota kautta luomuaate Kuubaan luikerteli! Kävikö se näin, sen voisi oikeastaan historiaprojektissamme sivumennen selvittää. Ainakin Kuuba on jonkunverran tienannut luomuväen "pyhiinvaellusturismilla" USA:sta (josta edellä esimerkkejä).

[Heikki Jokipii]

Kuuba lähtee reippaasti liikkeelle uudella linjallaan:

Cuba expects massive crop yield increase with GMO insect-resistant, herbicide-tolerant corn

According to a television report in the state press, “for next year it is expected to plant 8 thousand hectares of transgenic hybrid corn on the island.”

Tuotto-odotukset ovat tällaisia:

Aldo Fortaín, President of the CCS Juan Darias, said: “we are used to, at most, 1.5 tons and this corn can exceed 5 tons per hectare”.

Kertolaskuna: tuosta tulisi 40 000 tonnia maissia. Toki ehkä vielä vähäinen määrä (noin 3,6 kiloa per kuubalainen), mutta jos siinä onnistutaan, varmasti tuo alku saa jatkoa.

Meillä oli edellä tietoa, että tutkimusta asiassa Kuubassa ennestään oli, ja tässä se vahvistetaan:

“This time the agricultural yield is much higher. The reason is that here it was sown with national seed, a transgenic hybrid corn developed for fifteen years by the Center for Genetic Engineering and Biotechnology.”

(lihav. HJ)

Välillä ilmoitettiin, että tutkimus on laitettu jäihin, mutta ilmeisesti sitä on kuitenkin hiljaa taustalla harjoitettu. Tai ainakin asiassa hankittu (taito)tieto säilytetty.

[Heikki Jokipii]

Nyt odottelen kovasti, että tämä artikkeli julkaistaan kokonaan tai laajempana:

Kuuba haluaa tuottaa enemmän ruokaa

Havanna 14.9.20 (IPS) Kuuba tuo ulkomailta 80 prosenttia tarvitsemistaan elintarvikkeista, mutta nyt maa tavoittelee ruokaomavaraisuutta. Sen toivotaan karsivan kuluja ja …

Enempäähän siitä ei ole tuolla IPS:n omalla sivulla näkyvissä. Olen jo mennyt hiukan asioiden edelle ja tutustunut alkuperäiseen espanjankieliseen tekstiin Googlen kääntäjän avulla. Jännää tarinaa on tulossa, juuri tähän aiheeseemme.

[Heikki Jokipii]

Voi ehkä tuntua, ettei tämä nyt ole juttuna sen kummempi:

Tuontiriippuvainen Kuuba pyrkii ruokaomavaraisuuteen – Koronapandemia uhkaa kasvattaa ruokalaskua

Mutta pitää huomata, millainen muutos realismin suuntaan siinä on, aiempiin IPS:n Kuuba-uutisiin verrattuna.

Erityisesti Kuuban luomuviljelyn ihannointi on täysin hävinnyt.

[Heikki Jokipii]

Vanhaa on vielä mukana (em. uutisesta):

[...]
Lannoitteista ja torjunta-aineista on pulaa, ja tilannetta pahentavat kuivuudet ja hurrikaanit, joita ilmastonmuutos kiihdyttää.

Lisäksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on kiristänyt vuonna 1962 julistettua Kuuban kauppasaartoa. Se estää muun muassa lainansaannin kansainvälisiltä luottolaitoksilta.

Ilmastonmuutos on pakko mainita.

Ei kysytä, miksi pulaa on lannoitteista ja torjunta-aineista on pulaa, jos asiaan kuitenkin käytetään tällainen huikea summa rahaa:

Kuuba maksaa tuontiruuasta noin 1,7 miljardia euroa vuodessa, mikä koettelee maan horjuvaa taloutta. Ruokaomavaraisuuden saavuttaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä maatalous tuottaa heikosti ja kärsii pääomapulasta.

Tarkistetaanpa lannoitteiden hinnat esim. täältä. Ja tehdään hyvin karkea laskelma (olemme jo tehneet vastaavia edellä). Oletetaan, että lannoitteet maksaisivat kuubalaisille vaikka 500 euroa tonnilta. Oletetaan, että niihin käytettäisiin 10% tuosta koko potista eli 170 miljoonaa. Sillä rahalla lannoitteita saisi 340 000 tonnia. Yhtä kuubalaista kohti noin 30 kiloa. Suomessa lannoitteita käytetään noin 600 000 tonnia vuodessa eli n. 110 kiloa suomalaista kohti. Tuosta voi sitten arvioida, millainen osuus tuosta potista tarvittaisiin suomalaisen tason saavuttamiseen (pieni osa kuitenkin). Jossa Suomessa meillä on melko hyvä ruokaomavaraisuus.

Kauppasaarto piti tietenkin mainita. Se ei siis mitenkään estä ruoan tuontia, mutta jokin haitta täytyi keksiä. Minä epäilen, että pitääkö tuo lainahanojen kiinni pysyminen lainkaan paikkansa. Jos aivan kohtuullisesti oletamme, että "kansainvälisillä" luottolaitoksilla emme tarkoita yhdysvaltalaisia?

***

Mutta silti, kaikkineen, tuo artikkeli erottuu edukseen niistä Kuuban luomuviljelyä ihannoivista artikkeleista, joita IPS julkaisi vielä 5-10 vuotta sitten. Se voi kyllä heijastaa sitäkin, että jotain on ratkaisevasti muuttunut myös itse Kuubassa. Ks. myös edelliset puheenvuorot ja niiden linkit muuntogeenisen lajikkeen (maissin) hyväksymisestä.

Olisi toivonut, että tänä kesänä edesmennyt Dennis Avery olisi saanut tietää näistä uusista kehityskuluista. Hänhän kirjoitti Kuubasta paljon. Ks. tämän triidin aivan alkua. Ja triidi luotiin tämän uutisemme jälkeen:

Uskomaton uutinen Luomu-Kuubasta

[Heikki Jokipii]

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, mitä ja miten tämä eilen julkistettu kirja tästä maasta kirjoittaa:

https://rauhanpuolustajat.org/kirja/kuuba-2020/

Esittelyn mukaan odotettavissa on vanhaa apologiaa, mutta myös uuttakin otetta (lihav. HJ):

[...] Presidentti Donald Trumpin johtama Yhdysvaltojen hallinto kiristi kaikin tavoin saartoa ja loi uusia rajoituksia muun muassa Kuuballe tärkeään matkailuun.

Kuubaa rasittivat muutkin ongelmat, osittain kotitekoiset, osittain saarron aiheuttamat: tavara- ja raaka-ainepula, tuotannon tehottomuus, korruptio, hallitsevan kommunistipuolueen änkyräsiiven harjoittama uudistusten jarrutus ja pääasiallisen öljyntoimittajan Venezuelan taloudellinen romahdus.

Erityisesti tietysti tarkistamme, mitä kirja kertoo maataloudesta.