Koko tuon em. uutisen/lehdistötiedotteen läpi lyö henki ja ajatus, että asiakas, valintojen tekijä ei ole koskaan yksityinen ihminen. Vaan valinnat tehdään ylempällä taholla. Tähän tapaan (lihav. HJ):
Suomen valtion asettaman virallisen tavoitteen mukaan julkisten keittiöiden raaka-aineista tulisi olla 25 prosenttia luomua vuoteen 2030 mennessä. Valtion tavoite tunnetaan julkisissa keittiöissä hyvin, ja vain noin 10 prosenttia vastaajista ei ollut tietoinen tavoitteesta.
Kansallista tavoitetta on kuitenkaan harvemmin viety kunnallisiin strategioihin mukaan. Vain 19 prosenttia vastaajista kertoi, että ruokapalvelun asiakas, esimerkiksi kunta, on tehnyt päätöksen luomutuotteiden käytön lisäämisestä ruokapalveluissa.
Valtio on päätöksen tehnyt. Kunta voi vielä valita, lähteekö mukaan. Mutta palvelua käyttävä kansalainen ei enää.
Tuolle linjalle uskollisena kerrotaan tämäkin:
Julkisista keittiöistä 43 prosenttia haluaisi edelleen lisätä luomutuotteiden käyttöä. Eniten ruokapalveluita kiinnostaa kasvisten ja marjojen, maidon, viljatuotteiden, kuten hiutaleiden ja suurimoiden sekä kananmunien ja lihan vaihtaminen luomuksi. Erityisesti kotimainen luomu kiinnostaa ruokapalveluita.
Kiinnostuneita ovat siis
keittiöt. Entä ihmiset? Ne, jotka ateriat nauttivat? Minulla on muistikuva, että joskus tehtiin "gallup" siitä, kuinka tärkeää on lasten
vanhemmille, että lasten ruoka olisi luomua. Tulos oli, ettei kovin tärkeää. Niinpä sellaista kyselyä ei ole toistettukaan. Turvallisempaa on kysyä ruokapalvelujen vetäjiltä.
Juu, olihan tuosta selvityksestä
puhetta täälläkin (2016). Sieltä mieleemme, että luomulla oli 3% kannatus.
