otakantaa.fi

[Heikki Jokipii]

Tämä (alla oleva) puheenvuoro kyllä julkaistiin ko. palstalla, mutta kun siihen ei voi (erikseen) linkata, niin julkaisenpa sen uudelleen täällä, varsinkin kun se on puheenvuoro myös siitä, miten ko. ”keskusteluun” pitäisi ylipäänsä suhtautua.

Kun ottaa huomioon asiassa vallitsevan intomielisyyden (jossa - myönnetään - voin jopa laskea itsenikin mukaan!)  ja vahvat omat intressit (jota tietysti en voi itseeni liittää).

Heikki

_______________________     



> -- Kaisa Karttunen  kirjoitti  2.3.2010 14:58 --
> Kiitos tähän mennessä Huomisen Ruoka-keskusteluun
> osallistuneille. Meille strategian laatijoille on
> tärkeää kuulla, mitä ruuasta ajatellaan. Parhaiten
> tarkoitusta palvelevat esitettyihin kysymyksiin
> annetut vastaukset.

Varoittaisin edelleen tekemästä minkään näköisiä yhteenvetoja tai johtopäätöksiä tästä keskustelusta sillä oletuksella, että ”kansa” nyt tässä sanoisi – edes jotenkin edustavasti – mielipiteensä.
 
Otetaan esimerkiksi suhde luomuruokaan. Kävin läpi täällä 7.3.2010 mennessä jätetyt 78 puheenvuoroa. Niistä 24 asettui varauksettomasti ja voimakkaasti kannattamaan luomuruokaa, tulevaisuuden tärkeänä tavoitteena. Ainakin, en laskenut mukaan tulkinnanvaraisia tapauksia. Se tekee 30% mielipiteistä.

Kuitenkin suomalaisilla on jo nyt täydet mahdollisuudet luomuruokaa ostaa. Silti luomuostojen osuus on vain yksi prosentti. Epäsuhde 1:30 on ihan riittävä osoittamaan, että jokin tekijä saa luomuruoasta innostuneen pienen vähemmistön kirjoittamaan tänne muita innokkaammin.

Yleisestikin luomukysyntä näyttää suuremmalta mielipidetiedusteluissa ja yleisönosastoissa kuin kaupan tiskillä.

Tästä on ikävä esimerkki noin vuosikymmenen takaa, kun täysin toimiva Helsingin Hietalahden kauppahalli päätettiin muuttaa luomukauppahalliksi, perusteena mielipidetutkimukset. Vuoden parin päästä luomutoiminta jouduttiin riittävän kysynnän puutteessa lopettamaan, mutta kauppahallin perinne oli rikki (tai sitten Helsingin päättäjien ”luonto” ei antanut periksi virheen myöntämiseen), nyt siellä on jotain antiikkikauppaa tms.

Jos tätä keskustelua täällä (näillä em. luvuilla) millään tavalla pidetään edustavana, ajaudutaan valtion puolellakin varmasti johonkin vastaavaan virheratkaisuun.

Minusta pääministerimme Matti Vanhasen sana tässä olisi nyt otettava huomioon (vaikka koskikin hiukan toista asiaa, YLE:n palstalta):

”Vanhanen ei hyväksy sitä, ettei kuluttaja saa itse valita omaa maitoaan.

- Kun on metreittäin tilaa hyllyssä, niin kyllä kuluttajalle pitäisi tarjota valinnanvaraa, Vanhanen muistuttaa.”

Riittäisiköhän luomuasiassa ja oikeastaan kaikessa, että valtiovalta vain varmistaisi, että ruokapuolellakin vallitsee aito ja terve kilpailu, ja muuten valtio pitäisi ”kyntensä” asiasta täysin irti, eikä pyrkisi ollenkaan ”edistämään”?

_______________________     


PS. 9.3.2010: Verkkokyselyjen ongelmista väännettiin äskettäin myös Hesarissa.

[Heikki Jokipii]

Nyt se Luomuliiton raportti on sitten ilmestynyt.

