Rupesi mietityttämään, että mikähän on tilanne Ruotsissa. Vastaus löytyikin varsin helposti. Löytyi Svenska Demeterförbundet. Ja tämä lista, jossa varmaankin ovat kaikki biodynaamiset viljelijät siellä:
Följande är alla odlare som bedriver Demetercertifierad växtodling och/eller djurhållning.
http://www.demeter.se/index.php?id=12Laskin tuosta heitä olevan 17.
***
Löytyi sellainen yhdistys Tanskastakin:
http://www.biodynamisk.dk/Tämä on varmaan sen viljelijälista:
http://www.biodynamisk.dk/sider/avlere.htmlSiitä laskin heitä olevan 46.
Kyllä, tarkistin asian Googlen Kääntäjällä: tuottajia he ovat. - Tuli ihan mieleen: saakohan Tanskasta
biodynaamisen joulukinkun? Suomesta ei saa, yhdelläkään Demeter-tilalla ei ole sikoja.
Yhdella tanskalaisella Demeter-tilalla sikoja on, tuon listan mukaan!
Kun Tanskassa ja Ruotsissa täytyy olla luomutiloja yhteensä vähintään yhtä monta kuin meillä eli 5000 tai sen yli, eivät nuo yllä olevat luvut todellakaan ole suuria nekään.
***
Myös Norjasta löytyi biodynaaminen yhdistys. Tässä ovat sen toimintaan mukaan hyväksymät tilat:
https://www.biodynamisk.no/garder/Niitä on 24.
***
Islanti puuttuu. Löysin tällaisen linkin:
http://www.cellonline.org/cell-news/blog/skaftholt-biodynamic-farm/This farming practice is an example of outstanding sustainable farming. It is practiced in over 50 countries and Skaftholt claims to be the only one in Iceland. Critics will say that the practice is philosophically based and not scientifically. However a biodynamic certification encourages the farmers to be more connected to their land. One way to do this is by having higher standards compared to organic farming. [...]
Jos tuohon lihavoimaani uskotaan, Islannissa siis 1. Uskotaan lisäksi, että se on yhä olemassa. (Jutun paiväys: Nov 6, 2017)
Yhteensä siis Pohjoismaissa biodynaamisia tiloja olisi nyt täsmälleen sata (100).
PS 05.11.19 varhain aamulla: Huomaan olevani ylpeä tuosta selvityksestä: kun täällä meillä puhutaan Pohjoismaista, myös todellakin esitellään koko Pohjoismaiden tilanne. Eikä poimita rusinoita pullasta, kuten luomuväellä on pahana tapana.
Sellaista ei tule, mutta periaatteessa voisi tulla: steinerilainen väki voisi väittää, että olemme vain
jäljessä Tanskasta. Ja kohta meilläkin on Demeter-tiloja enemmän.
Mutta haistan asiasta, vaikkei minulla tarkkoja tilastoja olekaan, että tässä asiassa kuljetaan hidasta alamäkeä koko Pohjolassa. Vaikka luomuviljely ehkä voi vielä innostaakin. Vaikka steinerilaisuus suuressa Saksassa (tai Ranskassa, edellä 26.10.19) vielä olisikin voimissaan.
Mutta tuolla tavalla ja noilla lukumäärillä steinerilaisuus, biodynaaminen viljely siis yhä Pohjoismaissa sinnittelee. Jos järjestettäisiin Pohjoismaiden biodynaaminen viljelijäkonferenssi, mahtuisivat kaikki helposti samaan kokoushuoneeseen. (Edellä 20.06.16 kerrottiin eräästä biodynaamisesta konferenssista Suomessa. Tai kerrottiin, mitä MT siitä kertoi.)