Tässä taas yksi tällainen käsittämätön kirjoitus:
Organic or starve: can Cuba's new farming model provide food security?Kaikki luvut siinä kertovat, että Kuuban maataloudelle menee erittäin kehnosti ja ilman massiivista tuontia maassa olisi nälänhätä. Myönnetään jopa, että luomusadot ovat kehnoja, eikä luomulla siten edes saada kovin suurta osaa itse tuotetusta ruoasta.
The organic farmers among them face the kinds of barriers that organic farmers face everywhere. They get lower yields and hence less money for their crops and livestock.
[...]
He believes organic or nearly-organic farming now accounts for about 20% of Cuba’s total output, up from close to zero only a decade ago.
20% 20 prosentista (=oma ruokatuotanto Kuubassa) on 4%. 40 prosentista se on 8%. Niinpä yli 90% siitä, mitä kuubalaiset syövät, on jotain muuta kuin luomua. Kuitenkin tuonkin vähän tuottamiseen tarrvitaan melkoisesti väkeä:
Pimentel is part of a small, intensely committed movement of organic farmers on this tropical island of red soil and royal palms. Numbering from 40,000 to a quarter of a million, depending on whom you ask.
Vaikka yhä:
“It’s sad that the immense majority of farmers in Cuba still use pesticides and chemical fertilisers. [...]"
Mutta
silti tehdään johtopäätös, että luomussa on ollut ja on se pelastus, ja tie omavaraisuuteen ja ruokaturvaan. Ja haastatellut ovat kaikki fanaattisia luomuihmisiä, jotka puhuvat tavanomaisesta ruoasta täynnä myrkkyjä.
"Luomu tai nälkiintyminen"? Lukujen perusteella pikemmin "Luomu
ja nälkiintyminen"! Ja oikea vastaus otsikon kysymykseen selvä: ei voi. Jos tuosta vielä huonommasta "erikoisajanjaksosta" ruokapulineen on nyt päästy irti, perustuu se täysin kasvaneeseen ruoan tuontiin, ei lainkaan luomuviljelyyn.
Cuba has never been able to feed itself. It currently imports 60-80% of the food it consumes, at a cost of about $2bn a year. Two-thirds of its corn is imported and a similar amount of its rice, the latter mainly from Vietnam and Brazil. At markets around the country, sacks of rice can be seen piled to the rafters. Cubans love bread, but wheat doesn’t grow well in the tropical climate, so that has to be imported as well — mostly from the United States, which, in an exception to the Cold War-era trade embargo, sells food to Cuba for cash.
Vehnän osalta tuo saattaa olla ymmärrettävää, mutta maissi ja riisi kasvaisivat hyvin Kuubassakin.
In response to this dependency, officials are promoting small, local farms as one way – perhaps the only way – for the country to finally start feeding itself. Although it has happened gradually, the shift to smaller, often organic farming marks a radical change from the monocrop sugarcane economy that ruled Cuba for a century. Small-scale farming is receiving the blessing of once-sceptical agricultural officials who set food priorities in this tightly controlled society.
Itse asiassa nuo eivät ole vaihtoehdot - siis sokeriruoko tai (pienimuotoinen) luomu - vaan viljelyn monipuolistamisen voisi aloittaa ... vaikka niistä maisista ja riisistä. Mutta totta tietysti on, että tuo luomun jonkinasteisen suosimisen linja on viranomaisten poliittinen valinta. Korostaen tuossa sanaa "jonkinasteinen", mitään johdonmukaista linjaa ei Kuubassa siinäkään taida ollla, jos noin 80% sen itsekin tuottamasta ruoasta kuitenkin on tavanomaista.
Sokeri muuten
kuuluu kaikille jaettaviin eli kortilla saataviin, säännöstelyn alaisiin ruoka-annoksiin, ja saattaa siinä kaloreista mitattuna olla jopa aika tärkeä osa? 8 kilosta kuussa saa jo yli 10 päivän kilokaloritarpeen.
***
Mistä ja miksi näitä kirjoituksia yhä tulee? Tuokin oli julkaistu Guardianissa yläotsikon "Environment" alla. Liittyykö se (aitoon) uskoon, että luomuviljelyllä olisi jotain ympäristöhyötyjä Kuubassa, kuitenkin? Vai siihen, että luomumyynti ja markkinointi UK:ssa ja yleensä kehittyneissä maissa
tarvitsee tuota tarinaa eli tarua Kuuban onnistumisesta asiassa? Ihan täkäläisten kuluttajien vakuuttamiseksi?
Pieni vihje tuossa artikkelissa oli, että kuubalaiset itsekin, jopa luomuviljelijät, alkavat olla tuosta ihailusta kiusaantuneita:
“It pisses me off when people talk about Cuba as if we’re some organic utopia,” says farmworker Maikel Márquez. When he’s not spreading manure over fields or pruning fruit trees on Funes’s farm, he’s studying agronomy at the National Agriculture University of Havana. He’s part of the first generation of entirely organic Cuban farmers. “People from abroad see us as this paradise of sustainable farming but we’re not. We’re coming out of a very bad model of agriculture, to something better.”
(Luultavasti tämäkin haastateltu, oletettavasti nuorehko mies tavoittelee jotain
"Luomu 3.0:n" virvatulta?)
PS. eli jälkimiete.
Kommunisti Bertolt Brecht (k. 1956) aikanaan runoili: "Suunsoitto ei nälkää karkoita eikä tyhjää täydeksi tee." Mutta hänkään ei osannut ennakoida Kuuban ratkaisua: kun komeaan retoriikkaan yhdistää reippaan ruoan tuonnin, niin johan nälkä lähtee.
