Nyt Hesarikin sanoo asian suoraan:
Nälänhätä tulee, koska sitä ei estetäSota ja väkivalta ovat pääsyyt inhimilliseen katastrofiin, jota kuivuus ja kato pahentavat. Ihminen on suurempi uhka kuin ilmastonmuutos.
Näin siis pääkirjoituksessaan, Afrikan tilanteesta.
Sisäsivuillaan se palaa sille luonteenomaisemmalle linjalle:
Monen pitää paeta vesipulaa ja outoa säätä”Ilmastonmuutos pelottaa meitä kaikkia”, sanoo kambodžalaisen kylän kyläpäällikkö HS:lle. Sama kylä on kuitenkin esimerkki myös siitä, kuinka yksinkertaisilla toimilla ilmastopakolaisuutta voidaan torjua
Kyse on siis yhdestä maasta ja yhdestä kylästä. Se ei estä yleistämästä:
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mukaan ilmastonmuutos kasvattaa äärimmäisten sääilmiöiden, trooppisten myrskyjen sekä tulvien esiintymistä ja toisaalta aiheuttaa samanaikaisesti toisaalla kuivuutta. IPCC:n mukaan maailman ihmisistä jo 80 prosenttia kärsii päivittäisen kastelu-, käyttö- ja juomaveden puutteesta.
TULVAT ja kuivuus vaikuttavat suoraan ruoantuotantoon. Maanviljelijät ja paimentolaiset joutuvat kilpailemaan keskenään alueista, joilla elinkeinon harjoittaminen on mahdollista. Taloudellinen kasvu hidastuu, ja ruoan hinta nousee.
Maailman viimevuotiset ennätyssadot - ja viljan (ja muunkin ruoan) maailmanmarkkinahintojen lasku - eivät tuohon näkemykseen ole vaikuttaneet (ks. edellä 13.01.17).
Ja ilmastodeterminismi putkahtaa uudestaan esiin, tuon Afrikan tilanteenkin selittämiseksi:
Ruohomäen mukaan ilmastonmuutoksen luoma pula vedestä ja maasta ajaa ihmiset riitelemään vähistä resursseista. Siitä seuraa pahimmillaan konflikteja. Tämä ilmiö näkyy esimerkeiksi Sudanissa, Nigerian pohjoisosissa ja Keski-Afrikan tasavallassa sekä vuoden 2011 arabikevään ja Syyrian sisällissodan taustalla.
Kerrotut keinot ovat hyvin konkreettisia:
Keinot ovat lopulta hyvin yksinkertaisia. Esimerkiksi Anlong Reinin kylässä on suunniteltu lasten ja vanhusten sekä ruokavarastojen tulvaevakuointipaikkoja, tulvariskistä varoittavan hälytysjärjestelmän rakentamista ja varakastelujärjestelmiä.
Kun tällaiset asiat ovat hoidossa, viljelijät eivät menetä koko satoaan yllättävän tai vaikean sääilmiön iskiessä.
Kyllä. Noin pitää tehdä. Mutta ovatko sääilmiöt ainoa asia, johon pitää varautua? Ja onko niihin varustautuminen ainoa mahdollisuus ruokaturvan parantamiseksi?