Author Topic: Oi niitä entisiä vapauden aikoja  (Read 14582 times)

Kokkikuutonen

  • Tulokas
  • *
  • Posts: 10
    • View Profile
Oi niitä entisiä vapauden aikoja
« on: 14.12.07 - klo:16:41 »
Erilaisissa aktivistien toimintaryhmissä puuhastelu on saattanut johdattaa monet nuoret ajattelemaan, että nykyiseen vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuva yhteisömalli olisi sellaisenaan ja kaikkine miellyttävine puolineen siirrettävissä sinne "tulevaan menneisyyteen", uuteen luonnonmukaiseen maalaiskylään tai kuten Steward Brandilla, intiaanileiriin.

Tuollainen ajatustapa sisältää turhia odotuksia: ensinnäkin nykyisten tehokkaiden tuotantomenetelmien hylkääminen johtaisi siihen, että ihmisellä olisi aikaa vain ruumiilliselle työlle.

Toiseksi nuorilla ja varsinkaan nuorilla naisilla ei ole ollut aiemmin lähes minkäänlaista valinnanvapautta tai valtaa, tuskin edes puhevaltaa, perheissä tai yhteisöissä. Se oli vanhemmilla miehillä. Valta ja arvostus ei ole aiemminkaan perustunut pääosaltaan esimerkiksi tilusten tai muiden tuotantokoneistojen omistamiseen vaan perheen ja sitä laajemman yhteisön kannalta elintärkeisiin taitoihin ja kokemukseen. (Noin olisi myös siellä nostalgikkojen "tulevassa menneisyydessä".)

Yhteisön arvostusta ei ole seurannut elatus kuten nyt vaikkapa viihdyttäjien kohdalla, vaan arvostus on ollut aina ollut seurausta hyödyllisistä taidoista, siis elatuskyvystä. Ei ole mm. ollut Teostoja ja Kuvastoja keräämään viihdetaiteilijan palkkioita, vaan muuhun työntapaiseen kykenemättömän kyläpelimannin on ollut kierrettävä hattu kädessä palkkionsa - työkykyisen yleisön kannalta joutoväkenä.

Nyt erilaiset taitelijat ovat vihreän liikkeen ydinjoukkoa, joutoväkeä edelleen, mutta sitä ei huomata, koska vihreiden vastustama kehittynyt maatalous etenkin on tehnyt tuottamattoman väestön elättämisen mahdolliseksi.

Elämä sisälsi vain työtä maahan ja paikkaan sidottuina

Tavallisen ihmisen arki ei ole sisältänyt vielä sata vuotta sitten unta lukuun ottamatta lähes lainkaan fyysistä joutilaisuutta. Voi siis kysyä, onko se jättänyt aikaa onnellisuuden kokemuksille tai millaisia ne ovat silloinkaan olleet: täysi vatsa edes joskus?

Mitä kauemmaksi taaksepäin katsotaan, sitä vähemmän yhteisön jäsenellä on ollut mahdollisuuksia esimerkiksi erota yhteisöstään tai saada arvostusta muutoin kuin syntyperänsä, ja aiemmin, syntymäominaisuuksiensa, usein fyysisten tai muutoin käytännöllisten avujen, kautta. Yhteisön arvostusta jaettaessa on vallalla ollut täydellinen hyötymoraaliin perustuva ajattelu. Lähes mikään nykykannalta katsoen "hyvä" tai arvostettava ominaisuus, joka ei ole ollut loppukädessä aineelliseksi hyödyksi henkilölle itselleen tai yhteisölle, on ollut vähäarvoinen, jopa tuomittava.

Ihminen on aiemmin syntynyt ja kuollut aiemmin sijoilleen, usein peräti samaan vuoteeseen, pääosan väestöstä käymättä koskaan päivän-parin patikkamatkan ulkopuolella viljelys- tai metsästysmailtaan. Naiset, lapset, jalkavaivaiset, sairaat ja maatalouden palvelusväki ovat olleet pirttiin ja peltoon sidottuja - jälkimmäiset ovat saaneet yhden vapaan viikon vuodessa.

Ihminen on ollut käytännöllisesti katsoen yhteisönsä vanki paitsi fyysisesti myös henkisesti ja erilaisuutta missään muodossaan on siedetty huonosti. Vaikkapa "nuorten kapina" on ollut täysin poissuljettua oloissa, joissa jokaisen on tullut osallistua elatukseensa kykynsä mukaan. Nythän "kapina" on mahdollista ja luvallista, koska työssäkäyvä ikäluokka voi pitää nykyteknologian avulla yllä sillä hetkellä vain kustannuksia aiheuttavat nuoret ja vanhukset sekä muun tulonsiirtojen avulla elävän tuottamattoman väestön.

Onhan nuorten vallattomuutta toki esiintynyt aina ja sallittu ennenkin, mutta se on ollut hiellä ansaittu palkkio, ei etenkään työtä tekemättömän väestön etuoikeus ja ajankulu. Matti Peltonen kirjoittaa vanhassa talonpoikaismaailmasta: "Nuorten miesten ja nautintoaineiden välillä oli erityinen side. Nuoret miehet, talojen pojat ja rengit, tekivät maaseudulla pääosan kaikkein raskaimmista maa- ja metsätöistä. Hyvitykseksi ratkaisevasta panoksestaan he saivat rippikouluiässä oikeuden nautintoaineisiin, jotka olivat merkki tietyn ikävaiheen saavuttamisesta."