Otteita uutispalstamme aarteista vuosina 2002-2007

[Heikki Jokipii]

Tänne kerätään otteita uutisistamme vuosilta 2002-2007.

Nähin uutisiin voi linkata, mutta tässä keskustelussa niitä ei voi kommentoida.

[Heikki Jokipii]

Suomen Luonto-lehti
Alice Karlsson

Ehdotuksemme vuoden 2002 turhakkeeksi ovat luomunautintoaineet:

- luomukahvi ja luomutee
- luomuviini, luomuolut ja luomuviina (on sitä olemassa, ks. Junipergreen! )
- ja luomutupakka - sellaistakin on: ks. luomurööki ja se on maailmalla jo suosittua, varmaan tulossa pian Suomeenkin (etsi: "Öko-savuke") ks Hesarin artikkeli Saksan Öko-aatteesta

Perustelut:

Valmistusprosessi kuluttaa luontoa, koska luomuviljeltyinä nautintoaineiden tuotanto vaatii paljon enemmän viljelypinta-alaa. Tämä lisäpinta-ala on joko pois ruoan tuotannosta tai sitten se on raivattava koskemattomasta luonnosta. Luomuviljely vaatii paljon lisätyötä, joka sekin on poissa ruoan tuotantoon suunnattavista panostuksista. Kehitysmaissa luomuviljelyn tuottamattomuus pitää viljelijät köyhyyden kierteessä.

Luomunautintoaineiden maku tai nautittavuus eivät ole parempia kuin "tavanomaisten".
Luomunautintoaineiden terveellisyydestä ei kannata edes puhua: kahvin parkkihappo, viinin alkoholi ja tupakan nikotiini ovat sata, tuhat tai kymmentuhatkertaisesti vaarallisempia kuin häviävän pienet torjunta-ainemäärät olisivat.

Luomunautintoaineet ovat myös kerskakulutusta, ne maksavat selvästi enemmän kuin vastaavat tavanomaiset tuotteet. Niitä myydään pelkästään mielikuvilla, ne ovat pelkkä "brändi" sanan huonoimmassa merkityksessä. Koska mitään todellista lisäarvoa ei luomunautintoaine maailmaan tuo, se täyttää täydellisesti turhakkeen kriteerit.

Antiluomu.orgin tiimi

Heikki Jokipii
Matti Pekkarinen
Justus Sahlberg

Löydä vuoden 2002 turhake-kilpailun sivu

(Heikki Jokipii, 9. 10. 2002.)

[Heikki Jokipii]

Suomen Luonto –lehti kommentoi numerossaan 1/2003 ehdotustamme Vuoden Turhake –kilpailuun (ks. antiluomun uutinen 9. 10. 2002) ja myös protestointiamme lehden valinnan jälkeen. Koko kirjoitus löytyy alla olevan linkin takaa. Asiasta oli lähetettävä uusi vastine:

*****

Antiluomun varsinainen perustelu

Protestoin edelleen raivokkaasti, nyt päätoimittaja Jorma Laurilan juttua ehdotuksestamme, että luomunautintoaineet valittaisiin vuoden turhakkeeksi. ("Turhakkeiden turhake?", Suomen Luonto 1/2003). Hänen mukaansa "perusteet eivät vakuuta". Ne eivät varmasti vakuuta, koska hän on "sensuroinut" olennaisimman osan perusteluistamme:

"Valmistusprosessi kuluttaa luontoa, koska luomuviljeltyinä nautintoaineiden tuotanto vaatii paljon enemmän viljelypinta-alaa. Tämä lisäpinta-ala on joko pois ruoan tuotannosta tai sitten se on raivattava koskemattomasta luonnosta. Luomuviljely vaatii paljon lisätyötä, joka sekin on poissa ruoan tuotantoon suunnattavista panostuksista."

Niinpä Laurilan yritys kauhistella suuria tehotiloja on täysin harhaanjohtavaa. Jos "tehotila" on 1000 hehtaarin suuruinen, vaatii se samaan tuotokseen päästäkseen luomuviljeltynä ehkä 1500 hehtaaria. Se on 50% lisää maata pois koskemattomasta luonnosta. Eikä auta yhtään, jos tilat ovat pieniä: 1000 yhden hehtaarin tilan tuotokseen vaaditaan luomuviljeltynä 1500 yhden hehtaarin tilaa. Työtä vaaditaan vastaavasti lisää. Viljelijöiden reilussakin kaupassa saamat lisätulot häviävät luomun tehottomuuteen.

