Jatkan tätä historian kaivelua vielä vähän.
Tässäkin listassa on vain 3 vuosilukua ennen 1960-lukua:
Luomun kehityksen merkkipylväitä Suomessa (30.3.2010)
1930-40-luvuilla A.I. Virtasen typpikotovaraisen viljely- ja ruokintajärjestelmän kehittäminen
1943 A.I. Virtasen kirja: AIV-järjestelmä karjanruokinnan perustana. Pellervo-Seura.
1946 käynnistyi Biodynaamisen yhdistyksen toiminta.
1963-65 prof. Toivo Rautavaaran viljelymenetelmien vertailututkimus vihanneksilla.
[...]
Eikä biodynaamista viljelyä mainita niissä siis kuin kerran, tuon yhdistyksen perustamisen yhteydessä. Pirjo Siiskosen luennossa on varhaisvaiheista Suomessa van sivun verran (pdf):
Katkelmia luomun
kehitysvaiheista
Tutkittua tietoa luomusta 29.11.2016Luomun kehitystarinasta Suomessa 1
• Toivo Rautavaaran elämäntyö 1960- ja 1970-luvuilla
• Edelläkävijäviljelijöitä: Elvi ja Aaro Rajala Ypäjä, 1965 ja Fjalar ja Kristiina
Holmqvist, Kokkola, 1966
• Vaihtoehtoisen viljelyn opintopiiri aloittaa Viikissä v. 1975 (mm. Heidi
Hautala, Helena Kahiluoto, Jukka Rajala, Maisa Tapio, Lea-Elina Nikkilä,
Ulla Ritola, Ilmari Schepel), joka perustaa yhdistyksen
• Elävä maa ry 1980, tj. Anja Alanko
• Ekoviljelijät ry ja Omavarainen maatalous-lehti 1981 (= Luomulehti 1997-)
• Suomussalmen ekokuntakokeilu 1981
• Jukka Rajalan Tavanomainen ja biologinen viljely -julkaisu ilmestyy Elävä
maan kustantamana 1982
• Jukka Kivelä – Erkki Pöytäniemi: Siirtymävaiheopas ilmestyy Elävä maan
kustantamana 1984
• Suomen luonnonmukaisen viljelyn yhdistysten liitto perustetaan 16.6.
1985 Juvan Partalassa (Luomuliitto)
Eli esitys oikeastaan ohittaa koko biodynaamisen viljelyn! Paitsi mainitsee tuon Rajaloiden tilan Ypäjällä. Mutta sen me tiedämme toisaalta, että se oli alunperin biodynaaminen tila, tuossa sitä seikkaa ei mainita.
Wikipediassa on väite:
Biodynaaminen viljelySuomessa ensimmäisiä luontoisvoimaviljelykokeita tehtiin vuonna 1926.
Mutta siinä ei ole lähdeviitettä. Jää ihan uskomisen varaan, oliko ylipäänsä kyse Steinerin oppien soveltamisesta. Ehkäpä oli, jos jo vuonna 1923 perustettiin Suomen Antroposofisen seuran edeltäjä. Mutta mitään säännöllistä viljelytoimintaa ei tuosta joka tapauksessa syntynyt.
Kyllä se syntyvä kuva nyt hyvin selvältä näyttää: biodynaamisesta viljelystä ei ehtinyt tulla koskaan mitään merkittävää ilmiötä tässä maassa. Ennen kuin se jo ohjattiin nykyiseen marginaalin marginaaliinsa.
Tuota arviota ei muuta tämä tieto edeltä:
Tuossa edellä mainitussa teoksessa Roinila-Suokas (2000) oli tieto (s. 10), että vielä vuonna 2000 oli noin 50 tilalla Suomessa oikeus käyttää Demeter-merkkiä.
Luomutiloja oli jo v. 2000 vähän yli 5000 kappaletta (kuten nykyisinkin). Jolloin biodynaamisia oli tuolloinkin niistä vain n. 1%. Nyt siis biodynaamisia on 13 (tai 12?) eli n. 0,2% luomutiloista ja viljelytapa on kadonnut entistä syvemmälle pieneen koloonsa.
Ehkei tämän asian aivan yksityiskohtainen selvittäminen maksa vaivaa. Vilkaisen vielä mitä tuossa Mustialan luomun historiassa (juuri edellä) mainittu lähde asiasta sanoo:
Pirjo Markkola, Suomen Maatalouden Historia osa 3, 2004 Jyväskylä, sivut 331-345
Kirja kun on saatavissa tuossa käytännössä vieressä sijaitsevassa Helsingin Itäkeskuksen kirjastossa.