Tässä ensi kommentti:

Prinsessa Ruususen unesta

PS. Tällä hetkellä en ole vielä saanut varsinaista raporttia silmieni eteen. Mielenkiinnolla siis yhä odotan, onko Matin ja minun kommenteista otakantaa.fi-palstalla yhtään, edes jossain muodossa, löytänyt tietään ko. raporttiin? Edes joku löysä, että "luomua kohtaan esitetään myös kritiikkiä" tms.?

PS2. Raportti löytyy täältä. Tutustutaan, kommentoidaan. Täällä ja sitten yhteenvetona MMM:lle. 130 sivua, huh huh. Pikainen silmäys antoi vastauksen edellisen PS:n kysymykseen, että kritiikkiämme (tai muidenkaan kritiikkiä) ei tuoda esiin millään tavalla.

[Heikki Jokipii]

Nyt ko. sivustolla näyttää olevan kysely kansalaisille lähiruoasta. Vastausaikaa toukokuun loppuun.

Miten parantaisit lähiruoan saatavuutta?

Mutta jo asian esittelyssä vilahtaa tämä vanha kummitus: "luomu- ja lähiruoka".

Miten tuohon manipuloivaan kyselyyn nyt reagoida?


Jotenkin täytyisi protestoida ja vaatia esim. ko. keskustelua moderoitavaksi siten, että joko

a) keskustelua luomusta ei sallita tai
b) keskustelu luomusta ja keskustelu lähiruoasta on jaettava kahteen eri osastoon

On todella sääli, jos tällainen valtiovallan hyvä yritys kansalaisten mielipiteiden kartoittamiseksi rappeutuisi sellaiseksi (eli tällaiseksi!) kanavaksi, jossa kysymyksenasettelulla asiasta tehdään systeemi, jolla vain yritetään osoittaa, miten kansa tässäkin hallituksen linjaa kannattaa.

[Heikki Jokipii]

Laitoin sinne otakantaa.fi -sivulle pienen kommentin tästä luomun ja lähin "kytkykaupasta", mutta se taitaa osaltani riittää.

Lähiruokaa ei nyt voi olla kannattamatta ... mutta kyllä sen ihanuus tulee siellä esille ilman minuakin.


Mutta jotenkin liikuttava on se vakuuttuneisuus, että "laadullisten kriteerien" huomioon ottaminen suosisi juuri (suomalaista) lähiruokaa. En ollenkaan epäile suomalaisten maajussien ammattitaitoa, se on varmasti korkealla tasolla - mutta niin on varmasti vaikkapa italialaistenkin. Muuhun ei minulla ole syytä uskoa. Ja kun molemmat tuottavat tavaraa, joka on "laatuluokkaa 1" - niin valitettavasti Italian tuote on, kuljetuskustannusten jälkeenkin, halvempi. Tuoreutta vahvasti painottamalla voidaan ehkä laatueroja nähdä Suomen hyväksi. Tietysti ongelma ratkeaa silläkin, että suomalaiset uskovat suomalaisen ruoan olevan parasta. Ja sitä luultavasti tällä kampanjoinnilla tavoitellaan. No, mikäs siinä, kun suomalainen ruoka on hyvää (vaikkei "parasta" olisikaan).

[Heikki Jokipii]

MMM:n alustava lähiruokaselvitys (jossa on alustava kehitysohjelmankin hahmotus) on kyllä sinänsä ihan erillinen paperi ja ohjelma, ks, MMN:n sivu (ja siellä oleva pdf-tiedosto):

Lähiruoka on paikallisruokaa

Mutta useaankin otteeseen ko. ohjelmassa todetaan, että lähiruokaohjelmaa tulee viedä eteenpäin yhteistyössä luomuohjelman kanssa.

Tämä ei minusta ole mitenkään välttämätöntä, edes tarpeen - ja onko jopa lähiruokatavoitteiden vastaista ... yksinkertaisimmillaan: kallis luomu syö esim. julkisilta keittiöiltä helposti sen marginaalin, jolla voisi vähänkään "pelata". Kun rahat ovat meneet luomuun, loput ruoka-aineet on ostettava sitten sitäkin halvemmalla jne.