Vastustaessamme luomua katsomme siten olevamme luonnon suojelun asialla. Erilainen mielipide luonnon suojelun keinoista ei mielestäni oikeuta Laurilan "nälvivään ja yksisilmäiseen" kirjoitustapaan.

Kiitettävää sen sijaan oli, että osoitteemme www.antiluomu.org mainittiin. Laurilan kirjoituksen muiden virheiden osin viittaan siihen. Siellä on myös keskustelupalsta, jossa voi keskustelua jatkaa.

Ystävällisesti

Heikki Jokipii, Antiluomu.org

*******

Tässä vielä luvattuja lisäkommentteja. Kirjoituksessa todetaan: ”Ruokaa riittäisi jo nyt kaikille, jos se jaettaisiin tasapuolisesti.” Tämä pitää kyllä paikkansa. Mutta on erittäin vaikea ymmärtää, miten sillä voi puolustaa luomua. Ilman keinotekoisia lannoitteita maailmassa pystyttäisiin ruokkimaan noin 4 miljardia ihmistä. Jos siis koko maailma siirtyisi luomuun ja ruoka jaettaisiin tasan – kuolisimme kaikki nälkään!

Myöskin Laurila väittää, että ” Kehitysmaiden köyhät eivät hyötyneet millään tavoin esimerkiksi 1970-luvun vihreäksi vallankumoukseksi kutsutusta tehoviljelyn ohjelmasta.” Enemmän väärin ei voisi sanoa. Vihreä vallankumous kolminkertaisti niiden kehitysmaiden ruokatuotannon, jota se kosketti. Se pelasti maailman siltä globaaliselta nälkäkatastrofilta, jota yleisesti ennustettiin 1960-luvulla kohta tulevaksi. Kehitysmaiden odotettavissa olevan eliniän kasvu 40 vuodesta 60 vuoteen samana aikana on tämän vihreän vallankumouksen ansiota. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei vihreää vallankumousta ole viety läpi. Sinne syntyvä voi odottaa elävänsä noin 40 vuotta nykyisinkin.

Kirjoituksessa esitetään myös, että luomu viljelytapana aiheuttaisi muita haittoja vähemmän, kuten vesistöjen rehevöitymistä jne. Näistä kysymyksistä löytyy näillä sivuillamme useita artikkeleita, linkkejä ja keskeustelupuheenvuoroja. Viittaan niihin. Kaikki viljely vaikuttaa luontoon myös hieman haitallisesti. Yleisenä sääntönä kuitenkin: jokin luomun näennäinen etu häviää sekin aina luomun tuottamattomuuteen.

Laurilan viitaus uutisartikkeliimme luomun ”pakkosyötöstä” on irrotettu yhteyksistään. Kun Laurilan artikkelissa väitetään, että koko sivustomme vaikuttaa ”teekkarihuumorilta”, niin tässä sellaista saa nähdäkin. Luomua hiukankin sisältävien tuotteiden pakkausmerkintää vaatimalla me tuomme esille, kuinka naurettavaa on tämä EU:n ”geeniruoan” merkintäpakko. Ellei GM-merkintä ole naurettava asia, niin silloin ei ole tämä ehdottamamme luomumerkintäkään.

On valitettavaa, että luonnonsuojeluliike on ottanut omakseen luomuaatteen kaltaisen, jo lähtökohdiltaan tieteenvastaisen ajattelutavan. Luomu kyllä saattaa näyttää luontoa säästämään pyrkivältä viljelymuodolta, mutta sitä se ei ole, kuten näilläkin sivuilla on hyvin osoitettu. Toivoisimme, että luonnonsuojeluliike kävisi asiasta sisällään kriittisen keskustelun, eikä linnoittautuisi vanhojen totuttujen asenteiden taakse.

Linkki: Suomen Luonto, Toimitukselta 1/2003

Heikki Jokipii, 21. 01. 2003.

[Heikki Jokipii]

Olemme jo kertoneet, miten Tarja Cronberg ja vihreät ovat suunnittelemassa jopa lakialoitetta luomun lisäämiseksi laitosruokailussa. Kampanja asiassa näyttää olevan laajempikin. Luomuväki näyttää lopullisesti menettäneen uskonsa luomun lisäämiseen normaalin markkinamekanismin - kysynnän ja tarjonnan - kautta ja turvautuu nyt siihen oljenkorteen, että Suomen suunnaton luomuylijäämä saataisiin menemään kaupaksi tällä toisella tavalla.

