Hesarin Tiede-palstalla tänään oli kaunis ja informaatiota sisältävä kuva Sahelin alueen puista.
Laitan tämän tänne, koska sen
alla oli artikkeli peltometsäviljelystä, jota (katso edellä) mainostettiin jotenkin Suomen taitotiedon
vahvuudeksi kehitysavussa.
Sahelin toivo itää peltometsissä
Nälänhädästä kärsivä Saharan eteläpuolinen Sahel voisi tuottaa muutakin kuin pölyä. Vanha viljelymenetelmä panee kasvit auttamaan toisiaan.
Sahel on seutu, josta tulee huonoja uutisia. Parhaillaan Saharan eteläpuolista savannia piinaa pahin kuivuus vuosikymmeniin, ja 18 miljoonaa ihmistä näkee nälkää. Edellisen kerran alueen vakava kuivuus nousi otsikoihin vuosina 2010 ja 2005.
Professori Olavi Luukkanen kuitenkin väittää, että jos sahelilaiset saisivat rauhassa harjoittaa perinteistä peltometsäviljelyä, he panisivat maan tuottamaan paljon muutakin kuin pölyä. He kasvattaisivat vierekkäin hyötypuita, durraa, helmihirssiä ja kotieläimiä.
Tämä on ekologisesti kestävää – ja tuottavinta maankäyttöä, mitä luonnostaan rutikuivalla tantereella voi olla.
Luukkanen työskentelee Helsingin yliopiston Viikin tropiikki-instituutissa ja on 30 vuotta tutkinut peltometsiä.
Eli
yksi tällainen asiantuntija Suomesta siis todellakin löytyy! Ettei se ollut ihan hatusta.
Mutta liiteartikkeli kyllä kertoo ...
Suomesta löytyy metsäpuutarhoja
Suomessa ei ole varsinaista peltometsäviljelyä, mutta täältä löytyy jotain sitä muistuttavaa. Muutamat pioneerit ovat perustaneet syötäviä metsäpuutarhoja.
Sellainen löytyy hortonomi Yrjö Vähäkallion pihalta Outokummusta. Siellä rehottaa melkoinen viidakko.
Hän muutti rintamamiestaloon kuusi vuotta sitten ja huomasi heti, että loiva, lämmin länsirinne on ihanteellinen paikka monikerroksiselle hyötykasviviljelmälle.
... jne. eli se Suomen varsinainen
kokemus asiasta on, paitisi em. A. I. Virtasen vuosikymmenien takaisten kokeilujen, niin sitten tällaisten vapaaehtoisten asianharrastajien varassa.
***
Artikkeli tosin myöntää ...
Peltometsäviljelyä harjoitetaan etenkin maapallon trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä. Se takaa ravinnon lukemattomille köyhille perheille.
Tosin kiloissa mitattuna isompia satoja tulee nykyaikaisilta tehoviljelmiltä – siellä missä on varaa koneisiin, keinokasteluun, lannoitteisiin ja tuholaismyrkkyihin.
... mutta siinä
ei tuoda esiiin, mietitä, miksi "siellä" ei ole varaa
n. 20 euroa/dolalria näihin asioihin henkeä kohti - jonka arvioimme Malawissa olevan kustannus keinolannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen osalta.
Koneista ja keinokastelusta puhuminen tuossa on silkkaa hämäystä, mutta oikeastaan ilman niitäkin nämä "llukemattomat köyhät perheet" jäävät lukemattomiksi köyhiksi perheiksi.
Oikeastaan on aika käsittämätöntä, jos alueella, jossa sateet ovat niinkin vaihtelevia kuin Sahelin alueella,
ei juuri pitäisi satsata kenokastelun järjestämiseen.
Eikä oikeastaan tähän peltometsäviljelyyn.
Puiden istuttaminen sinänsä on tietysti oikein OK.