PS. Ei tuo lähiruokakaan ihan ongelmatonta ole. Kun jonkun suosiminen tarkoittaa tietysti toisen välttämistä (varsinkin tällaisessa ruoka-asiassa, kun syömisen määrällä on kuitenkin aika selvät rajansa), niin pitäisikö nyt (periaatteessa / pääasiassa ainakin) minun (ja muiden helsinkiläisten) pitäytyä siinä, mitä Uudeltamaalta saa, ja nyrpistää tästä lähin nenäämme niin Savon kalakukoille kuin Lapin puikulaperunoille?

[Heikki Jokipii]

Tässä Otakantaa.fi -keskustelussa näkyy nyt keskustelusaitin totaalinen rappio, sen alistuminen hallituksen käsikassaraksi:

Lisää luomua! Miksi? Miten?

Vielä johdannossa kysytään tekopyhästi, että ...

Miten tarpeellisena sinä näet luomualan kehittämisen ja luomuruuan osuuden lisäämisen?

… mutta sitten kaikki muu, kysely ja keskustelun otsikointi, ei enää annakaan lainkaan tilaa sille vaihtoehdolle, että kansalainen ei pitäisi asiaa tarpeellisena, vaan johdattaa määrätietoisesti keskustelemaan siitä, että miten me voisimme luomua lisätä.

Näin ilmiselvää johdattelua kysymyksenasetteluissa ei ole enää vuosikymmeniin harrastettu yksityisellä taholla, kaupallisissa mielipidetiedusteluissa.

Tämä on todella otakantaa.fi:n pohjanoteeraus.

Tälläkö tavalla OM (ja/tai MMM) haluaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia lisätä?  Tuo on melkeinpä vielä törkeämpää kansan halveksuntaa kuin se, miten nyt nähtävästi kansalaisaloitteille eduskunnassa on käytännössä käymässä.

Mutta kaikki onkin valmistautumista tähän luomun riemujuhlaan:

Tämän kyselyn tuloksista julkaistaan lyhyt raportti huhtikuun 26. päivänä Helsingin Messukeskuksessa järjestettävillä lähi- ja luomuruokamessuilla.

[Matti Pekkarinen]

No onpa syvälle menty. Uskallan luottaa kansaan, että ei tämä kaikkiin uppoa. Ketään ei voi huijata kaiken aikaa?

Matti

[Heikki Jokipii]

otakantaa.fi:llä näyttää olevan palautelaatikkokin, vaikka ei ollut ihan helppo löytää. Käytämme tässä asiassa myös sitä.

[Heikki Jokipii]

Nyt minulle on selvitetty, että otakantaa.fi on nykyisin avoin alusta, joka on tarjolla kaikille. Eli se ja OM eivät ole tähän syyllisiä. Mutta syntitaakka jää ja se on siis täysin MMM:n päällä.

[Heikki Jokipii]

Tätä MMM:n johdattelevaa kyselyä sitten vielä kehdataan mainostaa Valtioneuvostonkin sivulla:
 
Luomuohjelma viimeistelyvaiheessa - kansalaiskyselyllä kerätään näkemyksiä

Mutta toisaalta sinne keskusteluun voisi ehkä laittaa poikkipuolisen sanan? Siellä voi näemmä vapaasti aloittaa omalla aiheella, omalla otsikolla.

Tähän mennessä siellä ei paljon ole "liikennettä" ollut.

Mennäänkö pilaamaan iloa?

Kolmisen viikkoa aikaa. Tulisipa sanottua, ja ainakin jonkun MMM:stä ne täytyisi varmaan (ainakin kerran) lukeakin? Ja nettiin ne jäivät? Vaikka kansanedustienkin luettavaksi, jos heillä on aikaa ja/tai halua?

Kiihotetaanko kansaakin - siis muuta kansaa, lisäksemme, siihenhän kuulumme - vastaamaan? Voisiko asiassa toimia tietty - tietoisesti johdatteleva, meillä on siihen täysi lupa - "uutinen" sivullamme, ja sen levittäminen?

Lausuntomme asiasta (ks. sitä koskeva keskustelumme) ei  - vaikka se oli periaatteellisesti tärkeä antaa - ei varmaankaan valitettavasti kauas kanna. Kantaisiko tämä osallistuminen - kuitenkin, tietyistä "puistatuksista" huolimatta  - tuohon MMM:n keskusteluun? Tässä voisi olla nk. sauma.