Eräs tämän kampanjan keinoista on vedota oletettavasti puolueettomiin (valtion) raportteihin, kuten nyt viime kesänä ilmestyneeseen kestävää kulutusta Suomessa hahmottelevaan KULTU-raporttiin. Tähän raporttiin nimittäin luomuväki sai ujutettua asiasta reippaasti omia ehdotuksiaan - joita nyt sitten lainataan muka puolueettomina. Analyysiä ko. KULTU-raportista tältä osin, ks. keskustelupalstamme keskustelu: KULTU-raportin luomun perustelut "helladuudelis"

Tässä pari esimerkkiä viime viikon Finfoodin uuutista:

Luomuruoka yleistyy parhaiten ammattikeittiöiden välityksellä
ja sitten annetaan varmuuden vuoksi tämän saman KULTU-ryhmän sihteerin "itse todistaa":

Ympäristöministeriön ylitarkastaja: Luomu- ja lähiruoka sopivat kilpailuehdoksi

Englanniksi tällaisesta viittaus- ja lainausmenettelystä käytetään sanaa "incestious". Sen suora käännös ei sovi kieleemme. Suomessa käytetään otsikkomme ilmaisua.

(Heikki Jokipii, 9. 10. 2005)

[Heikki Jokipii]

Suorakylvö ei vain ylivoimainen vaan myös parempi

USA:laiset tutkijat Kevin G. Harrison, Michelle Segal ja Mathew Hoskins ovat tutkimuksessaan verranneet soijan viljelyä kolmella eri viljelytavalla. Tulokset puhuvat voimakkaasti suorakylvön puolesta.

Suorakylvöllä saatiin satoa

* 15% enemmän kuin tavanomaisella viljelytavalla
* 110% enemmän kuin luomuviljelyllä

Tällä CA-viljelytavalla pystyttiin tuottamaan siis sama soijasato 52% pienemmällä viljelyalalla kuin luomussa.

Suorakylvöllä hiiltä varastoitui peltoihin

* 41% enemmän kuin tavanomaisessa
* 48% enemmän kuin luomussa

Sinänsä kiistellyn ilmaston lämpenemisteorian kannaltakin suorakylvö on siten mitä oivallisin - ja hiilen varastoituminen maaperään lienee viljelynkin kannalta pääosin myönteinen ilmiö. - Se hiilihän ei sitten tietysti varastoidu sellaisenaan, minään hiilitabletteina tai -jauhona - jos ei joku sattuisi tietämään ja aloittaisi täällä tästä kauhistuneen keskustelun ...

****************************************

Koska keskustelupalstalla on syntynyt asiasta puhetta, on syytä selventää, miksi edellä olevassa kappaleessa puhun ilmastonmuutoksesta "kiisteltynä" ja olen valinnut linkiksi "ilmastoskeptisen" sivun. Se johtuu siitä, että minä, tämän uutisen laatija, olen jo muualla tehnyt selväksi, että kuulun myös näihin skeptikoihin. Jos tässä uutisessa olisin ilman varauksia maininnut ko. asian, minua olisi syytetty siitä, että käytän kaikkia perusteita, aina silloin kun se vain minulle sopii.

Yhdistyksellämme (TM-TL) ei ole eikä tule olemaan omaa kantaa ilmastonmuutoskysymykseen. (HJ 2.4.2004)

*****************************************

Viljeltyä lajia ei tosin pahemmin Suomessa viljellä, mutta kyllä nämä luvut osittain antavat tukea optimismille suorakylvön suhteen täälläkin.



(HJ 30. 03. 2004)

[Heikki Jokipii]

Kanan uutiset

Kana-asia oli esillä Kansan Uutisissa, joka julkaisi 1.4. 2004 seuraavan kirjoitukseni, vastineena Riina Simoselle:

Kanan hyvinvoinnista

Riina Simosen kirjoitus Kansan Uutisissa 30.3. kertoo vain kauniimman, "romanttisen" puolen luomukanan elämästä. Paitsi, että nuo kirjoituksessa kehutut munat ovat kovasti kalliita tavallisen kansalaisen ruuaksi, on asiassa muitakin seikkoja, joiden vuoksi saattaisi olla parasta käyttää halvempia, "tavallisia" munia:

1) Häkkikanalassa munintatulos on parempi. Tuotettua munakiloa kohden tarvitaan vähemmän rehua, rakennustilaa ja energiaa kanalan lämmitykseen.

2) Suomen Siipikarjaliiton selvitys "Miten munii luomukana" (Setälä 2002) kertoo, että kokeessa olleiden luomukanaloiden kanojen kuolleisuus 68 viikon aikana oli 16 %, kun vertailussa olleilla tavanomaisesti kasvatetuilla lattiakanoilla se oli 8%.

