Täällä, tässä lehdessä ...
Elintarvike ja Terveys
Numero: 5/2018
... on taas pari luomua koskevaa artikkelia, jotka eivät ole netissä:
Koululaiset joivat 1,5 miljoonaa litraa luomumaitoa
Minna Nurro, Pro Luomu ry.
Luomuperuna ammattikeittiöihin
Kaarina Kärnä
Mutta eivätköhän ne kohta Pro Luomun sivustolle ilmesty. Silloin saadaan tarkempia lukuja, mutta kyllä tuon ensimmäisen otsikon tietoon tekee mieli kommentoida, ettei se luomumaito kovin kummoinen menestystarina ole ollut, kun muistaa, että peruskoululaisia on Suomessa yli puoli miljoonaa.
Ainakin Nurron kirjoitus sinne tuli:
Koululaiset joivat 1,5 miljoonaa litraa luomumaitoaEikä tuo kirjoitus muunlaisia ajatuksia herätä. Asiasta odotettiin paljon, hyvin vähän tapahtui.
Sitten ovat mukana vielä nekin kunnat, joissa oltiin vain jotain tekevinään:
Mavin tilastosta ei selviä, kuinka moni kunta on siirtynyt kokonaan luomumaidon käyttöön kouluissa ja päiväkodeissa, sillä tukea on haettu varsin vaihteleville määrille luomumaitoa. Noin viidesosa kunnista haki koulujakelutukea alle sadalle litralle luomumaitoa, mistä voi päätellä, että kyseessä on ollut jokin luomuteemapäivä, esimerkiksi syyskuussa 2017 järjestetty Luomupuuron ME -tapahtuma tai vastaava.
Rikas Helsinki pyrkii olemaan asiassa mukana, mutta sielläkin tämä turha kustannus tuntuu:
Palvelukeskus Helsingin ruokien raaka-ainekustannukset nousivat tämän syksyn luomumuutoksen myötä. Bernoullin mukaan kustannusvaikutusta ei kuitenkaan viedä palvelun hintaan, vaan se pyritään kompensoimaan muuta toimintaa tehostamalla.
Eli tuttuun tapaan luomua tarjonnasssaan lisäävä kunta huomaa
juuri siinä yhteydessä, että tähän mennessä on kunnassa jossain ja monessa paikassa toimittu tehottomasti.
Valtiovalta pysyy kerran asetetussa tavoitteessaan:
Luomun käyttöä julkisissa ruokapalveluissa on selvitetty viimeksi vuonna 2016, jolloin niiden luomuaste oli noin 6 %. Neuvotteleva virkamies Pekka Sandholm maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että luomumaidon korotetulla tuella kuntia kannustetaan pyrkimään 20/20-tavoitteeseen.
Tuen tasosta ja painotuksesta luomulle päätetään kansallisesti ja aina yhdeksi lukukaudeksi kerrallaan. Sandholm uskoo, että tuen luomupainotus jatkuu johdonmukaisesti myös tulevaisuudessa.
Enää aikoihin ei ole kysytty, miksi niin tehdään. Tai valtiovalta ei ole itseltään kysynyt. Muut ovat: juuri tämä EU-kouluruokatuen suuntaamistapahan herätti kritiikkiä. Ks. keskustelua edellä, vuoden 2017 alussa. Tämän verran kritiikkiä oli kantautunut myös ministeriön korviin:
Sandholmin mukaan luomumaidon korotettu koulujakelutuki ei ole herättänyt suurta närää. Hän kertoo, pientä kritiikkiä tuli siitä, että tavanomaisen maidon tukitasoa jouduttiin hieman laskemaan, kun luomulle alettiin maksaa tukea korotettuna.
– Enemmän kritiikkiä on tullut siitä, että koulujakelutukea maksetaan vain rasvattomalle maidolle. Tässä meidän on kuitenkin nojauduttava Valtion ravitsemusneuvottelukuntaan, joka suosittelee kouluruokailuun rasvatonta maitoa, Sandholm toteaa.
Suositus oli kuitenkin tavallaan onni luomumaidolle: luomuväkihän suostui vain rasvattoman luomumaidon D-vitaminointiin. Ja niin se pääsi mukaan kisaan. Asia on selitetty täällä monessa paikassa
toisaalla.
Tavallaan koomista on, ettei manööveri edes kunnolla onnistu. Sandholm arvioi artikkelissa, ettei tukirahaa todennäköisesti saada kokonaan käytettyä.