Nukun - asiassa ja muutenkin - yön yli. Nukkukaa, olkaa hyvä, tekin, nyt on jo myöhä.

[Heikki Jokipii]

Tuossa VN-sivullakin on tuo jakomielinen ajatus, että luomua kehitetään "kysynnän mukaan", kuten hallitusohjelma sanoo, mutta toisaalta ilmoitetaan mietittävän keinoja kulutuksen lisäämiseksi. Eli luomun kysyntä on ilmeisesti jotain, joka on olemassa platonisessa ideamaailmassa, ja jota reaalimailman luomuostokset vain vajavaisesti heijastavat ...

[Jarrumies]

Tämä Artjoen haastattelu MMM:n sivuilla paljastaa kuinka valmiiksi asenteellisella pohjalla Artjoki vetää työryhmää, joka valmistelee hallituksen lähi- ja luomuohjelmia:
http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/luomu/Luomukasvo/130318_risto_artjoki.html

Hallituksen lähi- ja luomuruoan kehittämisohjelmat ovat edenneet lausuntokierrokselle. Valtiosihteeri Risto Artjoki johtaa luomuohjelman ohjausryhmää, jossa ovat mukana seitsemän eri ministeriön edustajat.
–Seuraavaksi katsotaan minkälaisia reaktioita ohjelmasta tulee. Ohjausryhmä tarkentaa ja terävöittää ohjelman viestiä. Sen jälkeen luomu- ja lähiruokaohjelmat on tarkoitus viedä valtioneuvostoon, Artjoki kertoo.
 
Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa
 
Kehittämisohjelman tarkoituksena on kasvattaa luomuviljelyä 20 prosenttiin koko Suomen viljelyalasta vuoteen 2020 mennessä. Kehittämisohjelmaan kuuluu luomutuotannon kasvattamisen lisäksi luomun jalostaminen, markkinointi sekä viennin kasvattaminen.
Ongelmiakin tulee esiin. −Joillakin viljelijöillä ja muilla tuottajilla on havaittavissa epäluottamusta siihen, onko luomutuotantoon sitouduttu, valtiosihteeri kertoo.

Artjoki kertoo, että hallituksen ohjelmassa on selkeät tavoitteet lisätä luomutuotantoa. Poliittinen signaali on myös se, että valtiosihteeri Artjoki on johtamassa työryhmää, joka valmistelee hallituksen lähi- ja luomuohjelmia.
–Luomu on tuote, jolle on lisääntyvästi kysyntää, Artjoki kertoo. –Toisaalta on myös halukkuutta tarjota sitä. Kysyntä ja tarjonta eivät tällä hetkellä vastaa toisiaan ja se on ongelma. Luomutuotanto vastaa myös ihmisten muuttuneisiin arvoihin. Ihmiset haluavat ostaa tuotteita, joihin liittyy luonnon monimuotoisuuden kannalta enemmän positiivisia arvoja kuin muihin tuotantotapoihin.

Yhteistyötä tehdään eri ministeriöiden välillä

Ministeriöt ovat tehneet laajaa yhteistyötä lähi- ja luomuruoan kehittämisohjelmien kanssa. Jokaisella on jotakin annettavaa.
–Ohjausryhmässä on esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön edustajien kanssa katsottu sitä, onko esteitä sille saadaanko pienempiä lähi- tai luomutuottajia paremmin ketjuihin mukaan, Artjoki kertoo.
–Opetusministeriön kanssa on keskusteltu kouluruokailun ja luomun yhdistämisestä ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa on katsottu terveellisyysaspektia. Ulkoministeriön kanssa on tehty yhteistyötä viennin kannalta, eli selvitelty, onko meillä sellaisia luomutuotteita, joita voisi viedä ulkomaille. Tällä hetkellä Suomesta viedään ulkomaille erilaisia luomuviljoja.