3) Maatalouden Tutkimuskeskuksen "Pitosysteemien vertailu munantuotannossa䠨Kiiskinen, Sillantaka 1998) kertoo, että kuolleisuus oli lattiakanoilla 6,3 %, pienhäkissä 3,1 % ja suurhäkissä 2,5 %. (Eli meillä vielä harvinainen suurhäkki olisi se paras vaihtoehto)

4) Tanskan eläineettisen neuvoston puheenjohtaja, professori Peter Sandö kertoi Tanskassa saaduista havainnoista Maaseudun Tulevaisuus- lehdessä näin: "Luomukanaloissa kuolleisuus oli keskimäärin 16%, mikä on 3-4 kertaa niin suuri kuin häkkikanaloissa. Jos kuluttajat ovat maksaneet ylihintaa luomukananmunista, heitä on harhautettu. Hinnalla ei ole edistetty kanojen hyvinvointia."

5) Lattia- ja luomutuotannon ongelmiksi tutkimuksissa mainittiin kuolleisuus, syynä kannibalismi, kasaantumisesta johtuva tukehtuminen, sairaudet, pedot ja tapaturmat.


Tietenkin kanan ja minkä tahansa muunkin olennon onnellisuus on muutakin kuin terveyttä ja pitkää ikää. Tärkeitä ne kuitenkin ovat. Luomutuotanto suo niitä kanalle huonommin kuin tavanomainen tuotanto.

Oma lukunsa on luomutuotannossa käytettävien rehujen tuottaminen. Äskettäinen MTT:n selvitys kertoo, että huonosta satotasosta ja luomusian hitaammasta kasvusta johtuen luomussa tarvitaan sikatilalla kaksinkertainen peltoala saman lihamäärän tuottamiseen, ja konetyötä ja polttoainetta yli kaksinkertainen määrä. KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ? Laskelma pätee suurin piirtein myös kananmuniin. Yhteiskunnan tukea luomuliha- ja munakilo tarvitsee selvästi yli kaksinkertaisen määrän, sillä tuki hehtaaria kohden on luomussa 100 euroa suurempi. Joten luomusta joudumme jokainen maksamaan, vaikkemme sitä söisikään.

Mikä tärkeintä: Luomussa tarvitaan suuri peltoala ja paljon maanmuokkausta (koska rikkatorjuntaan ei juuri muita keinoja ole "sallittu"). Niinpä eroosiota ja muita ympäristöhaittoja syntyykin enemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa. Ja vähemmän voidaan jättää maata luonnolle. Tehokas viljely mahdollistaisi ympäristöllisesti ongelmallisten peltojen metsittämisen tai niiden käytön monivuotisten nonfoodkasvien viljelyyn.

Matti Pekkarinen
Agronomi
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa - Turvattu Luonto ry

MT 2.4.2004: Perinteiset häkkikanalat kielletään vuoteen 2012 mennessä. Sijaan tarjotaan kerroshäkkejä, joka lienee ainakin yhtä hyvä kuin ylläolevassa tekstissä mainittu suurhäkki.

(MP 2.4.2004)

[Heikki Jokipii]

Maatalouden tutkijat alkavat hiljalleen uskaltaa ilmaista käsityksensä luomusta. Professori Martti Esalasta (50v- synttärin yhteydessä tehdystä Hesarin artikkelista 21.4. 2004) löytyy harkitun hillittyä mutta merkittävää puhetta.

Martti Esala syntyi Ylistarossa 21. huhtikuuta 1954. Hän valmistui maatalous-metsäteteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1981 ja vätteli tohtoriksi 1992. Esala on työskennellyt Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa vuodesta 1980. Maaperä- ja ympäsistötutkimuksen professorina hän aloitti 1997. Esala on perehtynyt muun muassa
typpilannoitukseen ja maataloudesta tulevan typen ympäristökuormitukseen.

Hän on tutkinut myos luomuviljelyn vaikutuksia ympäristöön sekä maatalouden kasvihuonekaasupäästöihin? Esala on Suomen Maaperäteteiden seuran puheenjohtaja. Hän toimii kasvihuonekaasupäästöjen inventaariotyöryhmässa sekä Suomen IPCC-ryhmässä, eli  hallitusten välisessä ilmastopaneelissa. Esala oli Jokioisten kunnanhallituksen ja -valtuuston jäsen 1996-2000. Kokoomuksen puoluevaltuustossa Esala istui vuodet 1995?99....

Hän on tutkinut myös luomuviljelyn vaikutuksia maaperässä ja ympäristöön. Samalla hän on saanut luomun vastustajan leiman.

