Hesarin
laajemmassa artikkelissa samasta WWF:n raportista yritetään sitten vielä selvemmin esittää tämä valtaosin hiilidioksidipäästöihin perustuva "jalanjälki" jonkinlaisena mittarina sille, kuinka paljon kukin maa luontoa tuhoaa.
Paperihesarissa otsikkona oli "Luonto köyhtyy nopeasti" ja alaotsikkona heti "Suomen ekologinen jalanjälki on kestämättömän suuri". Faktalaatikossa, jonka otsikkona oli "Luonnon monimuotoisuuden mittari" tuotiin kyllä esille, että WWF:llä on kaksi indeksiä, "Living Planet" -indeksi ja "ekologinen jalanjälki", mutta kun vielä otsikko oli yksikössä, huolimaton lukija ne helposti samaisti. Ja kuvitukseksi valittu kaavio oli tästä nk.
ekologisesta jalanjäljestä, ei suinkaan
"Living Planet" -indeksistä! Vaikka
siitä, eikä suinkaan jalanjälki-indeksistä, ko. uusi raportti kertoi, ja uutinenkin kertoi kertovansa.
Poissaolollaan loisti tuo em. tieto siitä, että juuri rikkaissa maissa - joilla varmasti on suuri "jalanjälki" - luonto kukoistaa, asiat menevät parempaan suuntaan, monimuotoisuus kasvaa.
Onko niin, että halutaan ylläpitää myyttiä, että luonnonsuojelussa
kaikki tavoitteet ovat harmoninen kokonaisuus, vaikuttavat samaan suuntaan? Ettei ristiriitoja tai edes kilpailua niiden välillä voi olla? Jolloin valojen sammuttaminen huoneesta, jossa et oleskele, automaattisesti säästää sademetsää? Jne.?
Suorastaan epätoivoinen oli WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkosen väite, että aiemmin verkkokalastus oli saimaannorpalle suurin uhka, nyt sellainen on ilmastonmuutos. Myös pääsihteeri Liisa Rohweder väitti, että "lajit katoavat, koska ihmiskunta kuluttaa liikaa luonnonvaroja
ja päästää ilmaan liikaa hiilidioksidia" (lihav. HJ). Eli ei oikeastaan taida olla kunnolla lukenut edes järjestönsä raporttia, saati sitten tutkimuksia siitä miten kohonnut CO2-pitoisuus on saanut maailman luonnon kasvamaan ja kukoistamaan! (Vrt. vaikka edellä 18.09.14)
Joskus kyllä tulee mieleen näistä jalanjälkipuheista, että uskovatko he siihen kaikkeen itsekään.