Ammattikeittiöt mukaan luomun edistämiseen

– Ideaalitilanne olisi tietysti terveellinen lähiluomu. Sen lisäksi, että siinä on kaikki ruoka-arvot kohdillaan, olisi se myös lähellä tuotettua luomua, Artjoki kertoo puhuttaessa koulujen ja ammattikeittiöiden luomun käytöstä. Kouluissa keittiöiden luomuvalikoiman laajuus riippuu kunnallisesta päätöksenteosta. –Jotta ammattikeittiöihin saataisiin edullisesti luomua, tulee tavaravirran olla suurta, Artjoki toteaa.

Tavallisen kuluttajan on oltava tarkkana ravintolan menua tarkastellessa.
–Ravintolassa luomutuotteiden valinta ja kysyntä riippuu kuluttajasta itsestään, Artjoki kertoo.
–Kuluttajalla itsellään on valtaa siinä, minkälaisia tuotteita kaupan hyllylle tai ravintolan valikoimaan ilmestyy. Luomumaidon ostaminen on kuluttajapoliittinen kannanotto.

Valtiosihteeri ostaa itse vaihtelevasti luomutuotteita. Kauppakassiin on sujahtanut niin luomuolutta kuin vihanneksiakin. Suosikkituotteekseen hän mainitsee Sysmän luomumyslin, jonka tuotantotiloihin hän on käynyt tutustumassa ministerin Koskisen kanssa.
– On henkilökohtainen valinta, että haluaa omalla ostoskäyttäytymisellään tukea luomun ja lähiruoan valikoimien laajentumista.

Teksti: Katja Saarenpää

[Heikki Jokipii]

Taitaa olla niin, että meidän on pakko sinne mennä.
 
Asiaa on mainostettu nyt eri luomusivuillakin. Erityistä liikettä ei silti ole siellä otakantaa.fi:ssä ilmennyt.
 
Meiltä odotetaan selvästi avausta, ensimmäistä siirtoa ... 

[Heikki Jokipii]

Sinne nyt sitten mentiin. Ja kehotettiin muitakin menemään.

Kurkistakaa sinne, jos haluatte tietää, miten se keskustelu kulkee.

Oma ongelmansa on siinä, että otakantaa.fi haluaa moderoida puheenvuorot etukäteen. Ja tämä tapahtuu tietysti arkisin, virka-aikana. Joten siellä on nyt pääsiäispyhien yli ehkä montakin puheenvuoroa odottamassa (minunkin).

***

Tämän verran olen malttamaton, että kommentoin tätä täällä.

Siellä eräs keskustelija kannatti luomupinta-alan nostamista 20 prosenttiin. Sama keskustelija väitti, että luomusadot ovat 70% tavanomaisesta.

Hallitusohjelma edellyttää kuitenkin, että luomua lisätään "kysynnän mukaan". Nyt kysyntä on noin 1,5% ruoan kokonaismyynnistä.

Jos jakaa luvun 1,5 luvulla 0,7 saa tulokseksi arvion, paljonko Suomen peltopinta-alaa tarvittaisiin luomun kysynnän tyydyttämiseksi: se on 2,14% pinta-alasta. Eli noilla luvuilla nyt tavoiteltaisiin (poliittisesti) liki 10-kertaista pinta-alaa tarpeeseen (reaalikysyntään) nähden?

(Saapi nähdä, kun tiistai tulee, mitä noista luvuista ko. keskustelija "justeeraa". tai miten muuten ko. epäsuhdan yrittää pois selittää)

[Heikki Jokipii]

Ihan luomukyselyn perään näyttää tulevan tällainen MMM:n keskustelu otakantaa.fi -sivustolle:

Uusia tapoja ruokaviestintään - ehdota keinoja vaikuttavuuden parantamiseen!

Nyt jokainen voi itse tykönänsä miettiä, mitä sinne sanoisi.

Kysymykseen "Miten edistäisit suomalaista ruokakulttuuria viestinnän keinoin?" tulisi kyllä mieleen helposti toive, että viestinnän pitäisi olla rehellistä. Mutta valitettavasti yhtä hyvä neuvo saattaa olla, että pitää pidäkkeettömästi päästellä julkisuuteen asialle myönteistä luikuria. Luomumarkkinoinnista mallia ottaen.