"En vastusta luomua, vaan sitä, että tosiasioista puhutaan tunteenomaisesti mielikuvien perusteella", Esala sanoo. Luomu on monelle herkkä asia sia.

Luomulla luvataan Esalan mielestä liikaa iikaa. Itse hän ei ainakaan ympäristösyistä laittaisi rahojaan luomuun, eikä luomun terveellisyysetuja ole voitu osoittaa. Suomalainen ruoka ylipäänsä on puhdasta.

"Luomu ei ole kestävä  tuotantotapa", Esala sanoo.

Jos satomäärä otetaan mittariksi, luomupelto kuormittaa vesistöjä enemmän kuin väkilannoitepelto. Sen sijaan jos kuormitusta tarkastellaan peltohehtaaria kohti, luomun kuormitus on pienempi.

"Meidän tätyyy tuottaa tasapuolista tietoa, jotta kuluttajat voivat itse valita."

KUKA AUKAISEE SUUNSA SEURAAVAKSI? Jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

(Matti Pekkarinen, huhtikuu 2004(

[Heikki Jokipii]

Suosi luomua, lähiruokaa ja Reilun kaupan tuotteita. Näin kehotettiin aikanaan KEPA:n Ruoka-aika-kampanjassa, ja tätä samaa ajatusta käytettiin aikanaan kirkkojen Vastuuviikkojen 2002-2003 "mantrana". Samat kolme suositusta näyttävät  nauttivan kannatusta muuallakin, esimerkkinä "eettisestä kulutuksesta". Mutta asia ei olekaan niin selkeä kuin miltä sen halutaan näyttävän. Näitä malleja on analysoitu ja niitä on kritisoitu, niin meillä kuin muuallakin.

Luomuruoan suosimisen osalta esitimme jo silloin kritiikkimme KEPA:lle, mutta myös vastuuviikoille. Nämä kampanjat olivat ja menivät mutta tämä "uusi kolmiyhteys" jäi kuitenkin salaa voimaan esim. kirkon piirissä, nyt piilotettuna "ympärisstödiplomin" sisään. Matti Pekkarinen päätti taas muistuttaa tosiasioista 8.12.2006 Kotimaa-lehdessä [pdf - linkki ei juuri toimi, etsitään].

Reilu kauppa suosii Suomessa erityisen paljon luomua, myös silloin, kun ei ole kyse ruoasta. Nyt lanseerattiin markkinoille Reilun kaupan puuvilla - ja kas, luomupuuvillaahan se oli. Kun asiasta oli kirjoitettu naiivin hyväksyvä ylistys Metro-lehdessä, lähettti Heikki Jokipii sinne kriittisen kommenttinsa -  jossa oli esitetty myös myönteinen vaihtoehto. Johon Reilun Kaupan edustaja vastasi, syntyi oikein keskustelu.

Nämä olivat kritiikkejä, joissa jotenkin oli mukana luomu, tehoton viljely. Mutta maailmalla on herättänytt erityistä uomiota se, että arvostettu The Economist-lehti (December 9th-15th) esitti hyvinkin murskaavan analyysin kaikista kolmesta nk. "eettisen" kulutuksen muodosta. Artikkelissa "Ostoskärryllyllä äänestäminen?" (alla linkki) alaotsikossa kysyttiin: "Voitko todella muuttaa maailmaa vain ostamalla tiettyä ruokaa?". Vastaus on hyvin lähellä sitä, että et voi. Kaikissa kolmessa "eettisen kulutuksen" muodossa on omat pahat vikansa, mahdollisten hyvien puolien lisäksii. - Lehden kannessa luki jopa "Miksi eettinen ruoka vahingoittaa maailmaa"!

(Tässä linkki Dennis Averyn kommenttiin asiassa: Elite Magazine Says High-Yield Farmers Are Saving World Wildlife)

Vaikuttiko Economistin artikkeli vai mikään mutta myöskään STT ei tervehtinyt tietoa, että Reilu kauppa on Suomessa kasvanut 60%, pelkällä hymistyksillä vaan haastatteli asian yhteydessä tunnettua suomalaista Reilun kaupan kriitikkoa, professori Pertti Haaparantaa, ja STT:n artikkeli viittasi myö Economistin artikkeliin. (Ainakin Metro-lehdessä 4.12.2006 ilmestyi uutinen "Reilun kaupan myynti hurjassa kasvussa"  ja siinnli mainittu myös kriittiset näkökulmat.)

The Economist: Voting with your trolley

(Heikki Jokipii, 14. 12. 2006.)