Kaupunkiviljely

[Heikki Jokipii]

YLE:ssä ei päästä irti tästä pakkomielteestä:

Urbaanista ruoasta ratkaisu kasvavan väestön nälkään: Voisiko pääkaupunkiseudun ruoantuotanto olla täysin omavaraista?

[Heikki Jokipii]

Hank Campbellin huomio:

Viewpoint: While ‘elitist academics’ praise local food ‘industrial farming’ feeds us during a pandemic

With the world COVID-19 pandemic in its sixth month, food activists are back to trumpeting locally grown, and even home grown, as a viable option for mass food production, but for most of the world how realistic is that? It’s fine if Michael Pollan claims it is from his walled Berkeley back yard, but even most New York Times subscribers can’t afford that.

To make it suitably ironic, environmentalists who have spent decades and $40 billion on campaigns saying single-family homes in suburbia are a blight on nature and we should all live in urban apartments are now claiming we should be growing vegetables and trading them with each other to create a more sustainable future.

Vähän samanlainen takinkääntö kuin Suomessa, jossa maisemansuojelu rantasaunojen rakentamiskielto katsottiin luonnonsuojeluväen voitoksi — kunnes tuulivoimalat tulivat, ja niiden ei katsottu häiritsevän ketään.

[Heikki Jokipii]

Minussa on sen verran lapsenmielisyyttä (ja kykyä eläytyä) jäljellä, että kyllä minä tiedän mitä tästä seuraa:

"Samat mummot keräävät marjat niin nopeasti ettei lapsille jää mitään" – helsinkiläispuisto kohtasi erikoisen ongelman

Leikkipuistot: Helsinki perustaa syötäviä puistoja eri puolille kaupunkia. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden on tarkoitus tuottaa iloa ja oppimisen elämyksiä.
[...]
OSA PUISTOISTA saa myös omia yrttilaatikoita. Myllypuroon laitetaan kasvamaan mansikkaa, raparperia, timjamia, oreganoa, salviaa, ruohosipulia ja viininsuolaheinää.
[...]
Leikkipuistot valikoituivat hankkeeseen myös siksi, että ne ovat edes jonkunlaisen valvovan silmän alla, ja on selvää, kenelle sato kuuluu.

– Jos istutellaan omenapuita ympäriinsä, on aina se kysymys, kuka ne omenat saa, Nummi muistuttaa.
[...]
– Ilkivaltaan on vaikea varautua, kasvit tietenkin suojataan normaalisti jyrsijöiden varalta, mutta eipä ne pahinta tuholaista eli ihmistä pidättele, hän toteaa.

Siitä seuraa se, että kun minä (lapsi) hiukankin jatkossa menen hiekkalaatikon ulkopuolelle, niin heti tädit huutaa: "Älä mene sinne!" "Älä koske siihen!" .

[Heikki Jokipii]

Tästä YLE:n artikkelista voi kehittää ohjeen kaupunkiviljelijölle:

Luontokadosta huolestunut biologi päätti laskea kaikki pihansa lajit ja yllättyi: löytöjä on jo 500 – nyt hän antaa yhden neuvon pihan omistajille

Tavoitelkaa mitä tahansa – kauneutta, viihtyisyyttä, monimuotoisuutta – mutta älkää yrittäkö tuottaa ruokaa!

[Heikki Jokipii]

Tässä kerrotaan tähän syy:

Miljoona suomalaista aikoo lisätä ruuan kasvattamista ‒ ”Nuorempi tyttäreni on sanonut, Ukrainan sodan vuoksi pitää lisätä perunanviljelyä”

Minusta tuo ei kuitenkaan tee asiaa tarkoituksenmukaiseksi.

[Heikki Jokipii]

Artikkeli kysyy:

Can Cities Grow Their Own Food?

Ja päätyy, tosin erilaisin varauksin, jopa suosittamaan kaupunkiviljelyä. Johtopäätös, josta en lainkaan pidä! Vielä etsin ja/tai kehitän tuohon vastaväitteet! 

[Heikki Jokipii]

Ei ihan sama asia...

HS: Vantaa tutkii, kannattaako kaupungin jatkaa maanviljelyä

... mutta haluan edelleen kysyä, kannattaako tällä tiheästi asutulla pääkaupunkiseudulla yksinkertaisesti lainkaan suosia maanviljelyä. Harjoitti sitä sitten kaupunki tai yksityinen yrittäjä. Jopa vain palstaviljelijä.

Se kannattaisi ottaa tutkimuksen kohteeksi.